teksti: LIISA HYTTINEN, kuva: VIHERYMPÄRISTÖLIITTO / LIISA HYTTINEN
Elinympäristö eli habitaatti tarkoittaa ympäristötieteissä erityisten abioottisten ja bioottisten tekijöiden avulla määriteltyä ympäristöä, jossa laji elää jossakin elinkaarensa vaiheessa, kertoo Tieteen termipankki. Erilaisia elinympäristöjä kuvataan esimerkiksi biotooppien kautta. Biotoopin määritelmä on ”tärkeimmiltä ympäristötekijöiltään ja sisäiseltä rakenteeltaan yhtenäinen alue”.
Toinen lähitermi on luontotyyppi. Tieteen termipank n mukaan EU:n luontodirektiivissä luontotyypit ovat luonnontilaisia tai puolittain luonnontilaisia maa- ja vesialueita, joita luonnehtivat maantieteelliset, abioottiset ja bioottiset ominaisuudet.
Ympäristöjä, joissa ihminen elää, kutsutaan usein asuinympäristöiksi, mutta tätä käsitettä ei Tieteen termipankki tunne. Asuntorakentamissanasto kuitenkin kertoo: Asuinympäristö tarkoittaa asunnon ja sen lähialueen muodostamaa fyysistä ja sosiaalista ympäristöä. Ihmisten asuinympäristönä toimii tyypillisesti taajama eli kaupunki tai iso ja tiheään asuttu kylä, kuten Tieteen termipankki kuvaa.
Ihmispopulaatioiden tiheydestä päätellen tajaama on lajille suotuisin habitaatti ja myös biotooppi – muodostaahan taajama ihmisen näkökulmasta yhtenäisen kokonaisuuden. Luontotyyppiä taajamasta ei termipankin määritelmällä kuitenkaan saa, sillä luonnontilaisuudesta siellä ollaan enimmäiseen kaukana. Tuoko uusi kaupunkisuunnittelu tähän muutosta?