Mikä on luonnon merkitys terveydelle?
Viimeaikainen tutkimustieto vahvistaa sen, minkä moni tietää oman kokemuksen tasolla: luonto tekee monella tapaa hyvää sekä kehon että mielen terveydelle.
Teksti: Tutkija, MMT, Anja Yli-Viikari (Luke)
Luontoon liittyviä moninaisia terveysvaikutuksia on alettu ymmärtää vasta nyt paremmin, kun rakentamisen ja teknisen kehityksen myötä on luonnonläheisyys sekä asumisen että työn ympäristöissä vähentynyt voimakkaasti. Omilla valinnoilla voi kuitenkin hakeutua luonnon pariin, ja sitä kautta vahvistaa terveyden tukipilareita sekä parantaa oman elämän laatua.
Ota tauko – nollaa stressitasot
Paljon tutkimustietoa on siitä, miten luonnonympäristöt laskevat elimistön stressireaktioita; verenpainetta, sydämen sykettä ja lihasten jännitystä. Luontoon kannattaa mennä erityisesti silloin, kun olotila tuntuu rasittuneelta tai jännittyneeltä, ja ajatukset pyörivät päässä.
Hakeutuminen rauhoittaviin ympäristöihin onkin stressinhallinnan kannalta tehokas keino, sillä autonomisen hermoston säätelemiin rauhoittumisen ja aktivoitumisen reaktioihin ei voi juurikaan vaikuttaa tietoisen ajattelun tasolla. Elimistö sopeutuu ympäristössä esiintyviin vaatimuksiin, mikä tapahtuu automaattisesti aistihavaintojen luokittelun myötä aivorungossa.
Ihmisen luomissa rakennetuissa ja tekniikan hallitsemissa elinympäristöissä ongelmana saattaa olla useinkin kehon ja mielen jääminen jatkuvaan toiminnallisesti suuntautuneeseen vireystilaan. Pienetkin mikrotauot ja elävän luonnon muistutukset ympäristössä auttavat. Kun stressi haihtuu, ja kiire katoaa, kyky tunnereaktioiden säätelyyn paranee samoin kuin myös aivojen mahdollisuudet luovaan ja kokonaisvaltaiseen ajatteluun. Lyhytjänteisen reagoinnin ja toiminnallisuuden sijaan voi syventyä asioiden rauhalliseen käsittelyyn, ja löytää kenties myös uusia ratkaisuja kohdattuihin haasteisiin.
Luonnossa voi hyvin opetella myös mindfullnessin taitoja. Vaikka puuta halatessa voi tunnustella kaarnan karheutta, ja tunnistaa tuulen kosketuksen paljaalla iholla. Aistihavaintojen myötä syvenee läsnäolo nykyhetkessä, ja omassa mielessä pyörivien ajatusten otteesta voi saada hetkittäistä irtiottoa.
Keho tarvitsee liikettä
Runsaasti julkisuudessa on ollut myös tietotyötä tekevien ihmisten liian vähäinen liikkuminen ja fyysinen rasitus. Kaikille kuntosali ei sovi. Luonnon parissa voi kuitenkin harjoittaa vihreää hyötyliikuntaa monella eri tavalla. Toiselle soveltuu puutarhan hoito, toinen haluaa kävellä ulkona vuodenajan ja säätilan muutoksia tarkkaillen.
Myös lasten tiedetään nykyisin liikkuvan liian vähäisesti. Erityisesti niihin lapsiin ja nuoriin pitäisi kiinnittää huomiota, joiden harrastuksiin liikuntalajit eivät kuulu. Varhaiskasvatuksen piirissä toimivat metsäeskarit ovat olleet yksi ratkaisu tähän ongelmaan. Niissä pyrkimyksenä on viettää ulkona luonnossa mahdollisimman paljon aikaa, säätilasta ja vuodenajasta riippumatta.
Metsäinen maasto on ihmiselle luontaista liikkumisen ympäristöä, jossa kehoa joutuu käyttämään kokonaisvaltaisesti. Siellä saa harjoitusta tasapainoiluun sekä monipuolista rasitusta kehon kaikille lihasryhmille. Lasten motoriikan eli liikunnallisten taitojen nähdään useinkin paranevan lyhyessä ajassa. Parasta on, että liikkumiseen ja leikkiin ei aikuisten tarvitse lapsia kehottaa, vaan lasten leikki syntyy itsestään. Kunhan aikuiset osaavat pysytellä sopivalla etäisyydellä.
Elämisen taitoja ja hallittua riskinottoa
Yhteiskunnan jatkuvasta muuttumisesta kertoo sekin, kuinka nykyiselle aikuisten sukupolvelle tutut lapsuuden elämykset, ovat harvinaistuneet nykyisten lasten parissa. Luonto-opas ja –kouluttaja Tarja Jaakkola välittää tunnelmapalan omista lapsuudenmuistoistaan.
Rantametsän suuret kuuset houkuttelevat. Päätämme kiivetä niin korkealle kuin pääsemme. Menoksi. Paljaat varpaat ovat kiipeämiseenkin parhaat. Pihkan saa pestyä kantapäistä helpommin kuin paidasta. Karkea kaarna rapisee mukavasti ja tuntuu lämpimältä. Linnut kaikkoavat kuusesta. Orava loikkaa kauemmas. Mummo kulkee pihamaalla. Kuusenoksat muodostavat vihreän majan. Piilomajan. Täällä on turvassa kaikelta. Yhdessä ystävän kanssa. Puunoksalla. Sininen taivas pilkottaa oksien välistä. Linnut lentävät taivaalla. Taivas kutsuu. Kiipeämme ylemmäs miettimättä, miten pääsemme alas. Se ei ole tärkeää. Alas pääsee aina, se on huomattu. Vain suunta ylös on tärkeää. -Tarja Jaakkola / Vihreät tassut
Puuhun kiipeäminen on tehokasta treeniä keholle, mutta samalla myös yllättävän tärkeää lasten henkiselle kehitykselle. Tästä kertoo australialaisten ja hollantilaisten lapsiperheiden elämässä tehty tutkimus, jonka tuloksena todettiin lasten kokevan myöhemmissä vaiheissa selkeästi vähemmässä määrin ahdistusoireita, mikäli heidän vanhempansa ovat aktiivisesti rohkaisseet lapsia riskinottoon ja pienimuotoiseen seikkailuun.
Lapset ja nuoret tarvitsevat omien taitojen tuntemista sekä hallitun riskinoton ja selviytymisen kokemuksia. Niitä ei voi opetella oppikirjasta eikä nettiruudulta, ainoastaan omakohtaisesti tekemällä ja kokemalla.
Aistielämyksiä ja arjen iloa
Luonnon anti terveyden tueksi voi olla myös yksinkertaisesti vain arjen elämyksellisyyttä ja pieniä ilon hetkiä.
Green Care Finland ry:n ja Luonnonvarakeskuksen yhteisessä kirjoituskampanjassa koottiin aineistoa kirjoittajille tärkeistä luonnon merkityksistä. Muun muassa oheinen nuori nainen, joka oli tuolloin joutunut hoitoon psykiatrisen sairaalan hoitoon, kertoi, miten hän oli saanut pihapiirin luonnosta lohtua ja turvaa.
"Oloni siellä oli välillä ankea, mutta vanhat puut ulkona toivat rauhallisuutta ja ihmettelyn aihetta elämään. Lunta oli paljon, vaikka kevät alkoi saada otetta talvesta. Vanhat känkkyräiset männyt heijastivat aurinkoa neulasissaan ja punaisilla rungoillaan.
Kerran pilvisenä päivänä menin taas ulos. Näin pihalla vanhan kuusen, johon en oikeastaan ollut kiinnittänyt huomiota. Työnnyin kuusen oksien sisälle. Kuusi oli sisältä kuin joku lapsuuden maja. Aivan edessäni, rungolla, oli pieni lintu, puukiipijä.En ollut nähnyt millään elävällä olennolla niin kirkkaita silmiä.
Sairaala ei tuntunut enää niin pelottavalta paikalta, kun näki jonkun ulkopuolisen, vaikka vain ystävällisen puukiipijän, joka katseli sinua ja nautti talvesta."
Luonnon parista on helppo löytää mieltä ilahduttavia pieniä onnen, toivon ja ilon hetkiä. Tutkimukset vahvistavat osaltaan, miten luonnossa vietetty aika on omiaan karkottamaan murheita ja raskaita ajatuksia, ja vahvistamaan myönteisiä tunne-elämyksiä.
Luontosuhde tuo mukanaan monia hyvinvointietuja. Olisiko puunhalaaminen juuri sinulle sopiva keino, jonka avulla omaan arkeen voi annostella pieniä luovan mielen ja ilon hetkiä? Ihan varmaa tietoa ei ole vielä kaikista värähtelyistä, mitä puu voi välittää. Mitä suurimmalla varmuudella voi kuitenkin puunhaalaamisen vähintäänkin torjuvan elämästä liikaa vakavamielisyyttä ja yksioikoista ajattelua!
Lähteet.
Homan-Helenius, P. & Yli-Viikari, A. (toim.). 2017. Luonnosta avaimet lasten ja nuorten kasvuun ja kehitykseen. Hämeen ammattikorkeakoulu.
Jaakkola, Tarja. Runo lapsuudenmuistoista. Vihreät tassut.
Mirjana Majdandžić et al. The Structure of Challenging Parenting Behavior and Associations With Anxiety in Dutch and Australian Children, Journal of Clinical Child & Adolescent Psychology (2017).
Neuvonen, Marjo; Ojala, Ann; Sievänen, Tuija; Tyrväinen, Liisa. 2016. Luonnosta hyvinvointia. Tieto & trendit : Talous- ja hyvinvointikatsaus 1: 58-65.
Yli-Viikari, A., Lilja, T. 2016. Se metsä on täynnä kyyneleitäni : Luonnon hyvinvointimerkityksiä jäljittämässä. Alue ja Ympäristö 45(1): 68-79