Etusivu Artikkelit Sirpa Pietikäinen: Euroopan vihervuosi – turha haave vai viheralan suuri tavoite, jota kohti kannattaa kurkotella?

Sirpa Pietikäinen: Euroopan vihervuosi – turha haave vai viheralan suuri tavoite, jota kohti kannattaa kurkotella?

Eurooppalainen vihervuosi on ollut jo vuosia työn alla. Tein oma-aloitemietinnön eurooppalaisesta vihervuodesta ympäristövaliokunta ENVI:lle jo vuonna 2017, minkä jälkeen aloite hyväksyttiin Euroopan parlamentin täysistunnossa vuonna 2020. Euroopan komissio hyväksyi aloitteen vuonna 2021 ja käynnisti myös aloitteen epäviralliset valmistelutyöt. Vihervuoden juna nytkähti näin ollen liikkeelle ja eurooppalaisen vihervuoden oli tarkoitus olla osa EU:n saasteettomuuden toimintasuunnitelmaa nimittäen vuoden 2022 eurooppalaiseksi vihervuodeksi.

Lopulta Euroopan komissio päätti kuitenkin harkinnan jälkeen luopua eurooppalaisesta vihervuodesta vedoten samaan aikaan valmisteluissa olleeseen Horisontti Eurooppa -ohjelman ilmastoneutraaleja ja älykkäitä kaupunkeja koskevaan missioon. Komission harkinnan mukaan eurooppalainen vihervuosi olisi ollut päällekkäinen aloite Horisontti Euroopan mission kanssa.

Eurooppalaisen vihervuoden tavoitteena olisi ollut kasvattaa viherrakentamisprojektien määrää ja tietoisuutta rakennetuista viherympäristöistä, lisätä tutkimusta, kannustaa kansalaisia aktiivisuuteen omien lähialueidensa viherryttämisessä ja lisätä viherympäristöjen arvostusta.

Sen sijaan ilmastoneutraaleja ja älykkäitä kaupunkeja koskeva missio sijoittuu vuosien 2021 ja 2027 välille ja sen tarkoituksena on saavuttaa 100 ilmastoneutraalia kaupunkia EU:ssa vuoteen 2030 mennessä. Missioon osallistuu 100 kaupunkia kaikista jäsenvaltioista ja 12 kaupunkia Horisontti Eurooppaan assosioituneista kolmansista maista. Suomen kaupungeista missiossa ovat mukana Helsinki, Espoo, Lahti, Lappeenranta, Tampere ja Turku. Koska Suomesta mukana ovat useat suuret kaupungit, koskettaa missio peräti 1,5 miljoonaa suomalaista kaupunkilaista. Huomioitavaa kuitenkin on, että Helsingin oma ilmastoneutraaliustavoite on asetettu vuodelle 2035 poiketen näin mission tavoiteaikataulusta.

Paluu puutarhakaupunkien juurille sopisi kuitenkin täydellisesti myös eurooppalaiseen vihervuoteen.

Aloitteilla on paljon yhteistä, sillä myös Horisontti Euroopan Missio tekee laajaa yhteistyötä paikallisten viranomaisten, tutkimusorganisaatioiden, kansalaisjärjestöjen, yksityisen sektorin ja kansalaisten kanssa toteuttaessaan toimia, jotka edistävät ilmastoneutraaliustavoitteiden saavuttamista vuoteen 2030 mennessä. Valitut kaupungit työskentelevät kaikkien alojen kanssa ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi. Ilmastoneutraalius vaatii toimia erityisesti energian, rakentamisen, infrastruktuurin ja jätehuollon osalta.

Missio tunnistaa kaupunkiympäristön ja luonnon merkityksen ilmastonmuutoksen torjumisessa ja siihen sopeutumisessa. Tähän myös eurooppalaisella vihervuodella pyrittiin. Horisontti Euroopan missio ei kuitenkaan keskity luonnon monimuotoisuuteen ohjelmassaan vaan painottaa kaupunkiympäristön merkitystä lähinnä ilmastonmuutokseen liittyvissä kysymyksissä. Eurooppalaisella vihervuodella keskityttäisiin myös esimerkiksi kaupunkiluonnon biodiversiteettiin ja lähiluonnon ekosysteemien elinvoimaisuuteen.

Viheralueiden ja lähimetsien tärkeys on valjennut monelle eurooppalaiselle viimeistään koronaviruspandemian aikana. Monelle luonnossa liikkuminen on ollut yksi ainoista tavoista liikkua kodin ulkopuolella, pitää huolta terveydestään ja ylläpitää sosiaalisia suhteita. Viheralueet voivat olla elämänlaatua ylläpitäviä paikkoja myös pandemian jälkeen.

Kasvillisuudella on tärkeitä terveysvaikutuksia, kuten puhtaampi ilmanlaatu tai äänisaasteen vähentäminen. Viherympäristö sitoo hiilidioksidia ilmasta, lieventää äärimmäisten sääilmiöiden vaikutuksia ja hyvin suunniteltuna suojelee luonnon monimuotoisuutta. Liikkuminen luonnossa vähentää stressiä, laskee verenpainetta, virkeyttää aivoja ja muistia ja ennaltaehkäisee masennusta. Teemavuosi voisi lisätä esimerkiksi ikäihmisten liikkumista ja ulkoilua ja tuoda luonnon lähemmäs ihmisiä.

Puutarhakaupunki liitetään usein Bauhausin ajatukseen, ja paljon samaa konsepteissa onkin. Paluu puutarhakaupunkien juurille sopisi kuitenkin täydellisesti myös eurooppalaiseen vihervuoteen. Vihreämmän omakotitaloalueen rakentaminen lisää yhteisöllisyyttä, vahvistaa terveitä elämäntapoja, puhdistaa ilmaa ja kaiken tämän kautta auttaa palautumaan ja hoitamaan myös ihmisten mielenterveyttä aiempaa paremmin. Modernissa puutarhakaupungissa voisi olla myös sisällä tai ulkona yhteistiloja, joissa voi harrastaa nikkarointia, vaihtaa tavaroita tai palveluita, järjestää katujuhlia tai kohdata naapureita. Vihertyöt tuovat työpaikkoja ja auttavat niin myös taloutta.

Vihreät kaupungit eivät ole siis vain vähähiilisiä ja ilmastonmuutokseen sopeutuvia elinympäristöjä vaan kaupunkien tulisi olla myös vehreitä, kauniita, viihtyisiä ja monimuotoisia elinalueita, joissa kaikkien ihmisten on helppo ja hyvä olla – yhdessä ja yksin osana kaupunkiympäristöä. Jatketaan yhdessä työtä eurooppalaisen vihervuoden nimittämiseksi teemavuodeksi.

Kirjoittaja

Sirpa Pietikäinen on Euroopan parlamentin jäsen vuodesta 2008, joka on istunut ympäristövaliokunta ENVI:ssä joko varsinaisena jäsenenä tai varajäsenenä. Pietikäinen toimi kokoomuksen kansanedustajana vuosien 1983-2003 aikana. Vuosina 1991-1995 hän oli ympäristöministeri Esko Ahon hallituksessa. Pietikäinen on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri. Viherympäristöliitossa Pietikäinen toimii Viheralan neuvottelukunnan puheenjohtajana.
Viheralan neuvottelukunta perustettiin valtakunnallisen Vihervuoden 2016 jälkeen jatkamaan hyvää yhteistyötä sidosryhmien kesken. Ryhmä koostuu vuoden 2016 Vihervuoden johtoryhmän jäsenistä ja kokoontumisia on ollut noin 1-4 vuodessa riippuen uuden teemavuoden valmisteluista.