Uusniityt, dynaamiset istutukset ja lahopuualueet ovat tänä päivänä jo nykyvihreää, joihin muun muassa kaupunkien strategiat ja lumo-ohjelmat sekä Viherympäristöliiton strategiset päämäärät ohjaavat. Yksipuolisia massaistutuksia uusissa istutuksissa näkeekin entistä harvemmin. Oikea-aikaisen ja ammattitaitoisen takuuajankunnossapidon merkitys hyvälle kasvuunlähdölle ja jatkokunnossapidon onnistumiselle on kuitenkin edelleen ratkaiseva, huolimatta siitä minkälainen viheraluetyyppi on kyseessä.
Ajat muuttuvat viheralallakin, ja käynnissä on selkeä muutos ilmapiirissä erityisesti kasvillisuuteen ja eläimistöön liittyen. Perinteisiä pensaslajeja kuten ruusuangervoa tai seppelvarpua ei uusissa istutuksissa enää juuri isoina pinta-aloina näy vaan pienempinä laikkuina siellä täällä muiden pensaiden, perennojen, sipulikukkien ja lahopuiden keskelle sijoitettuina. Istutukset ovat monimuotoisia, dynaamisia ja luonnonmukaisia. Alueilla on huomioitu liito-oravat, joille jätetään tai asennetaan pystypökkelöitä, pölyttäjähyönteisille lisätään oikeanlaista kasvillisuutta ja hyönteishotelleja ja niityille jätetään laikkuja niitä kaipaaville pistiäisille. Lisäksi lintujen pesimäajat, pienvesistöt ja taimenien kutuajat on huomioitava niin rakentamisessa kuin kunnossapidossakin.
Helsingissä kaupunkistrategiaohjaa lisäämään ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi puiden ja vehreyden, paahdetta kestävien niittyjen ja hulevesirakenteiden määrää. Sään ääri-ilmiöihin varaudutaan viherrakenteilla, jotka mahdollistavat hulevesien hallinnan ja tulvariskien minimoimisen sekä vähentävät lämpösaarekeilmiötä. Helsingin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelma 2021–2028 -julkaisussa ohjataan lisäämään tulevaisuutta ennakoiden luonnon monimuotoisuutta.
Puistoissa, katuympäristöissä ja muissa rakennetun ympäristön kohteissa suositellaan käyttämään mahdollisimman monipuolisesti eri kasvilajeja ja lajikkeita. Suunnittelussa ohjeistetaan välttämään yksipuolisia massaistutuksia. Luonnonkasveja ja koristekasveja käytetään sekaisin ja kukkivien puiden sekä pensaiden määrää lisätään ihmisten iloksi ja hyönteisten ja kaupunkilaiseläinten ravinnoksi. Keskeisenä tavoitteena on kaupunkibiotooppien monipuolistaminen puistoissa ja liikennealueilla. Kasvisuunnittelussa pyritään yhä enemmän luomaan luonnon omia lainalaisuuksia noudattavia dynaamisia kasviyhdyskuntia.
Jotta kaikille näille kaupunkistrategioiden ja lumo-ohjelmien mukaisille monimuotoisille uudentyyppisille sekä perinteisille viheralueille saadaan luotua rakentamisen jälkeen hyvät edellytykset pitkään elinkaareen, on takuuaikaiseen kunnossapitoon todella satsattava. Enää ei riitä, että palkataan perinteinen kesähessu leikkaamaan nurmikoita, kitkemään ja kastelemaan ilman kunnollista perehdytystä. Turvallisuusasioiden lisäksi kausityöntekijä on perehdytettävä kunnossapidon perusasioiden lisäksi myös luonnon monimuotoisuuteen liittyviin asioihin sekä hoitamiensa kohteiden erityispiirteisiin.
Myös meidän alan ammattilaisten on kouluttauduttava säännöllisesti, jotta pysymme ajan hermolla muuttuvalla viheralalla. Hienoa on, että monet oppilaitokset ovatkin tähän kysyntään vastanneet. Esimerkiksi Liviassa on meneillään Luonnon monimuotoisuutta tukeva viheralueiden kunnossapitokurssi, AhlmanEdu:ssa voi suorittaa LUMOtarhuri koulutuksen, Hamkissa koulutetaan dynaamisten istutusalueiden kunnossapitoa ja erilaisia webinaareja järjestetään liittyen luontopohjaisiin ratkaisuihin ja pölyttäjähyönteisten huomioimiseen. Koulutustarjontaa siis on ja toivottavasti erityisesti takuuajanhoitoa ja kunnossapitoa tekevät urakoitsijat näihin koulutuksiin tarttuisivat.
Tällä hetkellä takuuaikaisen kunnossapidon tai jälkivastuuajankunnossapidon pituus viherrakennusurakoissa on edelleen useimmiten kaksi vuotta. Kyseinen aikamääre on varmastikin aikoinaan vakiintunut käytäntöön alalla käytetystä YSE:stä eli Rakennusurakan yleisistä sopimusehdoista, jossa se on määritetty rakennusurakoiden takuuajaksi. Allianssimalleissa puhutaan takuuajan tilalla jälkivastuuajasta, joka kestää viisi vuotta, mutta siitäkin yleensä vain kaksi vuotta on varsinaista aktiivista kasvillisuuden jälkivastuuajanhoitoa.
Aihetta on pohdittu ennenkin, mutta erityisesti nyt, kun rakennetaan paljon uusia luontopohjaisia ratkaisuja ja erityyppisiä kasvillisuusalueita, mietityttää, onko kahden vuoden takuuajankunnossapito riittävä. Uusniityt esimerkiksi vaativat usein useamman vuoden ennen kuin ovat täydessä kasvussa ja kahden vuoden takuuajan jälkeen niityillä voi olla aukkopaikkoja vielä reilustikin. Myös paahdeistutukset ja dynaamiset istutukset vaativat kehittyäkseen pidemmän ajanjakson eivätkä kahden vuoden takuuajan jälkeen ole vielä välttämättä täydessä peittävyydessään. Kaikilla tilaajilla ei myöskään aina ole erityispiirteistä tietoa ja saatetaan vaatia takuuajan päätyttyä esimerkiksi niityiltä samaa peittävyyttä kuin nurmilta, vaikka se ei ole yleensä mahdollista.
Takuuajan kunnossapidon pituuden pohdinnan lisäksi olisi hyvä kehittää takuuaikaisen hoidon tarkempaa ohjeistusta, onhan kyseessä kuitenkin erittäin kriittinen ajanjakso, jonka onnistuminen tai epäonnistuminen vaikuttaa pitkälle alueen elinkaareen ja tulevaisuuteen. Niityt eivät ole vain niittyjä, vaan niitä on hyvinkin erityyppisiä kasvilajistoltaan ja kasvupaikoiltaan, ja kaikilla niillä on omanlainen hoitotapansa. Istutusalueet voivat olla dynaamisia, paahdeistutuksia, perinteisiä, kosteikkokasvillisuutta tai näiden sekoituksia ja kaikki vaativat omat kunnossapito-ohjeensa.
Jos dynaamisilta istutusalueilta kuolee taimia, kuka päättää millä lajeilla ne korvataan vai korvataanko? Miten toimitaan takuuaikana vieraslajien kanssa, mihin asti ruderaatti on ruderaatti ja miten sitä hoidetaan? Riittävän tarkat kohdekohtaiset takuuajan ja kunnossapidon ohjeet suunnitelmissa auttavat selkeästi takuuajan- ja jatkokunnossapidon onnistumista. Jotta uusilla istutusalueilla saadaan lisättyä kaupunkien monimuotoisuutta, on kasvillisuuden oltava kasvussa takuuajan jälkeenkin. Yhteistyötä, kehittämistä ja tiedon jakamista tarvitaan toki vielä paljonkin, mutta ainakin kirjoittajalla on positiivinen tunnelma alalla vallitsevasta innostuneesta ilmapiiristä uuteen vihreään ja myös kunnossapidon arvonnousuun liittyen!
Kirjoittaja
