Sitä ei varsinaisesti suunniteltu tämän lehden teemaksi, mutta minkäs teet. Luontopohjaisuus on nyt kaikkien huulilla – ainakin viheralalla. Luulenpa, että termiä alkaa kuulla lähialojenkin suunnittelijoiden suusta viimeistään alkaneen vuoden aikana, sillä luontopohjaiset ratkaisut valtaavat alaa – paitsi lehtemme sivuilla – monissa sellaisissa paikoissa, joissa on tähän saakka totuttu näkemään elottomia kaupunki-infran rakenteita.
Katu on hyvä esimerkki. Kuten Viherympäristöliiton puheenjohtaja Pirjo Siren kirjoittaa, tulevaisuuden katuympäristö on ”pienilmastoltaan parempi, viherpinta-alaltaan ja latvuspeittävyydeltään kasvava, luonnon monimuotoisuutta ja kiertotaloutta edistävä sekä kaiken kaikkiaan ilmastonmuutokseen sopeutuva”.
Luontopohjaiset ratkaisut pyrkivätkin ratkaisemaan kaupunkien moninaisia haasteita ja vastaamaan useampaan niistä yhtä aikaa. Anu Koponen kuvaa artikkelissaan, kuinka luontopohjaisia ratkaisuja ei tulisi ajatella vain yksittäisinä rakenteina ja toteutuksina, vaan laajaan luontoverkostojen verkostoon kytkeytyvänä systeeminä, joka ulottuu kaikille suunnittelun ja tekemisen tasoille sekä pyrkii tuottamaan molemminpuolista hyötyä ihmisen luomilla rakenteilla luonnon prosesseille ja luonnon prosesseilla ihmismaailman tarpeisiin.
Asiantuntevat kirjoittajamme kiinnittävät huomiota muutoksiin, joita ajatteluumme olisi tarpeen tehdä, jotta kaupunkien kestävyyshaasteet voidaan ratkaista. Luontopohjaisuudella pyritään nimenomaan kestävyyden parantamiseen, mutta kestävyyttäkin on monenlaista.
Elävän luonnon prosessit perustuvat usein enemmän materiaalien tehokkaaseen hajoamiseen ja uusiokäyttöön kuin pintojen kulutuskestävyyteen. Henna Väisänen toteaakin artikkelissaan, että on hyväksyttävä se, ettei vaikkapa päiväkodin piha-alueen luontopohjaisten rakenteiden kulutuskestävyys ei ole samaa tasoa kuin synteettisillä materiaaleilla toteutetuissa ratkaisuissa.
Palaan vielä Sirenin ajatuksiin. Hän ennakoi, että luontopohjaisten ratkaisujen osalta on käynnistynyt systeeminen muutos, jota hulevesien käsittelyn luonnonmukaistuminen 2000-luvun aikana on jo pohjustanut. Kuntien uunituoreissa strategioissa uutta sävyä on jo havaittavissa.
Tervetuloa vehreämpi, hyvinvointia tuottava kaupunki!
Liisa Hyttinen
päätoimittaja
Viherympäristö-lehti
Kuva: Skolehaven Islands Brygge Kööpenhaminassa on yksi Luontopohjaisuus leikkiympäristöissä -julkaisun esimerkkikohteista. Materiaalien ja kasvillisuuden yhteisvaikutuksesta syntyy kokonaisvaltainen, omaleimainen ja leikittävä ympäristö. Kuvan on ottanut Sarianna Salminen.
Uusi opaskirja Luontopohjaisuus leikkiympäristöissä Viherympäristöliiton kirjakaupassa