Ekologiset verkostot ylläpitävät luonnon monimuotoisuutta
Luonnon pirstoutuminen ja monimuotoisuuden väheneminen ovat haaste kaupunkiseuduilla. Eläinten ja kasvien käytössä olevien alueiden koko on pienentynyt ja ihmisen läsnäolo jatkuvaa. Ekologinen verkosto on tärkeä osa luonnon monimuotoisuuden ja viherrakenteen eheyden säilyttämisessä. Ekologisen verkoston tavoitteena on tuottaa ekosysteemipalveluita ja turvata niiden säilymistä.
Teksti: Annina Vuorsalo. Kuva: Mirva Liimatta
Ekologinen verkosto muodostuu luonnon ydinalueista ja ekologisista yhteyksistä. Luonnon ydinalueet ovat laajoja alueita, joilla on monipuolinen ekologoinen merkitys. Ne sisältävät luonnonsuojelualueita ja Natura-alueita sekä muita ekologisesti arvokkaista alueita. Luonnon ydinalueilla on eri lajien kannalta tärkeitä elinympäristöjä, tärkeitä ravintolähteitä tai levähdyspaikkoja. Niillä on runsas paikallinen lajisto ja myös laajasti liikkuvat eläimet saattavat pysähtyä alueille pidemmäksi aikaa. Kaupunkiympäristössä luonnon ydinalueet koostuvat mm. taajamametsistä ja puistoista. Kaupunkien taajama-alueilla pienetkin luontoalueet voivat olla merkittäviä elinympäristöjä. Ne ovat myös tärkeitä virkistysalueita kaupungin asukkaille ja tuottavat ihmisille monipuolisesti erilaisia terveys- ja hyvinvointivaikutuksia.
Ekologiset yhteydet yhdistävät luonnon ydinalueita tosiinsa. Ne ovat metsäisiä kasvillisuuden peittämiä yhteyksiä, jokia, purolaaksoja, harjukannaksia tai metsäpeltoketjuja, jotka ylläpitävät ydinalueiden ekosysteemien toimintaa ja muodostavat yhteyksiä eliöiden liikkuessa alueelta toiselle. Eläinten lisäksi myös kasvilajit ”kulkevat” ekologisia yhteyksiä pitkin, sillä eläimet kuljettavat mukanaan kasvien siemeniä. Kaupunkialueilla virkistysalueet toimivat myös ekologisina yhteyksinä.
Monta eri tasoa – kaikki tärkeitä
Ekologinen verkosto toimii monella eri tasolla. Valtakunnallinen verkosto turvaa havumetsävyöhykkeiden eliömaantieteellisen lajiston liikkumista. Maakunnallinen verkosto edistää luonnon monimuotoisuuden ominaispiirteiden säilymistä maakuntien sisällä ja ylimaakunnallisia yhteyksiä. Maakuntatasoisten viheryhteyksien tunnistaminen maankäytön suunnittelussa on tärkeää, jotta esimerkiksi mahdollisilla isoilla rakennushankkeilla ei katkaista merkittäviä virkistyksellisiä tai ekologisia yhteyksiä. Paikallinen ekologinen verkosto puolestaan muodostaa elinympäristöjä ja yhteyksiä yksilöiden ja yksilöryhmien käyttöön.
Verkoston turvaaminen kaikilla tasoilla on tärkeää verkoston kokonaisuuden kannalta. Paikallisella tasolla on vaikeaa korjata esimerkiksi maakunnallisella tasolla menetettyjä arvoja. Jossain määrin yhteyksiä ja viheralueita on mahdollista myös luoda uudelleen aiemmin muuntuneille alueille, kuten teollisuusalueille, joita ollaan kehittämässä uusiksi asuinalueiksi. Niille voidaan rakentaa esimerkiksi uusia puistoalueita, jotka linkittyvät olemassa oleviin viheralueisiin.
Eheä verkosto lisää luonnon puskurointikykyä
Ekologinen verkosto tarjoaa elinalueita erilaisille lajeille ja edesauttaa eläinten ja kasvien siirtymistä ja levittäytymistä niille tyypillisiin elinympäristöihin. Tämän verkoston olemassaolo ja toimivuus on turvattava otettava huomioon aina strategisesta suunnittelusta yksityiskohtaiseen rakentamiseen, jotta lajit selviävät pirstoutuneessa luonnonympäristössä. Ekologinen verkosto ylläpitää luonnon kykyä mukautua mm. ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, kun lajit voivat siirtyä toimivia yhteyksiä pitkin elinympäristöjen muuttuessa. Eheä ekologinen verkosto tukee luonnon resilienssiä eli puskurointikykyä muutoksia kohtaan ja siten vähentää esimerkiksi metsän alttiutta kasvintuhoojille. Toimiva ekologien verkosto on siis edellytys myös elinvoimaiselle maa- ja metsätaloudelle.