teksti ja kuvat: PASI POUTA
Viheralalle suunnatun kyselyn vastaajat tunnistivat luovasti erilaisia keinoja, haasteita ja ratkaisuja liittyen niittyverkoston vaalimiseen sekä erilaisia niittyjen tuomia luontohyötyjä. Tutkija Pasi Pouta haluaa kiittää kaikkia kyselyyn vastanneita ja kertoo nyt, millaista tietoa ja ajatuksia kysely tuotti.
Kaupunkiniityistä ovat kiinnostuneet niin kaupungit ja kunnat kuin asukkaat, media ja erilaiset yksityisetkin toimijat. Niittyjä suunnitellaan, perustetaan ja ylläpidetään koko ajan enemmän, mutta aiheesta kaivataan myös lisää tietoa.
Tästä syystä toteutimme kyselyn viherrakenteen kanssa työskenteleville. Tavoitteena oli kerätä käytännön kokemuksia siitä, miten niittyjen monimuotoisuutta voitaisiin lisätä rakennetussa ympäristössä, mitä haasteita vastaan tulee ja miten haasteet voitaisiin ratkaista. Kysyimme myös kaupunkiniittyjen tuomista luontohyödyistä.
Kyselyssä kaupunkiniityt määriteltiin avoimeksi tai puoliavoimeksi ruohovartisten kasvien vallitsemaksi kasvillisuudeksi rakennetussa ympäristössä. Siksi nurmikoiden ja vapaakasvuisempien niittyjen eroja ei voi suoraan käsitellä, mutta monet ottivat erot huomioon vastauksissaan.
Vastaajat tunnistivat valtavasti erilaisia kaupunkiniittyjen tuomia luontohyötyjä aina ylläpito- ja säätelypalveluista erilaisiin terveys-, virkistys- ja kulttuurihyötyihin.
Niittyjen hyödyt — miksi kaupunkiniittyjä tarvitaan?
Niityt nähtiin olennaisina luonnon monimuotoisuudelle ja pölytykselle. Ne nähtiin hyödyllisinä hulevesien hallinnassa, ilmanlaadun, maaperän ja lämpötilojen säätelyssä ja täten ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.
Niittyjä pidettiin elämyksellisinä virkistysalueina, joilla voi tehdä monenlaista — aina niityllä kirmaamisesta pelien pelaamiseen, piknikeistä hiihtoon, voikukkaseppeleistä leijan lennätykseen ja keskiaikaisiin juominkeihin.
Niittyjä pidettiin terveyttä edistävinä ja kustannustehokkaina viheralueina, vetovoimatekijänä kunnille ja vastapainona kaupungin harmaudelle. Niittyjen avoimuus ja maisema-arvot korostuivat.
”Niittyalueet lisäävät maisemallista arvoa ja luonnon monimuotoisuutta sekä tarjoaa elinympäristön erityisesti pölyttäjille ja muille hyönteisille”
Ennen niittyjä motivoi maatalous, nyt niitä motivoivat myös niiden mahdollisuudet monihyötyisinä ja rakennettua ympäristöä rikastavina viheralueina.
Niittyverkoston vaaliminen
Vastaajat keksivät keinoja niittyverkoston vaalimiseen sekä niittyjen määrän ja laadun lisäämiseen.
Esiin nostettiin kymmeniä niityn paikkoja, aina puistoista ja puutarhoista liikennevihreään ja niittykattoihin. Inspiroivia ideoita riitti aina niittylabyrinteista niittykumpareisiin ja sadevesileikkipuistoista pystysuoriin niittyihin. Tällaista niittyjä kaikkialle -ajattelutapaa voi hyödyntää suunnittelussa.
”Niittyjä joka paikkaan minne mahdollista”
Monet ajattelivat, että niittyjä voi tuoda rohkeasti lähemmäs keskustaa ja asutusta. Osa ajatteli niittyjen sopivan paremmin reuna-alueille. Nurmikoiden nähtiin kuuluvan tiettyihin kulttuuriympäristöihin ja kulutuksenkestoa vaativille paikoille. Niittyjen ja nurmikoiden sijoitteluun kaivattiinkin kohdekohtaista silmää.
Niittyjen laadun ylläpitämisessä ihan peruskeinot nähtiin tärkeiksi. Näitä olivat esimerkiksi niittyjen hoito, laadukas perustaminen ja niityn vaihtelevuuden edistäminen.
Monet ehdottivat niityille samantapaista hoitoa kuin perinneniityillä, esimerkiksi niittoa loppukesästä, niitoksen poistoa tai laidunnusta. Myös mosaiikkihoito ja valikoiva niitto nousivat esiin. Toisaalta sopivan hoidon takaaminen oli isoimpia käytännön haasteita johtuen esimerkiksi resursseista, niitoksen käsittelystä sekä hoitosopimusten byrokratiasta.
Monet ehdottivat uusien niittyjen perustamista kohteen ympäristöolot huomioiden ja vähäravinteista maata ja paikallisia kasveja suosien. Toisaalta niittyjen kasvuunlähtö, kehittyminen ja siementen saatavuus koettiin haastaviksi. Yleisesti niittyjen perustamisesta ja hoidosta toivottiin kehitystyötä ja koulutusta.
Mikä estää tai mahdollistaa niittyjen vaalimisen käytännössä?
Melkein jokainen voi jotenkin vaikuttaa niittyihin joko työnsä kautta, omalla maalla tai vaikka osallistumalla niittytalkoisiin. Käytännön toiminta edellyttää tietoa siitä, mitä voidaan tehdä, asenteiden ja normien myönteisyyttä ja selviämistä monista käytännön esteistä, jotka voivat olla hyvinkin tilannekohtaisia.
Vastaajat toivoivatkin laajasti kaikkien toimijoiden aktiivisuutta ja yhteistyötä luonnon monimuotoisuuden edistämisessä. Tämä tarkoittaa, että sekä kaavoitus, vihersuunnittelu ja toteutus, että asukkaat, yhdistykset ja yritykset tietävät, mitä voivat tehdä niittyluonnon eteen, ja toimivat sen mukaisesti.
Yksi isoimmista haasteista nähtiin asenteissa, erityisesti asukkaiden puolelta mutta myös kunnan toimijoiden sisältä. Monet olivat saaneet kielteistä palautetta niityistä, niiden siisteydestä, punkeista ja muista ei-toivotuista lajeista. Monet kokivat, että niittyjä ei ole arvostettu tarpeeksi ja nurmikot ovat olleet normi.
Hyvänä uutisena nähtiin, että asenteita ja kauneuskäsityksiä pystytään muuttamaan tiedottamalla. Tarvetta on laajalle viestinnälle, aina niittykylteistä tv-tietoiskuihin ja koulutuksiin. Ihan perustieto niityistä on hyödyllistä, kuten miksi ne ovat tärkeitä ja miksi niitä hoidetaan niin kuin hoidetaan.
”Osa ihmisistä voi vierastaa aluksi ”epäsiistinä” pitämiään alueita. Informoimalla asiasta epäluulo yleensä vähenee ja suhtautuminen muuttuu myönteisemmäksi.”
Ratkaisuna siisteys- ja punkkikysymyksiin ehdotettiin niittyjen taktista sijoittelua ja siistin ilmeen ylläpitämistä esimerkiksi leikkaamalla niittyjen reunat. Niittypolut tekevät liikkumisesta mukavampaa. Yksi vastaaja toivoi ymmärrystä siitä, että luonnon terveyshyödyt ovat suuremmat kuin mahdolliset terveysriskit.
Voisiko suomalaisista tulla myös niittykansaa? Vastaajat pohtivat, kuinka ihmiset saataisiin niitylle ja kuinka niityistä saataisiin viihtyisämpiä. Kun ihmiset kiinnostuvat niityistä, se voi parhaimmillaan johtaa itseään ruokkivaan myönteiseen kierteeseen, joka saa ihmiset aktiivisesti toimimaan niittyjen hyväksi.
Asennemuutokseen toivottiin aikaa ja kärsivällisyyttä.
Muutama vastaaja peräänkuulutti kokonaisvaltaista näkemystä ja suunnitelmia, jotka liittävät luonnon monimuotoisuuden, viherverkostot ja niityt osaksi koko viheralueiden toteutusketjua. Ilman selkeitä suunnitelmia niittytoimia voi olla vaikea perustella, toimet voivat olla hajanaisia tai päätyä ristiriitaan kaavoituksen kanssa. Ilman suunnitelmia niittytoimet eivät välttämättä kuulu työnkuviin. Silloin toiminta vaatii omaa aktiivisuutta, työhön ei riitä resursseja tai muut motivaatiot menevät edelle.
Resurssit herättivät keskustelua. Monet toivoivat lisää resursseja. Ratkaisut resurssipulaan liittyivät yleensä laajempaan asennemuutokseen, mutta myös valtiollista tukea ja niitoksen jatkokäyttöä biokaasutukseen ehdotettiin. Joidenkin mielestä kyse oli resurssien ohjaamisesta uudelleen.
”Omassa kunnassani niittyjen määrä kasvoi tavattomasti 90-luvun laman aikana, kun tienvarsien nurmikoiden ajamisesta luovuttiin. Valitettavasti nurmikkohoitoon palattiin aikojen parannuttua.”
Niityt olennaiseksi osaksi viherympäristöä
Monihyötyiset kaupunkiniityt tarjoavat valtavasti mahdollisuuksia osana kestävää viherympäristöä, yhdessä perinteisempien viheralueiden kanssa.
”Niityt tulisi nostaa yhtä arvokkaiksi ja merkittäviksi viheralueiksi kuin rakennetut puistot tai ulkoilumetsät.”.
Suomessa on jo nyt tehty paljon hienoa niittytyötä: hoidettu niittyjä, perustettu uusia, tehty niittysuunnitelmia ja -ohjeistuksia, jaettu kokemuksia ja viestitty asukkaille. Jokaisesta edistysaskeleesta kannattaa ottaa pienet olalle taputukset.
Suomen niittyluonto voi edelleen heikosti, ja luontokadon kääntäminen vaatii laajaa toimintaa. Siksi tärkeää on kokonaiskuvan hallinta ja realistiset visiot. Isoja keinoja ovat niittyjen määrän, laadun ja verkostoitumisen takaaminen. Niittyjen laadun kannalta isoja keinoja ovat esimerkiksi sopiva hoito, rehevöitymisen torjunta ja niittyjen ajallisen jatkuvuuden takaaminen. Toisaalta tärkeää on kaikki työ, jolla ajattelutapoja saadaan muutettua niittymyönteisemmäksi ja jolla niityt saadaan asetettua osaksi normaalia toimintaa.
Jatketaan hyvää työtä, jotta niityt saadaan vakiinnutettua olennaiseksi osaksi kestävää viherympäristöä!
Kirjoittaja tutkii kaupunkiniittyjä väitöskirjatutkijana Helsingin yliopistossa. Yksityiskohtaisempi tutkimusartikkeli aiheesta julkaistaan myöhemmin osana väitöskirjatyötä.
Värilliset sitaatit tekstissä ovat suoria lainauksia kyselyyn saaduista vastauksista.