Pekka Metsola: Hyvää kannattaa odottaa

Rohkeat ja onnistuneet toteutukset toimivat innostavina suunnan näyttäjinä ja rohkaisevat myös muita omien ratkaisujensa tekemisissä. Erityisen tärkeitä tasokkaat esimerkit ovat toimialoilla, joilla vielä enemmän tai vähemmän etsitään kansallista identiteettiä.

Suomalaisella rakennusarkkitehtuurilla on jo paitsi pitkät perinteet myös maailmallakin arvostusta hankkineet esikuvansa. Tämän myötä on vahvistunut myös osaaminen ja itsetunto. Puutarha- ja maisema-arkkitehtuurilla ei ole samassa määrin näyttäviä kotimaisia esimerkkejä. Toki tällaisiksi kelpaavia toteutuksia löytyy eri aikakausilta, esimerkiksi Käpylän puutarhakaupunki 20-luvulta, Tapiola 50-luvulta ja Sapokan Vesipuisto 90-luvulta.

Metropolialueelta odotetaan, usein ehkä kohtuuttomastikin, näyttäviä tekoja ja suunnan näyttäjän roolin ottamista. Helsinki onkin, kiitos erityisesti useiden taitavien kaupunginpuutarhuriensa, ollut monien esimerkiksi kelpaavien puistojen ja maisemakokonaisuuksien toteuttaja. Monet pääkaupungin historialliset puistot samoin kuin uudet innovatiiviset ympäristörakenteet ovat saaneet myös ansaittua arvostusta. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se kauaskantoinen maisemateko, mikä tehtiin jo vuonna 1914, kun päätettiin perustaa Helsingin keskuspuisto. Viisas päätös, joka mahdollisti vihreät keuhkot ja viherverkoston nyt moninkertaiseksi kasvaneen Helsingin sydämeen.

Uudeksi kansalliseksi ympäristöesimerkiksi on odotettu kuin kuuta nousevaa Helsingin Töölönlahtea. Jo noin 15 vuotta sitten toteutetun suunnittelukilpailun jälkeen tuntui todella lupaavalta. Tarjosivathan palkitut suunnitelmat hyvät lähtökohdat toteutukselle. Huolestuttavaa kuitenkin on se, että jo pitkään on puhuttu vain siitä millaisia rakennuksia alueelle sijoitetaan ja mahtuu. Kiasman ja Musiikkitalon jälkeen lisää mediataloja, uusi pääkirjasto sekä uusimpina Aalto yliopisto ja Guggenheim-museo. Puistoista tai viheralueista ei puhu enää kukaan. Heräsi jo epäilys, löytyykö niille kohta enää tilaakaan.

Sitten toiveet taas virisivät, kun Töölönlahden ympäristösuunnitelma tuotiin tässä kuussa näytille Helsingin Rakennusviraston asiakaspalvelutiloihin. Se vaan jäi askarruttamaan, miksei suunnitelmista löytynyt suunnittelijan nimeä. – Ainakaan minä en löytänyt. Jäi epäselväksi, onko tämän uusimman version takana sen aikoinaan toteutetun suunnittelukilpailun voittajat vai joku muu. Kun kyse on valtakunnan ykköskohteesta, eikö myös suunnittelijoita pitäisi joka vaiheessa hehkuttaa näyttävästi.

Toivottavasti tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ympäristön suunnittelua ja toteutusta ei paloitella eikä alisteta tapahtuvaksi suurisuuntaisten talorakennushankkeiden ehdoilla. Nämä kun näyttävät herättävän päättäjien intohimot ja saavan näkyvyyttä mediassa.

Maisemasuunnittelun ammattilaiset, kaupungin organisaatiossa ja sen ulkopuolella, kertokaa kuuluvasti kaikilla foorumeilla, että Töölönlahden alueella ei saa tinkiä piiruakaan ympäristösuunnittelun ja toteutuksen tasosta. Lopputuloksen tulee olla sellainen, että siitä tullaan ottamaan esimerkkiä muualta Suomesta ja maamme rajojen ulkopuolelta.

Odottavan aika on tunnetusti pitkä. Hieman lohduttaa tietoisuus, että hyvää kannattaa aina odottaa.

Pekka MetsolaPuutarhaneuvos Pekka Metsola

Tähän artikkeliin on lisätty aiheet Maisema-arkkitehtuuri ja avainsanat . Lisää kestolinkki kirjamerkkeihin. Seuraa kaikkia artikkelin kommentteja tämän artikkelin RSS-syötteellä.

Kommentoi

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

REALLY?