Olen seurannut viheralan opetuksesta käytävää keskustelua monet vuodet ja yrittänyt omalta osaltani vaikuttaa asioihin. Mielestäni asioiden eteneminen on törmännyt asenteisiin ja uskalluksen puutteeseen tehdä välttämättömiä ja rohkeita ratkaisuja.
Olemme tosiasian edessä, että viherala ei perusopetuksen tasolla ole riittävän houkutteleva. Alalle hakeutuu nuoria, jotka eivät ole motivoituneita tekemään näitä töitä. Keskeyttäneiden määrä on liian suuri.
Mitä pitäisi tehdä? Minusta ratkaisut ovat yksinkertaisia, mutta jos niitä ei tehdä, ongelmat tulevat jatkumaan.
Määritellään ensimmäiseksi tavoite, mitä halutaan. Työelämä haluaa nuoria, jotka ovat kiinnostuneita viheralan työtehtävistä, ovat motivoituneita, halukkaita oppimaan ja käteviä käsistään. Oppilaitokset haluavat päästä valitsemaan suuresta joukosta hakijoita alalle sopivat nuoret. Työelämä haluaa nuoria, joilla on perusvalmiudet oppia lisää työelämässä.
Millä ratkaisuilla asiat saadaan kuntoon?
Oppilaitosten tulee erikoistua. Erikoistumalla oppilaitos voi profiloitua, hakea erikoisosaamista, tulla halutuksi yhteistyökumppaniksi. Sen jälkeen turvataan opetuksen taso. Se onnistuu palkkaamalla parhaat käytäntöä tuntevat opettajat ja organisoimalla vahva yhteistyö työelämän kanssa. Merkittävä osa opetuksesta toteutetaan työelämän kanssa kiinteästi ohjelmoidulla tavalla. Osa opetuksesta tapahtuu työelämässä (kuten tapahtuu työssäoppimisjaksoilla). Tätä järjestelmää voi edelleen kehittää.
Kun opetus on kunnossa ja oppilaitokset ovat profiloituneet, ratkaistaan tutkintonimike. Viheralan oppilaitoksista valmistuvalla pitää olla työtä ja alaa vastaava tutkintonimike. Puutarhuri ei sitä kuvaa. Kuka keksii paremman kuin esillä ollut ”viherrakentaja”. Yksi minusta erinomainen mahdollisuus on kääntää englannista: Landscape gardener = maisemapuutarhuri! Puutarhuri, viherala on kökkö ja kertaalleen opetushallituksessa tyrmätty esitys.
Kun on päätetty uusi tutkintonimike, viheralan opetukseen profiloitunut oppilaitos voi markkinoida uudella alaa kuvaavalla tutkintonimikkeellä koulutusohjelmaa. Oppilaitoksen lisäksi alan järjestöt ja työelämä tukevat erilaisia markkinointimateriaalein ja nettisivustoin sekä osallistumalla erilaisiin nuorille suunnattuihin tapahtumiin koulutusohjelman tunnetuksi tekemistä. Nyt ei alalle pyrkivällä opiskelijalla pitäisi olla enää harhakuvaa, mihin hän hakeutumassa ja mikä hänestä valmistuu.
Näiden perusrakenneratkaisujen jälkeen koulutuksen sisältöä kehitetään ja parannetaan. Tämä onnistuu uudella innostuneella tavalla, koska kaikilla on tavoite selvä. Saada työelämään alasta kiinnostuneita ammattitaitoisia nuoria. Opettaminenkin on mielekkäämpää, kun ei ole kivirekiä matkassa.
Päätökset:
1. Oppilaitokset profiloituvat
2. Työelämän ja oppilaitosten väliset sopimukset opetuksen sisällöstä. Näitä tekevät työelämää edustavat järjestöt, isot työnantajat ? esimerkiksi Taimistoviljelijät ry, Viheraluerakentajat ry, isot yritykset ja kaupungit
3. Uusi alaa kuvaava tutkintonimike
4. Yhteinen alan järjestöjen, työelämän ja oppilaitosten markkinointi
Seppo Närhi, Toiminnanjohtaja, Viheraluerakentajat ry
