Ratkaisuja kestävien, monimuotoisten ja hyvinvoivien kaupunkien rakentamiseen haetaan ja toteutetaan jo laajalla rintamalla, kirjoittaa Viherympäristöliiton puheenjohtaja Pirjo Siren.
Teksti: Pirjo Siren
Kaupungit ovat hyväksyneet käynnistyneen valtuustokauden strategiansa vuosille 2026–2029. Enää niissä ei niinkään painoteta erittäin tehokasta, tiivistä ja korkeaa asuinrakentamista ja muita käyttötarkoituksia: Strategioissa tavoitellaan vehreämpää, luonnoltaan monimuotoisempaa, hiilitaseeltaan kestävämpää, viihtyisämpää ja siten vetovoimaisempaa kaupunkia ympäristöineen.
Kuntien ja kaupunkien päätöksentekijöiden tietämys ja toisaalta vaatimuksetkin luontopohjaisista ratkaisuista ja niiden hyödyistä ovat muuttumassa: kyse ei ole pelkkä kuluerä vaan investoinnin osa. Pilottihankkeet ovat osoittaneet merkittäviä kustannushyötyjäkin luontopohjaisissa, kiertotaloutta hyödyntävissä ratkaisuissa.
Luontopohjaiset ratkaisut eivät ole vielä valtavirtaa kaikissa Suomen kunnissa ja kaupungeissa, mutta niitä ollaan ottamassa käyttöön. Luontopohjaisessa, kestävässä ja monimuotoisessa kaupunkisuunnittelussa on mielestäni kyse ennen kaikkea systeemisestä muutoksesta, kaupunkisuunnittelusta rakentamiseen ja ylläpitoon. Olen verrannut tätä systeemistä muutosta 2000-luvun alussa alkaneeseen Suomen systeemiseen muutoksen hulevesien luonnonmukaisessa käsittelyssä. Nyt parisenkymmentä vuotta myöhemmin hulevesien luonnonmukainen käsittely on arkisempaa valtavirtaa, olipa kyse kaupunkisuunnittelusta, katusuunnittelusta, rakentamisesta taikka ylläpidosta.
Parasta ja edullisinta on, että katuvihreä toteutetaa suurina kokonaisuuksina ja riittävin mitoituksin.
Kestävien ratkaisujen tunnistaminen alkaa jo maankäytön suunnittelun alkuvaiheessa, osana tavoitteiston, keskeisen sisällön, prosessin ja osaamisen arviointia. Luontopohjaisia tavoitteita ja periaatteita tuleekin arvostaa vahvemmin jo maankäytön suunnittelun alkuvaiheessa. Erilaisten luonto-, hulevesi-, maisema- ja virkistys- sekä viheralueselvitysten avulla hahmottuu laajempi aluetta koskeva kokonaisuus. Niiden avulla pystytään perustelemaan kestävät tavoitteet ja suunnitteluperiaatteet osana maankäyttöä, jo asemakaavavaiheessa.
Tämä tietenkin vaikuttaa osaamiseen voimistuvassa määrin: Kestävyyden, hiilitaseen, luonnon, maiseman, viheralueiden ja hulevesien erityisosaamisen on tarpeen olla vahva osa kaupunkisuunnittelua prosessin alusta loppuun saakka, aivan samaan tapaan kuin talo- tai liikenne- ja infrasuunnittelun. Parasta ja edullisinta on, että katuvihreä toteutetaan suurina kokonaisuuksina ja riittävin mitoituksin eikä pieninä erillisinä alueina.
Katuvihreän tavoitteet ja tarpeet ovat usein ristiriidassa katutilan tekniikan ja muiden toimintojen kanssa. Systeeminen muutos on alkanut ja on voimistumassa yleisten alueiden, kuten katu- ja puistoalueiden suunnittelussakin: Tilaajien itse työtä koskevat tavoitteet, työnkuvaus, vaadittu monialaisuus ja osaaminen sekä referenssit ovat muutoksessa. Kestävyyden, hiilitaseen, luonnon, maiseman, viheralueiden ja hulevesien erityisosaamisen sekä kuntien tuntemus myös rakentamisesta ja ylläpidosta on tarpeen olla vahva osa katu- ja rakennussuunnitteluakin.
Kyse on eritoten hyvinkin vaativasta kokonaisuudesta, kulttuuriarvoista katusuolaukseen ja kaikesta sillä välillä.
Kyse on samalla kompromissien tekemisestä. Kyse on eritoten hyvinkin vaativasta kokonaisuudesta, kulttuuriarvoista katusuolaukseen ja kaikesta sillä välillä. Nyt on erityisen hyvä aika jatkaa tätä systeemistä muutosta, neljän seuraavan vuoden strategiakausien alettua.
Samalla tiedämme, että jo voimaan tullut rakentamislaki, tuleva alueidenkäyttölaki sekä yhdyskuntakehittämis- ja rakentamislait sisältävät kestävyyden, ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja hillinnän sekä hiilineutraaliuden tavoitteita. Kansallinen ennallistamissuunnitelma on valmisteilla ja sen osana tarkastellaan suurimpien ja tiiviimpien kuntien keskus- ja kehysalueita sekä myöhempiä vaatimuksia viherpinta-alaa sekä latvuspeittävyyttä koskien. Lisäksi ollaan laatimassa toimenpiteistöä mitattavissa olevaan viherryttämiseen. EU-tasolla painottuvat tulevina vuosina edelleen kiertotalous-, luonto- ja biodiversiteetti-, maaperä- ja ilmastokysymykset, jotka sitten Suomessa yhtälailla näkyvät jatkossakin.
Tulevaisuuden katuympäristö on pienipiirteistä kaupunkiympäristöä: se on tärkeä osa asukkaiden arkiympäristöä, ja siihen kohdistuu paljon asukkaiden odotuksia ja näkökulmia. Tulevaisuuden katuympäristö on uudenlainen, monipuolinen ja elämyksellinen, ja samalla se pienilmastoltaan parempi, viherpinta-alaltaan ja latvuspeittävyydeltään kasvava, luonnon monimuotoisuutta ja kiertotaloutta edistävä sekä kaiken kaikkiaan ilmastonmuutokseen sopeutuva.