Teksti: ANU RIIKONEN
Kaupungistuminen heikentää luonnon monimuotoisuutta sekä viemällä luonnolta tilaa että luomalla yksipuolisia, ihmistoiminnan häiritsemiä elinympäristöjä. Asiaa on tutkittu jo paljon, ja asia vaikuttaa varsin selvältä maan pinnan yläpuolella elävien eliöiden kannalta. Mutta miten kaupunkiluonnolla menee maan alla?
Kaupungit ja niiden viheralueet ovat keskenään varsin samanlaisia elinympäristöjä eri maantieteellisillä alueilla verrattuna vähemmän ihmisen häiritsemiin paikkoihin. Tätä voi hyvin havainnollistaa sillä, että nurmikot ovat hyvin samanlaisia riippumatta siitä, missä ollaan. Tutkijat ovat ryhtyneet selvittämään, onko myös kaupunkien maaperän eläimistö samankaltaistumassa ja köyhtymässä. Tätä varten tutkittiin puistojen maaperässä elävien pienten selkärangattomien, kuten siirojen, punkkien, kärpästoukkien ja hyppyhäntäisten, monimuotoisuutta ja runsautta.
Tutkimukseen valittiin 40 puistoa eri puolilta Rochesterin kaupunkia New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Puistonurmikot olivat kasvillisuudeltaan hyvin saman kaltaisia keskenään, mikä oli hyvä asia tutkimuksen kannalta: erot kasvilajistossa tuottaisivat suuria, tutkimusta häiritseviä eroja myös maaperän selkärangattomiin.
KUIVUUS KOETTELEE KESKUSTASSA
Rochesterin puistonurmikkojen alla eleli kohtalaisen runsas maaperäeläimistö riippumatta siitä, miten kaupungistunut alue oli. Kuitenkin syksyisin vähemmän kaupungistuneilla alueilla oli sekä enemmän eläinlajeja että enemmän yksilöitä kuin hyvin urbaaneissa puistoissa. Tämä johtui ainakin osittain keskusta-alueiden pahemmasta kuivuudesta, jolla on hyvin haitallinen vaikutus maaperän eliöihin. Mitä pienempi maaperässä elelevä otus on, sitä arempi se on kuivumiselle.
Laitakaupungissa maaperän ominaisuuksiin ja oloihin liittyvät tekijät selittivät lajirunsautta parhaiten. Myös maaperän hyvä huokoisuus ja vähäiset kestopäällysteet paransivat puistojen maanperän pikkueläinten tilannetta. Keskusta-alueilla kaupunkirakenteeseen liittyvät tekijät, kuten puiston koko, ikä ja kestopäällysteiden osuus vaikuttivat laita-kaupunkia enemmän sekä lajiston runsauteen että otusten määrään.
YLLÄTTÄVÄÄ MONIMUOTOISUUTTA
Toisin kuin tutkijat olettivat, eivät urbaaneimpien puistojen lajistot olleetkaan keskenään samanlaisia, vaan päinvastoin, eri puistojen lajikokoonpanot olivat erilaisempia kuin vähemmän kaupungistuneilla alueilla. Tämä voisi alustavasti viitata siihen, että kaupungistuminen ei ehkä haittaa maaperäeläimiä yhtä paljoa kuin sen tiedetään haittaavan maanpinnan yläpuolella eläviä.
Kaupungistuneiden alueiden keskinäisen erilaisuuden arveltiin johtuvan siitä, että pienetkin vaihtelut maaperän ominaisuuksissa luovat omanlaisiaan elinympäristöjä. Maaperäeläimet ovat enimmäkseen hyvin pieniä, joten ne voivat löytää monille eri lajeille sopivia elinympäristöjä hyvin pienessäkin tilassa. Kaupungeissa maa on monien ihmisen aiheuttamien häiriöiden ja rakenteiden vuoksi pienessä mittakaavassa hyvin vaihtelevaa verrattuna vähemmän häirittyyn maaperään. Lisäksi lajistoerojen syynä saattoivat olla sattumat ja vaihtelu maaperäeläinten leviämisessä: eri lajit onnistuivat leviämään eri puistoihin.
MAAPERÄN ELÄMÄÄ TUKEMAAN
Maaperäeliöstö on suhteellisen huonosti tunnettua ja vähän tutkittua, ja viheralueiden maaperän monimuotoisuuden edistämiseksi tarvitaan lisää tietoa. Raju ja toistuva kuivuus viheralueiden maaperässä on meilläkin epäilemättä suuri ongelma maaperän eliöille. Se on vaarana erityisesti rajoitetuissa kasvualustoissa ja täyttömaiden päällä, missä kannattaisi aivan erityisesti pyrkiä laajoihin, yhtenäisiin kasvualustoihin.
Myös maan tiivistymisen vähentämä huokoisuus, kasvipeitteen ja sen tuottaman karikeravinnon puute ja kestopäällysteet heikentävät maaperäeliöstön elinoloja. Monet viheralueiden kasvien menestymistä, alueiden luonnonmukaisuutta ja yhtenäisyyttä tukevat toimet auttavat siksi lisäksi maaperän pikkuisia eläimiä. Ne puolestaan auttavat meitä pitämällä yllä hiilen ja ravinteiden kiertoja sekä kasvien juurten elinoloja.
Tarkasteltu artikkeli: Bock, H. W., et al. (2024). Soil animal communities demonstrate simplification without homogenization along an urban gradient. Ecological Applications, 34(8), e3039.