Halaa satavuotiasta!

Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi kannustamme halaamaan puuvanhuksia. Tältä sivulta löydät vinkkejä vanhan puun tunnistamiseen.

Puut ovat maapallon pitkäikäisimpiä olentoja. Jotkin puulajit voivat elää jopa 2000–3000 vuotta vanhoiksi, kuten punapuut, mammuttipetäjät ja neidonhiuspuut. Kotimaisista puulajeista pitkäikäisiä ovat esimerkiksi männyt, katajat, marjakuuset, lehtikuuset ja tammet. Suomen vanhimman puun arvellaan olevan Lapissa kasvavan 800-vuotiaan männyn.

4H:n TOP-tehtävä: Halaa satavuotiasta puunhalausviikolla

Mistä tunnistaa vanhan puun?

  • Koko

Vanhat puut ovat yleensä isoja, koska niillä on ollut aikaa kasvaa. Mutta älä anna pienen koon hämätä! Kalliolla kasvava pieni männynkäkkyrä voi olla vaikkapa 100 vuotta vanha. Se on kasvanut hyvin hitaasti karulla kasvupaikalla. Oikein kuivana kesänä se ei ehkä ole kasvanut yhtään, pysytellyt vain sitkeästi hengissä. Mistä sitten voi tunnistaa, että se on vanha? Katsopa seuraavaksi sen rungon kaarnaa.

  • Kaarna

Monilla puulajeilla vanhan puun kaarna on paksumpi ja uurteisempi kuin nuoren puun sileämpi ja ohuempi kuori. Mänty on tästä hyvä esimerkki. Monta sataa vuotta vanhalla ikimännyllä saattaa olla kilpikaarnaa, paksuja kilpimäisiä kaarnalevyjä, jotka houkuttelevat kaarnaveneen tekoon. Älä kuitenkaan irroita kaarnaa, sillä kuoren tehtävänä on suojata elävää puuta, niin kuin ihomme suojaa meitä!

Katsopa seuraavaksi koivuja. Nuorella, ohuella koivulla kuori on vielä ruskeaa. Rungon kasvaessa paksuutta siihen tulee valkoista tuohta. Vanhalla rauduskoivulla näet rungossa uurteita ja enemmän mustia juovia kuin nuorella koivulla.

Vanhan puun rungossa voi olla kyhmyröitä, kuten puistolehmuksilla.

  • Latvus

Jollei puun koko tai rungon kaarna paljasta puun olevan vanha, niin latvuksen muoto saattaa paljastaa puun iän. Nuoret puut kasvavat usein villisti ja vapaasti, mutta vanhemmalla puulla latvus saattaa olla säntillisesti lajille tyypillisen muotoinen, ilman että sitä on leikattu. Katso vaikkapa nuorta vaahteraa! Sen kuori on vihertävänruskeaa, melko sileää, ja latvuksessa oksat kurottuvat sinne tänne. Mutta löydätkö jostakin todella ison, vanhan vaahteran? Jos se on saanut kasvaa avoimella, valoisalla paikalla, sen latvus on puolipallomainen. Joistakin puistolehmuksista tulee taas kartiomaisia. Mutta entäs hyvin vanha mänty? Sen latvan oksat ovat kaartuneet alaspäin, ne ovat känkkyräisiä ja saattavat olla hyvinkin paksuja. Tällaista mäntyä sanotaan lakkapäiseksi.

  • Kanto

Jollei puun ikä muuten selviä, niin ei jää muuta vaihtoehtoa kuin kaataa se ja laskea kannosta vuosirenkaat… No ei sentään! Tutkimustarkoituksissa vanhoista puista voidaan iän laskemiseksi kairata ohuella (2–3 mm) kairalla lustonäyte, josta voidaan laskea vuosirenkaat ja arvioida puun ikä.

Jos näet metsässä tai puistossa puunkannon, voit siitä laskea puun iän. Puu kasvattaa yhden vuosirenkaan vuodessa. Katso, ovatko vuosirenkaat tasaisin välein. Jos jossakin kohtaa on hyvin kapeita renkaita, niin silloin puu on kasvanut hitaammin. Silloin on voinut olla kylmä tai kuiva kesä. Jos puuta on lannoitettu, se näkyy leveämpinä vuosirenkaina, sillä puu on ravinteiden ansiosta kasvanut enemmän paksuutta.

Vinkit: Eeva-Maria Tuhkanen (Luke)