Dynaaminen kasvillisuus on vakiintumassa osaksi suomalaista viheralan käytäntöä. Erityisesti kysyntää on näyttäville, runsaille istutuksille, jotka hyödyttävät myös hyönteisiä, lintuja ja muita eläimiä. Samalla katutilassa ollaan siirtymässä perinteisestä kiveys ja katupuut- ratkaisusta monilajisiin ja kerroksellisiin istutuksiin. Dynaamisten istutusten avulla saadaan rajallisesta tilasta mahdollisimman vehreä ja monihyötyinen.
teksti: Aino Karilas, Anu Riikonen ja Jennica Juurikas
Kunnianhimoisia tavoitteita ja käytännön haasteita
Dynaaminen istutus on kasvupaikkaan sopivaksi suunniteltu monilajinen, kerroksellinen ja jatkuvasti muuttuva kasviyhdyskunta, jossa muutos hyväksytään ennalta määritellyissä raameissa ja kasvillisuuden kehittymistä ohjataan kevyellä kunnossapidolla. Tavoitteena on yhdistää esteettisyys, helppohoitoisuus ja luonnon monimuotoisuuden tukeminen. Useista suomalaisista toteutuksista on saatu hyviä tuloksia: näyttäviä peittäviä istutuksia, vähäisempää kunnossapitotarvetta alkuvaiheen jälkeen ja myönteistä kuntalaispalautetta. Tällaisia toteutuksia ovat esimerkiksi Helsingin Töölönlahden kesäpuisto, Tampereen Hiedanrannan raitiotien hulevesirakenteet, Kuopion Sammakkolammenpuisto ja Turun useat puistokohteet.
Suomessa toteutuneiden dynaamisen kasvillisuuden hankkeiden haasteet ovat liittyneet yleensä kaupungin olosuhteisiin, kasvimateriaalin saatavuuteen, kunnossapitoon sekä osaamiseen ja tiedonkulkuun läpi viherhankkeen toteutusprosessin. Kaupungin olosuhteisiin liittyvät haasteet koskevat muitakin kuin dynaamisia istutuksia. Ongelmia voidaan ehkäistä tunnistamalla suunnitteluvaiheessa paremmin kasvupaikan haasteet esimerkiksi korotettujen istutusaltaiden tai suoja-aitojen tarve, varautumalla ajoissa kasvihankintoihin esimerkiksi kasvatussopimuksilla, hyödyntämällä pidennettyä takuuaikaa ja kehittämällä osaamista ja yhteistyötä – sekä yleisesti alalla että yksittäisissä hankkeissa.
Kivikaduista kaupunkivihreän keitaiksi?
Kaduille tarvitaan nykyistä runsaampaa ja monipuolisempaa vihreää, sillä laadukas kasvillisuus tuo mukanaan ratkaisuja kaupunkitilojen lämpö- ja tuulioloja, kaupunkitulvia, vieraslajeja, luontokatoa, hiilijalanjälkeä sekä terveydellisiä ja sosiaalisia näkökohtia koskeviin haasteisiin. Kasvillisuuden kerroksellisuuden tärkeydestä kaupunkiluonnon monimuotoisuudelle alkaa olla jo selvää tutkimusnäyttöä. Vaikka latvuspeitteen mittaaminen on vasta hädin tuskin ehtinyt vakiintua Suomen kaupungeissa, ollaan kaupunkivihreän mittareita jo kehittämässä huomioimaan myös muita vihreän kerroksia kuin puiden latvukset.
Katualueilla istutukset ovat tyypillisesti kapeita ja nauhamaisia. Perinteinen ratkaisu, puut ja kiveys tai nurmikko, jättää katseen korkeuden asfaltinharmaaksi. Yksilajiset ja tasakorkeat istutukset ovat laiha lohtu kivikaupungissa. Dynaamisen kasvillisuuden kerroksellisuus tuo katualueiden vehreyden paremmin eri tarkastelutasoille: vihreää näkyy niin bussin ikkunasta kuin lastenrattaistakin.
Katutila on kasvupaikkana monenlaisten kuormitustekijöiden vuoksi haastava. Dynaamisen kasvillisuuden ja muunkin monipuolisen katuvihreän käyttöä rajoittavat kunnossapidon resurssit ja työturvallisuus – kapeilla viherkaistaleilla liikenteen lomassa työskentely on haastavaa. Katuvihreä vaatii tilaa kasvualustalle eikä yleensä kestä lumen kasausta. Myös suolankestävyys tulee ottaa huomioon kasvivalinnoissa.
Ilman monilajisuutta katuvihreän lajivalikoimaa olisi vaikea laajentaa niiden muutamien lajien ulkopuolelle, jotka kestävät torakan tapaan mitä tahansa. Nämä kasvilajit ovat jo kaupungeissa yleisiä, eikä lisäistutuksilla saavuteta paljoakaan luontohyötyjä tai ilmastoresilienssiä. Monilajisten sekaistutusten kestävyys ja vaihtelevien olosuhteiden sieto on katualueilla eduksi.
Kasvipeitteiset hulevesien imeytys- ja suodatusalueet katujen varsilla ovat nopeasti muuttuneet kokeiluista rutiinisuunnitteluksi. Kasvillisuus ei menesty helposti, sillä olosuhteet ovat ankarat. Kuivaa ja märkää, suolaa ja rikkakasvien siemeniä riittää. Jos perustettu kasvillisuus ei pärjää, löytyy veden mukana kulkeutuvasta siementulvasta varmasti joku menestyvä, ei-toivottu tulokas. Dynaamisella kasvillisuudella on tällaisissa kohteissa selviä etuja: monilajinen kasvillisuus pystyy pitämään kasvipeitteisyyttä yllä ja kilpailemaan rikkakasveja vastaan vaihtelevissa oloissa.
Lisää luonnonkasveja!
Nouseva teema kaikilla dynaamisilla kasvillisuusalueilla on kotimaisten luonnonkasvien käyttö. Yksi tapa varmistaa viherrakenteen luontohyödyt on käyttää kotimaista kasvilajistoa. Puiden ja pensaiden osalta näin on katuympäristössä perinteisesti tehtykin – siitä huolimatta, että alkuperäisiä puuvartislajeja on meillä vain noin 60. Hyviä esimerkkilajeja ovat metsävaahtera, sinikuusama ja taikinamarja.
Ruohovartinen kotimainen lajisto on huomattavasti laajempi: lajeja on eteläisessä Suomessa toista tuhatta ja Lapissakin viitisen sataa. Ruohovartisen kasvillisuuden käytöllä on siis potentiaalia parantaa myös katualueiden kasvillisuuden kotimaisuutta, mutta taimien saatavuus on ollut vaikeaa. Perennojen osalta saatavuutta on ollut enimmäkseen kuivan ja aurinkoisen paikan lajistolla, kuten ketoneilikalla tai maksaruohoilla, ja toisaalta niittykasvien siemenillä. Mutta mitä löytyisi luonnonkasveista tarjolle puiden ja pensaiden kesäkuiville alusille vierasperäisten peruslajien, kuten rönsyansikan ja peittokurjenpolven tilalle?
Hyviä lajeja löytyisi, mutta lisäysmateriaalia ei juuri tuoteta.
Oppia Työpajanpihan ja Tukkutorikujan istutuksista
Helsingin Kalasatamassa Kaupunkiympäristötalon edustalla sijaitsevaa Työpajanpihan ja Tukkutorinkujan dynaamista kasvillisuuden kehittymistä on seurattu kaksi kasvukautta. Kohteesta on koottu keskeisiä oppeja ja suosituksia dynaamisen kasvillisuuden suunnitteluun ja alkuvuosien hoitoon.
Suunnittelun ja toteutuksen onnistuminen edellyttää kokonaisuuden hallintaa alusta loppuun.
Suunnitteluvaiheessa on tärkeää arvioida kasviyhdyskunnan pitkän aikavälin kehitystä ja varmistaa, että lajit tukevat toisiaan. Tavoitteena on löytää kasvien keskinäinen tasapaino. Kokonaisuuden osaksi suunniteltujen lajien puuttuminen toteutuksesta voi horjuttaa tasapainoa. Istutusten suojauksella on keskeinen rooli etenkin varhaisvuosina, sillä ihmiset ja koirat voivat aiheuttaa herkästi vaurioita, vaikka istutuksen ja kulkuväylän välillä olisikin tasoeroa.
Ennen toteutusta istutusperiaatteet on tarpeen käydä toteuttajan kanssa läpi. Ensimmäisten vuosien hoito voi olla intensiivistä: kuolleet kasvit täytyy korvata nopeasti ja kitkentää tehdä säännöllisesti. Istutusajankohta vaikuttaa suuresti menestymiseen – perennoille myöhäissyksy on hyvin epäsuotuisa. Kasvillisuudesta on saatava nopeasti peittävä, jotta rikkakasvit eivät pääse leviämään.
Taimihankinnat tulee suunnitella ennakkoon ja varmistaa suunniteltujen lajien saatavuus sekä alku- että täydennysistutuksiin. Kasvatussopimuksia on suositeltavaa käyttää. Taimilaatu on kriittinen tekijä, ja kotimaisesti kasvatettujen taimien saatavuuden parantaminen olisi tärkeää. Korvaavia lajeja voidaan määritellä jo suunnitteluvaiheessa ja niiden valinta on aina tehtävä yhteistyössä suunnittelijan kanssa, jotta varmistutaan siitä, että kokonaisuus on edelleen toimiva.
Jos kohteeseen kuuluu kastelujärjestelmä (kuten Työpajanpihalla), tulee kasteluohjelma määritellä yhdessä kasvillisuus- ja kasvualustasuunnittelijan kanssa. Perennavaltainen istutus, jossa kasvualusta on suunniteltu vettä varastoivaksi, vaatii hyvin erilaista kastelua kuin esimerkiksi nurmikko.
Jatkuva seuranta on keskeinen osa onnistumista: sen avulla voidaan sujuvoittaa yhteistyötä, kohdistaa hoitotoimenpiteet oikeisiin asioihin, tehdä paikkaukset ajoissa ja varmistaa, että kasvillisuuden alkuvaiheen kehitys etenee sujuvasti.
Rakennettujen ympäristöjen kasvillisuus monipuolistuu
Paluuta yksilajisiin ja -kerroksisiin massaistutuksiin ei ole odotettavissa. Dynaamiset ja muut monilajiset istutukset vastaavat yksilajisia paremmin moniin katuvihreän kohtaamiin haasteisiin ja vaatimuksiin. Luontoarvojen ja ilmastoresilienssin lisäksi lähes kaikki kasvillisuuden tuomat hyödyt kasvavat vihermassan määrän kasvaessa, ja kerroksellisella kasvillisuudella sitä saavutetaan eittämättä eniten.
Aika tulee näyttämään, miten pitkäikäisiä dynaamisen kasvillisuuden ratkaisut etenkin haastavissa katuympäristöissä ovat ja miten suuri osa lajistosta istutuksissa selviää. Odotettavissa oleva, hyväksyttävä muutos on, että monilajisten istutusten lajimäärä vähenee ajan myötä osan kasvilajeista taantuessa tai hävitessä kokonaan. Useimpien tavoitteiden kannalta on kuitenkin yhä massaistutusta parempi, jos pitkällä aikavälillä säilyy vaikkapa edes viidennes lajeista.
Ympäri Suomea ja erityisesti pääkaupunkiseudulle on viime vuosina suunniteltu useita laajoja dynaamisen kasvillisuuden kokonaisuuksia katualueille. Näiden toteutumisen myötä pääsemme näkemään, miten suunnittelu on onnistunut ja oppimaan yhä lisää. Näin suunnittelu ja kunnossapidon käytännöt muotoutuvat entistä paremmiksi.
Keskustelua, osaamisen kehittämistä ja yhteistyötä tarvitaan
Dynaaminen kasvillisuus kiinnostaa laajasti viheralalla. Syksyllä 2025 Viherympäristöliitto järjesti aiheesta kolmiosaisen webinaarisarjan, jossa aihetta käsiteltiin monista näkökulmista eri toimijoiden esityksissä. Samalla käytiin vilkasta keskustelua niin suunnittelun, rakentamisen kuin kunnossapidonkin kysymyksistä. Suunnittelun työkalut ja merkintätavat ovat kehittyneet jo pitkälle, mutta toisaalta kunnossapitoon
saakka ehtineitä kohteita on vielä vähän. Selvää kuitenkin on, että dynaamisen kasvillisuuden hankkeiden kaikissa vaiheissa on edelleen tarvetta yhteistyölle, osaamisen kehittämiselle ja innovaatioille.
Vanhimmat dynaamisen kasvillisuuden periaattein tehdyt istutukset ovat yli 10 vuotta vanhoja ja tähän mennessä kokemukset niistä ovat voittopuolisesti hyviä. Etenkin muutamina viime vuosina on saatu runsaasti kokemusta erilaisista kohteista Suomessa. Syksyn webinaarisarjassa eri kaupunkien edustajat kertoivat myös, että onnistumiset ovat olleet paljon haasteita suurempia, ja siksi aikomuksena on toteuttaa yhä lisää dynaamista kasvillisuutta.
Kirjoittajat työskentelevät Sitowise Oy:n ekologisen maisemasuunnittelun tiimissä: Aino Karilas on maisema-arkkitehti ja ekologisen maisemasuunnittelun palvelupäällikkö, Anu Riikonen, maatalous- ja metsätieteiden tohtori ja Jennica Juurikas maisema-arkkitehti.
Päivitetty Dynaaminen kasvillisuus -opas Viherympäristöliiton kirjakaupassa