Ohjeistuksia ja tietolähteitä viherrakenteen suunnitteluun
- Ohjeistuksia ja esitteitä
- Suosituksia viheralueiden ja viheryhteyksien mitoituksesta
- Toimintamalleja viherrakenteen hyödyntämisessä mm. terveyden, hyvinvoinnin, ja yhteisöllisyyden edistämiseen ja liiketoimintaan
- Lisätietoa ja idealähteitä
1. Ohjeistuksia ja esitteitä
- Tee oikeat valinnat yhdyskuntien kehittämisessä
- Kuntaliiton julkaisussa kerrotaan, mihin asioihin erilaisissa päätöksentekotilanteissa on syytä kiinnittää huomiota, jotta maankäytön, liikenteen ja palvelujen ratkaisujen yhteensovittaminen onnistuu.
- Infraa kannattaa hoitaa hyvin - Tietoa kuntapäättäjille
- Kaupunkiseutujen vihreän infrastruktuurin käsitteitä
- Suunnittele maakunnalle toimiva viherrakenne
- Kaavan vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen
- Ilmastotavoitteita toteuttava asemakaavoitus
- SYKEn, Aalto-yliopiston ja Ilmatieteen laitoksen Ilmastoopas.fi-sivut
- Hulevesiopas
- Ylimmät vedenkorkeudet ja sortumariskit ranta-alueille rakennettaessa - Suositus alimmista rakentamiskorkeuksista
- Iwater-hankkeen sivut
- Kuvaus: Iwater projektissa tutkittiin hulevesien hallinnan työkaluja ja lähestymistapoja. Sivulta löytyy työkalupakki, esimerkkikohteita sekä tietoa viherkerroin-työkalusta.
- Kaupunkivihreä – opas toimintaan
- WHO: Kaupunkivihreä: opas toimintaan
- Bostandnära natur – lähivirkistyksen suunnittelu Ruotsissa
- Mångfunktionella ytor – viheralueiden hyödyntäminen ilmastonmuutokseen sopeutumisessa Ruotsissa
- Green city -ohjeisto
- Sustainable design guides
- ASLAn (American Society of Landscape Architects) ohje- ja esimerkkiportaali.
- Natural England's Green Infrastructure Guidance (UK)
- North West Green Infrastructure Guide (UK)
- Trees in hard landscapes - A guide for delivery
- Brittiläinen perusteellinen opas puiden käyttöön rakennetussa ympäristössä. Monipuolinen yhteenvetokuva haasteista ja mahdollisuuksista s. 4-5.
- Maa-ainesten kestävä käyttö
- Liikuntakaavoitus
- Pihan ja lähiympäristön suunnittelu – Helsingin kaupungin rakennusvalvonnan ohje
- Koulumetsäopas
- Hedelmäpuita kerrostalopihoille
- Kasvimaita kerrostalopihoille
- Kattoviljelmän perustaminen – opas Montrealista
- Viljelmien perustaminen julkisille alueille
- Hoida ja kunnosta lähipuroasi
- Maiseman tarina – opas maisemapalveluiden luomiseen
- Viherrakentaminen ja -hoito tieympäristöissä
- Suomen kansallinen kestävän kaupunkikehityksen ohjelma 2017–2022
2. Suosituksia viheralueiden ja viheryhteyksien mitoituksesta
Alle on koottu eri tahojen tähän mennessä esittämiä päätelmiä ja suosituksia viheralueiden ja viheryhteyksien mitoituksesta. Yleispäteviä oikeita mittoja ei ole, mutta päätelmät ja suositukset voivat antaa suuntaa ratkaisujen harkinnalle eri tilanteissa. Esitetyt mitat eivät tarkoita, että niitä pienemmät viheralueet olisivat merkityksettömiä. Esimerkiksi pieni puisto voi olla tärkeä virkistyspaikka tiiviisti rakennetussa ympäristössä.
Virkistystä palvelevien viheralueiden saavutettavuus
Ympäristöministeriön ja monien kansainvälisten viheralueiden suunnitteluohjeiden ja tutkimusten suositusten mukaan ihmisillä pitäisi olla virkistystä mahdollistava viheralue enintään 300 metrin tai 5 minuutin kävelymatkan päässä kodistaan. Monet kulkevat pitkiäkin matkoja päästäkseen virkistymään haluamiinsa paikkoihin, mutta erityisesti lapsille, iäkkäille ja heikosti liikkumaan pääseville virkistysmahdollisuudet lähellä ovat tärkeitä.
Metlan LVVI-tutkimuksen perusteella puolet virkistäytyjistä siirtyy virkistyskohteeseen autolla eikä jalan tai pyörällä, kun matka kohteeseen ylittää 1 km. Tavoitteena voi pitää, että sekä lähivirkistysalueille että enintään 1 km etäisyydellä sijaitseville laajemmille ulkoilualueille pääsee kävely- ja pyöräilyreittejä pitkin.
- Kestävät kaupunkiseudut – taustamateriaalia ekosysteemipalveluja ja viherrakennetta koskeville kriteereille ja mittareille
- Ulkoilutilastot 2010 (LVVI)
Viheralueiden koko
Lähivirkistystä palvelevan, enintään 300 metrin päässä kotoa sijaitsevan viheralueen minimikokona on pidetty 1,5 hehtaaria. Enintään 1 km etäisyydellä on esitetty tavoiteltavaksi laajempi, 20–25 hehtaarin kokoinen viheralue.
Kaupunkimetsä tarjoaa tutkimusten mukaan elvyttäviä virkistyskokemuksia parhaiten, kun se on vähintään 150 metriä leveä. Kapeammassa metsässä mahdollisuus virkistävään kokemukseen metsässä olemisesta heikkenee. Elvyttävyyttä edistää se, jos kasvillisuus metsän reunoilla on riittävän tiheä niin, että metsän läpi ei näy. Tämän levyinen metsä tukee myös luonnon monimuotoisuutta. Metsän uloin osa on 30–50 metrin matkalta altis reunavaikutukselle ja osa lajeista menestyy vasta sitä sisempänä. 150 metriä leveään metsään mahtuu siis 50–70 metriä vaativampien lajien elinaluetta.
Yhtenä viheralueen koon kynnysarvona rikkaan ja elinvoimaisen metsälajiston ylläpitämiselle on pidetty 40 hehtaaria. Arvo on määritelty erityisesti metsälinnuston näkökulmasta. Vähintään 40 hehtaarin kokoisten viheralueiden voidaan katsoa muodostavan taajamien sisäisen viherrakenteen rungon.
Luonnon ydinalueiksi voidaan laskea alueet, jotka ovat vähintään 100 ha kokoisia, kun niiden 250 metriä leveää reunavyöhykettä ei lasketa mukaan. Reunavyöhykkeellä tapahtuva rakentaminen pienentää ydinaluetta, koska se muuttaa osan aiemmasta ydinalueesta reunavyöhykkeeksi.
Hauru, K. ym. 2012. Closure of view to the urban matrix has positive effects on perceived restorativeness in urban forests in Helsinki, Finland. Landscape and Urban Planning 107:4, 361-369.
Hamberg, L. ym. 2008. The effects of habitat edges and trampling on understorey vegetation in urban forests in Helsinki, Finland. Applied Vegetation Science 11, 83–98.
- Helsingin kestävä viherrakenne
- Kestävät kaupunkiseudut – taustamateriaalia ekosysteemipalveluja ja viherrakennetta koskeville kriteereille ja mittareille
Pouta, E. & Heikkilä, M. (toim.) 1998. Virkistysalueiden suunnittelu ja hoito. Ympäristöministeriö. Ympäristöopas 40.
Ekologiset yhteydet
Viheryhteyksien jatkumisessa väylien kohdalla yksi toimiva ratkaisu voi olla vähintään 25 metriä leveä monikäyttöalikulku, joka palvelee ihmisten ja eläinten liikkumista samalla kertaa. Yhteyksien jatkuvuus väylien kohdalla on tärkeämpää pienille ja hitaasti liikkuville eläimille kuin suurikokoisille, jotka voivat kulkea pitkiäkin matkoja sopivaa tien ylitys- tai alituspaikkaa etsiessään. Pienimpien lajien kulkua voidaan helpottaa tiepohjaan asennettavilla pieneläintunneleilla.
Vesistösiltojen alle jätettävät kuivapolut vähentävät tehokkaasti maata pitkin liikkuvien eläinten jäämistä autojen alle. Jokien ja teiden risteymäkohdat ovat avainasemassa suunniteltaessa teiden ja liikenteen haittavaikutuksia lieventäviä toimenpiteitä, koska jokivarret ovat merkittäviä eläinten kulkureittinä ja toisaalta liikennekuolleisuuden keskittymäpaikkana.
Hirvieläinten kannalta toimivan ekologisen yhteyden tavoiteleveys voi olla väljällä esikaupunkialueella 200–300 metriä ja haja-asutusalueella 400-1000 metriä. Yhteydet voivat toimia, vaikka niissä olisi kapeikkokohtia.
- Niemi, M. ym. 2007. Eläinten liikkuminen tiealueella. Tiehallinnon selvityksiä 54/2007.
- Niemi, M. ym. 2009. Kuivapolut eläinten kulkureittinä. Tiehallinnon selvityksiä 32/2009.
- Väre, S. 2002. Ekologinen verkosto Itä-Uudenmaan alueella. Itä-Uudenmaan liitto 2002/7.
3. Toimintamalleja viherrakenteen hyödyntämisessä mm. terveyden, hyvinvoinnin, ja yhteisöllisyyden edistämiseen ja liiketoimintaan
- Terveysluontopolku Helsingin Vuosaaressa
- Luonnonlukutaito – Luo liiketoimintaa vihreästä hyvinvoinnista
- Luonnon hyödyntämisen uudet tavat
- Esimerkkejä aistikokemusten hyödyntämisestä hyvinvointiin liittyvien palvelukonseptien suunnittelussa.
- Green care
- Green Care -toiminnassa hyödynnetään luonto-, eläin-, ja maatila-avusteisia menetelmiä hyvinvointi- ja terveyspalveluiden yhteydessä. Ks. Green care-työkirja ja raportti toiminnan vaikuttavuuden arvioinnista
Kaupunkiviljely, yhteiset keittiöt ja lähiruoka-ateriapalvelu
- Montrealissa paikallinen järjestö (Maison de Quartier Villeray) ylläpitää yhteisiä puutarhoja, joiden sadosta osa jaetaan viljelijöiden kesken ja osa menee yhteisiin keittiöihin. Yhteisissä keittiöissä sadosta valmistetaan vapaaehtoisvoimin aterioita, jotka meals-on-wheels -järjestöjen vapaaehtoiset kuljettavat pyörällä lähialueen iäkkäille asukkaille ja muille, joiden on vaikea selvitä aterian hankkimisesta itse. Santropol Roulant, Quebecin suurin meals-on-wheels-järjestö, sai alkunsa kahden nuoren miehen visiosta vähentää sosiaalista eristyneisyyttä ruoan avulla. Järjestö työllistää satoja vapaaehtoisia. Eroksi perinteisestä meals-on-wheels-toimintamallista Santropol Roulant tähtää toiminnallaan yhteisön rakentamiseen. Se onkin menestyksekkäästi auttanut ihmisten kohtaamista yli sukupolvi- ja kulttuurirajojen. Yhteiset puutarhat + yhteiset keittiöt + ateriapalvelu -toimintamalli laajentaa viljelmän hyödyllisyyttä yhteisöille verrattuna viljelmään, jossa palstat ovat ihmisten omia. Toimintamallissa voi hyödyntää kattojakin. Vancouverissa YWCA:n kattopuutarhan satoa kuljetetaan pyörällä Downtown Eastide -kaupunginosan perhekeskuksen keittiöön, jossa siitä jalostetaan aterioita alueen naisille ja lapsille. Ateriapalvelutoiminnalla on Vancouverissa monikymmenvuotinen perinne, pitkälti järjestöjen ansiosta. Kiinalaisten järjestön edustajan mukaan meals on wheels – toiminta Vancouverissa on ollut voimaannuttavaa ja iloa tuottavaa esimerkiksi kiinalaisnaisille, joista monet ovat alun perin ujoja. Osallistuminen ruoantekoon ja toimittamiseen muille on auttanut heitä saamaan itseluottamusta, parantamaan puhumis- ja esiintymistaitoja ja myös kehittymään roolimalleiksi uusille mukaan tulijoille. (Lähde: paikallistoimijoiden haastattelut Montrealissa ja Vancouverissa 2010, Monikulttuurinen kaupunkiluonto-projekti / Maija Faehnle).
- City Farmerin palvelu auttaa Vancouverin viljelyhaluisia ja viljelyyn sopivien pihojen omistajia löytämään toisensa.
Satokartat
Luonto sukupolvien kohtaamisen edistäjänä
Lahdessa vapaaehtoiset ympäristömummot ja -vaarit vievät päiväkotilapsia luontoon mm. sienestämään ja pilkille. Toiminta palvelee niin vapaaehtoisia, lapsia kuin päiväkotiakin. Pohjois-Savossa koululaiset ulkoilevat luonnossa Metsämarttojen kanssa.
Luonto tapahtumien inspiraationa ja alueiden maineen rakentamisessa
Paikallisten laatutekijöiden, kuten hiljaisten alueiden turvaaminen tukee alueiden mainetta ja houkuttavuutta asukkaille ja yrityksille. Viherrakenteen elementit voivat inspiroida tapahtumakulttuuria ja toimintamahdollisuuksia, esim. Hanami-juhla kirsikkapuistossa Helsingissä, puistojumpat, lumikenkäretket ja muut ohjatut seikkailut, vaikka myös espoolaisittain lähiluontovuodeksi teemoitettuna. Mainetta voi rakentaa myös paikallisella lähiruokakulttuurilla, johon esim. ulkomaalaistaustaisten asukkaiden keittiöperinteet ja vaikka vieraslajitkin voivat tuoda erityistä särmää.
4. Lisätietoa ja idealähteitä
- Ekosysteemipalveluiden ja luonnon monimuotoisuuden riippuvuus vihreästä infrastruktuurista ja ohjausjärjestelmän muutostarpeet
- Tulevaisuuskuvia luontokokemusten hyödyntämisestä – luonnosta hyvinvointia, palveluja ja liiketoimintaa
- Terveyttä luonnosta
- Kestävää hyvinvointia luonnosta
- Täydennysrakentamista Tukholmassa myönteisessä hengessä: Yimby -ajattelu ja viherrakenne
- Homefarm – eläkeläisten asumiskonsepti
- Project for Public Spaces
- Walkonomics
- Paying for parks – kahdeksan toimintamallia kaupunkiviheralueiden rahoittamiseen
- Tulevaisuuden arkkitehtuuria
- Biomimicry – virikkeitä suunnitteluratkaisuihin luonnon jäljittelyllä
- Esimerkkejä mm. Biomimicry Instituten sivulla.
- City Farmer News
- Kaupunkiviljelyuutisia ympäri maailmaa
- Viides ulottuvuus – viherkatot osaksi kaupunkia
- Landskapets upplevelsevärden - Maiseman elämysarvot
- Ilmasto-opas: Ekosysteemipalvelut
- Ekosysteemipalveluiden tutkimuksesta hallintaan – kirjallisuuskatsaus ja tapaustarkasteluita
- Yleiskaavoituksen uusia tuulia