Luontopohjaisia ratkaisuja voidaan tuoda pihoihin rakentamalla uutta, mutta etenkin
säilyttämällä vanhaa. Luontopohjaisten ratkaisujen toteutuminen voidaan varmistaa jo asemakaavoitusvaiheessa. Lohikosken uuden päiväkodin piha on Jyväskylän kaupungin Tilapalvelun pilottihanke, jossa kiinnitettiin erityishuomiota luonnonmateriaaleihin sekä nykyisen kasvillisuuden säilyttämiseen.
Teksti: Henna Väisänen
Jyväskylän Lohikosken uusi 168-paikkainen päiväkoti rakentui vanhan, vuonna 1982 rakennetun Lahjaharjun päiväkodin tontille. Piha-alueen suunnittelua ohjasi kaupunginvaltuustossa tehty aloite luonnon lisäämisestä päiväkoti- ja koulupihoille ja se toteutettiin Jyväskylän kaupungin Tilapalvelun pilottihankkeena. Suunnittelussa tuli erityisesti kiinnittää huomiota luontovaatimuksen, kulutuskestävyyden ja alhaisten elinkaarikustannustavoitteiden yhdistämiseen.
Liikunnallisen toimintakulttuurin yhdistäminen luonnon materiaaleihin ei ole aina helppoa, sillä luonnonmateriaalien kulutuksenkestävyys on usein huonompi verrattuna synteettisiin tai sidottuihin pintamateriaaleihin. Suunnittelussa tavoiteltiin ratkaisuja, jotka ovat toiminnallisia, toimivia, turvallisia sekä leikkiin ja oppimiseen kannustavia.
Tavoitteena oli saada tontille mahdollisimman paljon luonnonmateriaaleja, kuten puustoa tai luonnonnurmea. Tontin erityispiirteenä on leikkipihan pohjoisreunan puustoalue, joka on merkitty asemakaavassa sä-alueeksi. Sä-merkitty alue tarkoittaa ”alueen osaa, jonka nykyinen puusto, kivikko ja polveilevat maastonmuodot tulee säilyttää. Jos yksittäinen puu joudutaan alueelta kaatamaan, tulee alueelle istuttaa korvaava kookas puuntaimi, kuten koivun tai männyn taimi. Koivun rungon ympärysmitan tulee olla vähintään 14–16 cm. Männyn taimen tulee olla korkeudeltaan vähintään 100–125 cm.”
Lohikosken päiväkodin tontilla pyrittiin säilyttämään mahdollisimman moni olemassa oleva puu, joiden kulutuksenkestävyys on uusia istutuksia parempi. Päiväkodin henkilökunta pidettiin suunnitteluhankkeessa mukana koko suunnitteluprosessin ajan. Keskustelua käytiin myös Jyväskylän kaupungin asemakaavoituksen kanssa.
Vanha metsikkö tarjoaa varjoa ja luontokosketusta
Tontin kaavamääräyksistä huolimatta osa puustosta jouduttiin poistamaan, jotta saatiin sujuvoitettua alueen pysäköintiä ja saattoliikennettä. Myös toimivan pinnantasauksen varmistaminen vaati muutaman puun poiston uuden rakennuksen läheltä. Suuri osa pihan metsäalueen puista saatiin kuitenkin säilytettyä.
Metsikön pohjamaa oli nykyisellään erittäin kulunut eikä pohjakasvillisuutta ollut säilynyt käytännössä ollenkaan. Päiväkodissa pihamateriaalien kulutus on kovaa ja uuden päiväkodin myötä kulutus kasvaisi entisestään lapsimäärän kasvaessa. Jotta pohjamaa saataisiin mahdollisimman kulutuskestäväksi sekä vihreämmäksi, päädyttiin alueelle kylvämään apilanurmikkoseos, johon valittiin nopeasti kasvavia, kestäviä ja varjoa sietäviä nurmilajeja. Metsäalue tasattiin ja kylvettiin jo vanhan päiväkotirakennuksen purkuvaiheessa, jolloin luonnonnurmi sai rauhassa kasvaa alueella reilun vuoden ajan ennen päiväkodin käyttöönottoa. Leikkitoimintoja ympäröivät nurmialueet toteutettiin siirtonurmella, jotta kestävyys olisi mahdollisimman korkea.
Päiväkotirakennus sijoitettiin tontilla siten, että leikkipiha on osittain rakennuksen pohjoispuolella. Näin pihaan saadaan luotua varjoa rakennuksen avulla kuumimpina vuodenaikoina. Myös säilytetty metsikkö pihan pohjoispuolella tarjoaa erinomaiset, varjoisat olosuhteet leikille ja oleskelulle. Leikkipiha on jaettu kahteen osioon ja sen toiminnot ovat liikuntaan kannustavia. Välinevalinnoissa korostuivat kiipeilyyn, keinumiseen ja tasapainoiluun tarkoitetut kalusteet. Välineiden luonnonmukaisuutta painotettiin valitsemalla pihaan pääasiassa puisia leikki- ja oleskelukalusteita.
Pihan pinnoitteena on käytetty pääosin luonnonmateriaaleja, kuten turvasoraa ja kivituhkaa. Osa betonikiveysalueista toteutettiin nurmisaumauksilla, jotta myös sidottujen pintamateriaalien olemus olisi hieman luonnonmukaisempi.
Pihan huoltoreitti toteutettiin asfalttipintaisena. Rakennuksen viereen sijoitettu asfalttireitti takaa sen, että leikkialueiden irtomateriaalit eivät kulkeudu suoraan rakennukseen, mikä edesauttaa sisätilojen puhtaana pysymistä. Reitistä suunniteltiin aaltoileva sekä lenkin muotoinen. Asfalttipintainen rata on monessa päiväkodissa toivottu elementti, joka lisää lasten liikkumista ja on erittäin kestävä kovalle kulutukselle. Rataan merkittiin myös suojateitä sekä erilaisia hyppyruudukkoja opetusta ja tasapainoleikkejä varten.
Rauhallisempia leikkejä varten pihaan rakennettiin olemassa olleilla luonnonkivillä ja puureunuksella kaivelualue, jossa lapset voivat kaivella erilaisia luonnonmateriaaleja. Kaivelualueen rakentamisella pyrittiin ohjaamaan aiemmin metsänpohjaan suuntautunut kaivaminen muualle, jotta metsikön aluskasvillisuuteen kohdistuisi jatkossa hieman vähemmän kulumista.
Poistettujen puiden tilalle istutettiin korvaavaa puustoa. Puut suojattiin tukikehikolla sekä korkealla verkolla, jotta ne olisivat suojassa jäniseläinten lisäksi myös lasten leikeiltä. Pensaskasvillisuutta istutettiin pihaan maltillisesti, sillä kompaktin pihan neliöistä mahdollisimman paljon haluttiin valjastaa leikkipihaksi. Pihaan sijoitettiin uusien puuistutusten lisäksi muutama sekaistutuksina toteutettu pensasalue sekä
marjapensaita.
Pihaan jätettiin myös tilavaraus viljelylaatikoille, joihin voidaan kylvää esimerkiksi kukkivia tai syötäviä yksivuotisia kasveja. Kasvillisuutta monipuolistettiin myös viherkatolla, joka rakennettiin pihan saattoliikennealueen viereisen varasto-jätekatoksen yhteyteen.
Luontokontaktia vai maksimaalista kestävyyttä?
Lohikosken päiväkodin suunnitteluratkaisuja esiteltiin syksyllä 2025 EU-rahoitteisen SMARTER-hankkeen tilaisuudessa Tampereella, jossa käsiteltiin luontopohjaisia ratkaisuja päiväkotipihoilla. Tilaisuutta edelsi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen järjestämä verkkotyöpaja, jossa käytiin kansallista keskustelua toimivaksi todetuista luontopohjaisista ratkaisuista päiväkotien ja koulujen pihoilla.
Työpajan tuloksissa tärkeimmiksi huomioiksi nousivat pihojen lapsilähtöisyys, alustamateriaalien monipuolisuus (ei ole olemassa yhtä, kaikissa olosuhteissa toimivaa päällystettä) sekä joidenkin luontopohjaisten ratkaisujen kohdalla väistämättömästi lyhyemmän elinkaaren huomiointi. Tilaisuudessa todettiin, että luontopohjaiset ratkaisut vaativat usein myös kompromisseja, sillä esimerkiksi irtomateriaalit tulevat aina olemaan synteettisiä alustoja sotkevampia ja pölyävämpiä.
hankkeen tilaisuudessa. Hanke edistää systeemistä muutosta kohti alueiden ilmastokestävyyttä ja sen
yhtenä tavoitteena on koota työkalupakki, joka tukee ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvää päätöksentekoa alueilla kaikissa vaiheissa -suunnittelu, toteutus, arviointi ja seuranta. Suomesta mukana hankkeessa ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) sekä Tampereen ja Kuopion kaupungit. Kuva: Anssi Kumpula / MDI
Lohikosken päiväkodin piha on ollut käytössä kesästä 2025 alkaen ja palaute henkilökunnalta ja vanhemmilta on ollut positiivista. Erityisen tärkeäksi on koettu vanhan metsikön säilyminen lähes kokonaisuudessaan rakennustöistä huolimatta. Aika näyttää, miten metsikön luonnonnurmi kestää lapsimäärän kasvamisen myötä entistä suurempaa kulutusta. Piharakenteisiin kohdistuvaa kuormitusta voidaan keventää esimerkiksi porrastamalla päiväkotiryhmien ulkoiluaikoja sekä ohjaamalla lapsien kaiveluleikkejä niitä varten suunnitelluille alueille.
Luontopohjaisia ratkaisuja suunniteltaessa ja toteutettaessa on kuitenkin hyväksyttävä, että kestävyys ei ole samaa tasoa synteettisten materiaalien kanssa. Luontokontaktin sekä mikrobialtistuksen mahdollistaminen päiväkotipihoissa lienee kuitenkin silti tärkeämpää kuin maksimoitu kulutuskestävyys.
Kirjoittaja on jyväskyläläinen maisemasuunnittelija, joka työskentelee pääsääntöisesti leikki- ja lähiliikuntapaikkojen suunnittelun parissa.