Maassamme on kolmisenkymmentä oppilaitosta, jossa voi opiskella puutarhuriksi. Aloituspaikkoja on peräti n. 500 kpl. Kaikki paikat eivät välttämättä täyty ja varsin iso osa jättää vielä leikin kesken muutaman hetken opiskeltuaan. Keskeyttäminen on suurta nimenomaan nuorten osalla. Aikuiskoulutuksen puolella keskeyttäminen on onneksi paljon pienempää. Tutkinnon suorittaneista noin puolet valmistuvat viheralalle.
Mihin sijoittuvat toisen asteen oppilaitoksista valmistuvat? Kuntien osalla monin paikoin on työvoiman osalle sisäänottokieltoa, henkilömäärät ovat laskusuunnassa ja muutenkin tulevaisuus varsin epämääräistä ? tehdäkö itse vai tilata ulkopuolelta. Entäpä sitten tämä ”ulkopuoli”. Yksityiset urakoitsijat tarvitsevat jatkossa entistä enemmän työntekijöitä. Mutta mistä nämä tulevat? Kosovo, Viro, Puola, Nigeria ? muutamia ulkomaalaistaustaisten asuinpaikkoja mainitakseni. Yhä useampi urakoitsija käyttää ulkomaalaista työvoimaa. Osa tästä työvoimasta toki suomalaistuu avioliittojen yms. kautta. Mutta ongelman ydin on siinä, että suomalainen vastavalmistunut puutarhuri ei ole kuumaa valuutta työmailla.
Onko Suomessa otettava lusikka kauniisti käteen ja ymmärrettävä se, että perustyöntekijät eivät tulekaan meidän omista oppilaitoksistamme. Yhdentyvä Eurooppa on muuttanut rajoja ja entiseen ei ole paluuta. Oppilaitosten yhteistyö yritysmaailman kanssa ei ole ollut riittävää ? muutenhan näin ei olisi päässyt käymään. Koulutetaan ihmisiä mutta ei riittävästi seurata valmistuneiden jatkotietä. Mihin menevät, miten sijoittuvat? Tämän olisi oltava oppilaitoksille erittäin tärkeää. Mikäli porukka ei sijoitu työelämään, missä syy? Koulutetaanko meillä liikaa väkeä? Koulutetaanko oikeita asioita? Ketä varten ylipäätään koulutetaan toisella asteella ? oppilaitoksiako varten? Jatko-opiskelua varten?
Palkkavertailuissa puutarha-ala vetää kerta toisensa jälkeen pohjat. Ala ei voi olla kovin vetovoimainen nuorison silmissä. Miten voimme vaikuttaa palkkakehitykseen ja sitä kautta alalle hakeutumiseen? Yritykset ovat tässä avainasemassa. Tarvitsemme kuitenkin tulevaisuutta silmällä pitäen motivoituneita ja osaavia puutarhureita. Made in Finland puutarhureita. Mutta nykyisellä mallilla tämä ei onnistu. Nyt on pakko yhdistää voimia. Yrittäjät, julkinen sektori, oppilaitokset puhaltamaan selkeämmin yhteen hiileen. Tarvitaan lisää vuorovaikutusta, lisää rakentavaa keskustelua ja ennen kaikkea lisää tulevaisuuden näkemystä. Meillä on hienoja oppilaitoksia ja hyviä kokeneita opettajia. Hyviä yrittäjiä ja kuntien osaavia tekijöitä löytyy maan joka kolkasta. Yhdessä olisi löydettävä seuraavat askelmerkit. Nykyisellä menolla on huono lopputulos! Opetushallitus on keskeinen vaikuttaja, mutta varsin hampaaton ja tällä hetkellä hyvinkin kaukainen arkipäivän ongelmien selvittäjänä. Mitähän kirjelmiä ja valtuuskuntia olisi koottava ja pistettävä viemään asioita eteenpäin?
Viimeisimpien tilastojen mukaan puutarhatuotannon puoli on kiinnostavampaa kuin viherpuoli (kun hakijoiden määriä verrataan). Johtuu varmasti osaltaan siitä, että työpaikkoja ei ole tarjolla vihersektorilla suomalaisille. Toivoisin lisää keskustelua aiheesta ja erittäin pian on myös tehtävä ratkaisuja valtakunnan tasolla toisen asteen opetuksen osalta. Muutoksia tarvitaan vaikka ”se sattuu”.
Toimitusjohtaja Pekka Leskinen
