Teksti: Hilla Paju
Kaivinkoneen varoitusääni katkaisee talvipäivän hiljaisuuden. Märkä maa höyryää
pakkasilmassa ja kymmenmetrinen tammi kohoaa hitaasti ilmaan. Juuripaakku on jäässä ja työnjohtajien katseet sen liikkeissä. Seuraavaksi ei tarkoituksena ole kaataa puuta, vaan siirtää se työmaan tieltä uuteen paikkaan.
Siirto ei ole mahdotonta
Finavian uuden terminaalin laajennuksen alle oli jäämässä tammi, joka oli istutettu vuonna 2005 ilmailulaitoksen pääjohtajan muistoksi.
– Kysyivät, voisiko puun siirtää. Kävin katsomassa ja sanoin, että onnistuu, kertoo arboristi Jarno Lehtoranta, joka toteutti siirron yhdessä suunnitteluhortonomi Heli Nordenstedtin kanssa.
Tammi oli painoi arviolta kymmenen tonnia. Siirtoa edelsi nopea mutta tarkka valmistelu, jossa konsultoitiin taimistoja, Staran arboristeja ja maansiirtoalan ammattilaisia.
– Kun katsoo latvaan, näkee puun kunnon ja koon. Se, missä juuret kasvavat, selviää vasta kaivaessa. Siksi oli varauduttava kaikkeen. Siirto tehtiin keskitalvella.
– Kaivoimme juuripaakun esiin ja jäädytimme sen vähitellen noin seitsemällä kuutiolla vettä, jotta se pysyi kasassa ilman juurien katkaisua. Liikenteen ohjaus oli oma numeronsa, kun kymmenen tonnin tammi kuljetettiin teitä pitkin. Kaivinkone, traktori, trukkipiikit – kaikki toimi. Tunnelma oli hyvä, vaikka kainalot olivat märkänä, kertaa Lehtoranta työmaan tunnelmia.
Tammi kasvaa nyt elinvoimaisena ST1-huoltoasemaa vastapäätä. Kahden vuoden kastelu ja tuenta varmistivat, että puu juurtui uudelleen.
Lehtorannan mukaan suurin väärinkäsitys on yhä se, että ison puun siirto olisi mahdotonta.
– Suomessa ajatellaan helposti, että iso tai vanha puu on vaarallinen ja se pitää poistaa. Pitäisi ensin miettiä, voiko sen säilyttää tai siirtää. Siirto ei ole mahdotonta, se vaatii vain tahtoa ja vähän luovuutta.
Siirron jälkeen työ vasta alkaa Helsingin kaupungin projektijohtaja Maria Sutenius kertoo, että Helsingin 2021–2025 strategiassa edellytetään, että hankkeissa selvitetään aina vaihtoehto säästää mahdollisimman paljon puustoa ja kasvillisuutta. Lisäksi tulevaisuudessa painotetaan viherpinta-alan lisäämistä entistä enemmän.
Helsingissä on myös tekeillä oma ohjekortti suurten puiden siirroista.
Puita siirretään nykyisin enemmän kuin aiemmin ja monet siirrot ovat onnistuneet todella hyvin.
Sutenius korostaa, että siirrettävät yksilöt valitaan tarkalla harkinnalla.
Puun kunto ja uuden kasvupaikan ominaisuudet ratkaisevat. Huonokuntoista puuta ei kannata siirtää vaikeaan paikkaan. Joskus pilaantuneet maa-ainekset ovat estäneet siirron. Siirron jälkeen puut merkitään puurekisteriin. Niitä tarkkaillaan ja kastellaan usean vuoden ajan. Tämä on olennainen osa siirron onnistumista.
Suteniuksen mukaan Helsinki on nyt siirtymässä samalle viivalle muiden edelläkävijäkaupunkien, kuten Tampereen ja Turun, kanssa.
Lehmus, joka päätettiin pelastaa
Kun syksyllä 2025 Aleksis Kiven kadun ja Sturenkadun risteyksessä elinvoimainen ja nuori lehmus alkoi estää näkyvyyttä, sen kohtalona oli aluksi kaato. Tiukka aikataulu ja tulevat raitiovaunujen ajojohtimien asennustyöt painoivat päälle eikä puun siirtoa ehditty suunnitella pitkän kaavan mukaan.
Lopulta halu säästää puu johti nopeaan, mutta onnistuneeseen siirtämiseen, kertoo Helsingin kaupungin projektipäällikkö Tuija Hakkarainen.
Normaalisti puun siirtoa valmistellaan kuukausia etukäteen. Juuret leikataan terävästi puolen metrin etäisyydeltä rungosta ja latvusta kevennetään, jotta puu pysyy tasapainossa. Tässä tapauksessa aikaa ei ollut, mutta koska puut kasvoivat kapealla viherkaistalla, niiden juuristo oli tiivis ja puun irrottaminen onnistui vaivattomasti.
Rungon suojaamisen jälkeen kaivinkone irrotti puun varovasti maasta. Juuret katkaistiin siististi ja kone siirsi puun uudelle kasvupaikalle. Puu tuettiin neljällä tukevalla seipäällä ja kastelu aloitettiin heti. Keväällä kastelua jatketaan heti säiden salliessa.
Urakoitsijallamme GRK:lla oli aikaisempaa kokemusta puiden siirroista ja oli hienoa seurata ammattilaisten työtä, Hakkarainen toteaa.
Lehmus on tehostetussa hoidossa ensimmäiset vuodet. Sen vointia seurataan tarkasti, ja tarvittaessa kasvua tuetaan luonnonmukaisilla lannoitteilla.
Toivon, että tulevaisuudessa puiden siirtoa harkitaan ennen kaatoa. Tärkeää on varmistaa, että siirrettäville puille on tilaa uusissa suunnitelmissa. Tämä edellyttää hyvää yhteistyötä suunnittelijoiden ja kaavoittajien kanssa.
“Kaataminen ei ole enää ainoa vaihtoehto.”
Helsingin kaupungin projektipäällikkö Tuija Hakkarainen kertoo, miten asenne siirtoihin on muuttunut lyhyessä ajassa.
Nykyään rakennus- ja liikennehankkeissa keskustellaan yhä useammin siitä, miten puut voidaan säilyttää. Kaataminen ei ole enää ainoa vaihtoehto.