Vuoden ympäristörakenne -palkintoehdokkaat kirjoittavat uutta lukua kaupunkisuunnittelun historiaan
Vuoden ympäristörakenne 2025 -kilpailun finaalivaiheeseen valikoitui viisi kohdetta. Ne edustavat monipuolisesti erilaisia vihersuunnittelun kohteita: mukana on kolme historiallista puistoa, yksi ulkoilualue ja yksi julkisen liikenteen reitin ympäristö. Ne kaikki toteuttavat uudenlaista ajattelua kaupunkisuunnittelussa – vanhaa ja olemassa olevaa kunnioittaen.
Palkintoehdokaskohteista kaksi sijaitsee pääkaupungissa ja muut Turussa, Lahdessa ja Kouvolassa. Seuraavilta sivuilta selviää, millaisia edistyksellisiä viherratkaisuja niissä on tehty.
Vuoden ympäristörakenne -kilpailun järjestäjinä toimivat Viherympäristöliitto ry, Betoniteollisuus ry ja Kivi ry. Tänä vuonna ehdotuksia palkinnon saajiksi saatiin yhteensä 16. Betoniteollisuuden tuoteryhmäpäällikkö Antti Taivalkangas kertoo, että tuomaristolla oli mukavan haastava tehtävä valita ehdokkaiden joukosta finalistit.
– Voittajaviisikossa korostuvat hieman eri painotuksin suunnittelun, rakentamisen ja kunnossapidon laatu, kestävän ympäristörakentamisen periaatteet ja kohde osana muuta ympäristöä, historiallisia ja taiteellisia arvoja unohtamatta, Taivalkangas toteaa.
Vuoden ympäristörakenne 2025 -kilpailun voittaja julkistetaan Viherpäivien ViherGaalassa 11.2.2025 Jyväskylän Paviljongissa.
Peruskorjatusta Mannerheiminpuistosta on tullut vetovoimainen leikki-, liikunta- ja oleskelualue Turun keskustaan. Historiallisesti arvokas puisto kunnostettiin pieteetillä vanhaa kunnioittaen ja samalla lisättiin monipuolisesti toiminnallisuutta.
Vuoden ympäristörakenne 2025 -palkintoehdokasesittelyn ovat kirjoittaneet vastaava rakennuttaja Anna-Kaisa Hatakka ja maisema-arkkitehti Marie Nyman Turun kaupungilta sekä maisema-arkkitehti Ria Ruokonen Maisema-arkkitehdit Ruokonen Oy:stä.
Mannerheiminpuisto on historiallinen kaupunkipuisto, joka on rakennettu vuonna 1926. Maisemallisesti ja kaupunkikuvallisesti puisto liittyy Lars Sonckin suunnitteleman vuonna 1905 valmistuneeseen Mikaelinkirkon ympäristöön. Puisto on edustava esimerkki monumentaalirakennuksen eduspuistosta ja on ollut liikuntakäytössä rakentamisesta lähtien. Puisto on osa valtakunnallisesti merkittävää kulttuuriympäristöä (RKY-alue) ja kuuluu Turun kansalliseen kaupunkipuistoon.
Puiston huonokuntoista leikkipaikkaa laajennettiin ja uudistettiin. Leikkialueen yhteyteen lisättiin lähiliikuntapaikan toimintoja. Kalusteet sijoitettiin puiston laidoille sekä pensasaitojen suojiin, jotta avoin näkymä puistosta kirkolle säilyi. Puiston vetonaula on suuri linnamainen kiipeilyvaruste, joka on erityisesti paikkaan teetetty. Myös keinu suunniteltiin puiston alkuperäisen mallin mukaisena vanhalle paikalleen.
Puistossa on yli sata puuta, joista vanhimmat ovat satavuotiaita lehmuksia. Suurikokoinen puusto tarjoaa leikki- ja liikuntapaikalle varjoa. Uudistetuissa perennaistutuksissa on käytetty historiallisen puiston perinteistä lajistoa ja suuri osa lajistosta on myös pölyttäjäystävällistä. Kentän valaistusta parannettiin puiston alkuperäisen Aaroninsauva-mallin mukaisilla valaisimilla. Tapahtumasähkö mahdollistaa puiston käytön pieniin tapahtumiin ja lisää alueen yhteisöllisyyttä. Kenttään heijastetut valokuviot houkuttelevat myös pimeään aikaan leikkiin ja liikuntaan sekä mahdollistavat eri-ikäisten ja myös liikuntaesteisten käyttäjien pääsyn mukaan toimintaan. Talviaikaan valokuviot heijastuvat luistelukentän pintaan. Puiston vuonna 1936 rakennettu kahluuallas on korjattu jo aikaisemmin ja säilyy puistossa.
Puiston suuren varpuspopulaation, uhanalaiseksi luokitellun lajin, elinolosuhteiden säilyminen on varmistettu uusimalla leikatut pensasaidat vaiheittain ja osittain esikasvatetuista elementeistä, mikä myös varmistaa puiston historiallisen ilmeen säilymisen. Lisäksi pensaiden alle laitettu hiekkakate tukee varpusten elinolosuhteiden säilymistä. Varpuset ovat edustettuna myös leikkipuiston kalusteissa opetuksellisena ja paikkaan sovitettuna teemana.
Suunnitteluratkaisut on sovitettu puiston alkuperäiseen, historiallisesti arvokkaaseen sommitelmaan. Huonoon kuntoon päässyt puisto on palautettu arvoiseensa asuun sekä samalla lisätty puiston käytettävyyttä ja huomioitu kaupunkiluonnon monimuotoisuus. Pelikentän, leikkipaikan ja lähiliikuntapaikan nykyaikaiset tarpeet on onnistuttu sovittamaan puistoon hienovaraisesti.
Toiminnallisuus on paljolti puistorakenteiden yksityiskohdissa, mikä vaalii puiston alkuperäistä ilmettä lisäämättä tarpeettomasti varusteita. Kalusteet, varusteet, kasvillisuus ja pinnoitteet luovat yhtenäisen, aikakauden ilmeeseen istuvan kokonaisuuden.
Mannerheiminpuisto toimii kaikenikäisten viihtyisänä kohtaamispaikkana, joka palvelee entistä paremmin ja monipuolisemmin puiston käyttäjiä huomioiden myös ikäihmiset ja esteettömyyden sekä vahvistaa alueen yhteisöllisyyttä.
Kuvat
Mannerheiminpuisto ja Mikaelinkirkko muodostavat vehreän keitaan Turun ruutukaavakeskustaan. Kunnostuksen yhteydessä yhtään puuta ei poistettu. Lasten kahluuallas on rakennettu puistoon vuonna 1936. Ympäröivät kadut ovat puistoa ja kirkkoa alempana. Kuva: Wellu Hämäläinen
Tekijät
Kohteen omistajat: Turun kaupunki
Suunnittelijat: Maisema-arkkitehdit Ruokonen Oy (puisto) ja Oy Turku
Energia – Åbo Energi Ab (valaistus
Rakentaja: Maanrakennus Kivelä Oy
Kunnossapitäjä: Turun kaupunki ja Desentti
Valmistumisvuosi: 2025
Sijainti: Mannerheiminpuisto, Turku