Betonin ja biodiversiteetin välissä

Keskellä vilkasta Mäkelänkatua kohoavat kaivannot ja koneet, mutta maan alla ja katulinjassa valmistellaan jotain hitaampaa. Vihertyönjohtaja Sari Rinne varmistaa, että kaupunkia rakennetaan liikenteen lisäksi myös eläimille, pölyttäjille ja tuleville sukupolville.

Teksti: Tuija Hakkarainen ja Hilla-Maaria Paju, pääkuva: Hilla-Maaria Paju

Saavumme Mäkelänkadun työmaalle. Liikenne soljuu eteenpäin määrätietoisesti, ja massiiviset koneet, kuorma-autot ja työntekijät rakentavat uutta kunnallistekniikkaa. GRK Suomen vihertyönjohtaja Sari Rinne on juuri päättänyt työmaakierroksen, jossa on käyty läpi katuvihreään liittyviä teknisiä työvaiheita yhdessä vihervalvojan kanssa. Se, että vihertyönjohto on mukana urakan alusta lähtien, vaikuttaa ratkaisevasti lopputulokseen.

Rinteen työssä senttimetrin tarkkuus ja strateginen kokonaisnäkemys kohtaavat. Yksittäisestä istutuskuopasta katse ulottuu kokonaisiin asuinalueisiin. Hän viihtyy yhtä lailla suurissa allianssihankkeissa kuin pienemmissä viherkohteissa.

Sari on kirkkonummelainen kuvataiteen tekijä, sydämeltään ulkoilmaihminen. Purjehdus Saaristomerellä tasapainottaa työtä, jossa päätöksiä tehdään nopeasti ja vastuuta kannetaan paljon. Tie viheralalle alkoi jo nuorena luomutilan kasvimailla ja jatkui kesätöihin viherrakennusliikkeessä. Käsillä tekeminen on ollut hänelle luontevaa alusta asti.

– Viheralalla pärjätäkseen pitää olla vähän hullu, Rinne naurahtaa.

– Se hulluus on käytännössä sitkeyttä – kykyä tehdä laatua silloinkin, kun yllättävä sääilmiö ja kiristyneet aikataulut yrittävät kaataa koko paletin.

Vihreä ei ole koriste

Mäkelänkatu on yksi Helsingin keskeisimmistä sisääntuloväylistä. Samalla kadulla kohtaavat raitiovaunut, bussit, henkilöautot, jalankulkijat ja pyöräilijät. Uudistuksen tavoitteena on parantaa liikkumisen turvallisuutta ja uusia maan alla kulkeva kunnallistekniikka.

Mutta miksi katuhankkeessa tarvitaan vihertyönjohtajaa?

Mäkelänkadun lehmuskujanne on keskeinen osa Helsingin historiallista kaupunkikuvaa. Samalla kun kunnallistekniikkaa uusitaan, myös osa kujanteesta uudistuu. Puut ovat kärsineet tilanpuutteesta ja katu-
suolasta.

Kadulle istutetaan noin 80 uutta katupuuta. Ne on kasvatettu varta vasten tätä hanketta varten tilaajan dynaamisen puitesopimuksen kautta, jotta urakkaan saadaan oikean kokoiset ja elinvoimaiset taimet.
Samalla uusille puille rakennetaan aiempaa laajemmat ja toimivammat kasvutilat.

Olemassa olevia puita säästetään 142 kappaletta. Niille tehdään maanparannustöitä, joilla vähennetään katusuolan haitallisia vaikutuksia juuristoon. Työssä hyödynnetään ilmalapiota ja imukaivuuta, jotta juuristoa ei vaurioiteta.

– Vihreä ei ole infrassa koriste, joka lisätään lopuksi, Rinne painottaa.

– Se on osa kokonaisuutta, osa sitä, miten katu kestää aikaa.

Allianssissa ympäristöä tehdään yhdessä

Rinne työskentelee samaan aikaan myös Vantaan ratikan allianssihankkeessa. Allianssimalli on tarjonnut näköalapaikan siihen, miten infraa voidaan tehdä toisin. Laajoissa hankkeissa tarvitaan jatkuvaa priorisointia, kompromisseja ja rohkeutta sanoa ääneen, jos esimerkiksi kasvualusta ei toimi tai hulevesilinjaus vaarantaa tulevan puuston elinvoiman.

– Parhaimmillaan allianssi on malli, jossa pystytään aidosti vaikuttamaan – ja jossa tilaaja, suunnittelu ja tuotanto vievät yhdessä hanketta eteenpäin ,innostuu Rinne.

Puhelin keskeyttää keskustelun. Rinne hoitaa asian nopeasti ja ohjaa työtehtävän eteenpäin.

– Puhelin soi kiireisenä aikana kesäaikaan jatkuvasti, hän hymyilee.

Työ on hektistä, mutta juuri jatkuva vuorovaikutus tekee siitä toimivaa.

Allianssissa seuranta, oppiminen ja reflektointi ovat osa arkea. Havainnot tuotannosta huomioidaan, ja pienet innovaatiot parantavat työmaan toimivuutta. Tällaisessa toimintamallissa myös viheralan haasteet nousevat ajoissa esiin – ja niihin voidaan reagoida ennakoivasti.

Tiimityö on hänelle koko tekemisen ydin: kesätyöntekijöistä työnjohtoon jokainen tuo työmaalle oman tärkeän osansa. Kun kaikki pelaavat samaan maaliin ja arvostavat toistensa osaamista, syntyy laatua, joka näkyy ulospäin. Vahvuudeksi Sari nostaa myös työnantajansa GRK:n osaavat infratyönjohtajat, joiden kanssa yhteistyö sujuu saumattomasti.

Hymyn huulille tuo myös se, että viherpuolen arvostus on kasvanut vuosien mittaan. Sarin työssä merkityksellisyys kiteytyykin juuri ulkoympäristöön.

Palo työhön syntyy juuri toimivien yksityiskohtien kohdatessa laajat kokonaisuudet.

– Palkitsevinta työssä on se, että teemme yhdessä ympäristöä kymmenille tuhansille ihmisille, nimenomaan arjen ympäristöä, toteaa Rinne.

Luovuus kasvaa kipupisteistä

Viheralalla tehdään töitä ympäristön armoilla. Haasteita työmaalla ovat kuivuus, tuulet ja muuttuvat
kasvuolosuhteet.

– Sen lisäksi, että teemme töitä yhdessä luonnon kanssa, tulevaisuuden kipupiste on varmasti osaava työvoima. Mistä saadaan nuoria ympäristörakentamisesta kiinnostuneita ammattilaisia? Rinne kysyy, ja samalla innostuu:

– Tämä on yksi asia, jossa pääsen käyttämään luovuuttani, ja ratkaisemaan haasteita samalla, kun rakennan toimivampaa ympäristöä kaupunkilaisille.

Tulevaisuus rakennetaan myös muille lajeille

Tulevaisuudesta ei voi keskustella ilman toteamista ilmaston muuttumisesta.

– Ilmasto muuttuu, halusimme tai emme, Rinne toteaa.

Hänen mukaansa ilmastonmuutoksen haasteisiin voidaan vastata, kun ratkaisuja etsitään luontopohjaisen ajattelun kautta. Hulevesien hallinta, kiertotalous ja luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen kuuluvat samaan kokonaisuuteen. Ja joskus kestävin ratkaisu on hyväksyä, että kaikkea ei tarvitse rakentaa.

Arvokkaat luontokohteet säästetään, jokainen alue arvioidaan yksilöllisesti ja tavoitteeksi asetetaan moni-
muotoinen kasvi- ja eläinyhteisö. Parempaa ympäristöä ei rakenneta vain ihmisille, vaan myös muille lajeille. Ajatus on lopulta hyvin käytännöllinen: kun luonto voi hyvin, ihmiset voivat paremmin. Betonin ja biodiversiteetin välissä tehdään työtä, joka ei näy heti, mutta juuri siksi se on merkityksellistä.