Selvitimme, millaisia erilaisia ohjeita ja keinoja on rakentamisen luontovaikutusten hallintaan. Miten biodiversiteettitiekartta, luontotiekarttaohje ja ekologinen kompensaatio toimivat.
Teksti: Eeva Vänskä
Rakennusteollisuuden biodiversiteettitiekartta on hallitusohjelman mukainen alan yhteinen pohjamateriaali, jonka tavoitteena vuoteen 2030 mennessä on saada luonto näkyvästi ja mitattavasti elpymään.
Johtaja Juha Laurila Rakennusteollisuus RT:stä sanoo, että tarve biodiversiteettikartan tekoon tuli esiin jäsenyritysten kyselyistä.
– Oli tarve kirkastaa toimialan vaikutus luontokatoon ja toisaalta kartoittaa, mitä toimia yritykset voivat tehdä.
Kartta sai positiivisen vastaanoton.
– Halusimme olla sen tekemisessä täysin rehellisiä ja käsittelemme esimerkiksi luonnonvarojen käytön vähentämistä ja toisaalta rakennetun pinta-alan osuutta Suomessa.
Haasteena ketjutus
Rakennusteollisuus RT:ssä on 3200 jäsenyritystä.
– Luonnon monimuotoisuuden ja kiertotalousteemojen läpivienti rakennusalalle on asia sinänsä. Hankaluus tulee siinä, että ketjussa on niin monta toimijaa ja rakentamisen prosessia on hankala muuttaa.
Toisaalta edelläkävijäyritysten määrä on kasvanut ja moni yritys miettii, saisiko luontopositiivisuudesta kilpailuetua.
– Että se näkyy konkretiana arjessa, tarvitaan vielä aikaa. Yritykset näkevät kyllä, että luontopositiivisuuteen ollaan menossa, mutta koko alan toimintakäytäntöjen muutos vie aikansa.
Laurila määrittelee luontopositiivisuuden näin: toiminnasta on enemmän iloa kuin haittaa luonnolle.
– Se on siis vielä enemmän kuin kokonaisheikentymättömyyttä.
Kaupungit edellä
Biodiversiteettitiekartan viesti yrityksille on, että ottakaa luontotyössä ensimmäinen askel, eli selvittäkää luontovaikutukset.
– Sen jälkeen voi asettaa työlle tavoitteet ja valita konkreettiset toimenpiteet.
Laurila uskoo, että toimialan muutos lähtee kaupunkien tekemistä linjauksista.
– Sitä kautta luontopositiivisuustyö nitkahtaa eteenpäin ja leviää muualle. Tarvitaan vuoropuhelua sekä selkeää arvovalintaa koko arvoketjuun alusta lähtien.
Luontojalanjäljen mittaaminen ei Laurilan mukaan suoraan sovellu vielä hanketasolle. Sen sijaan viherkertoimesta voisi hyvinkin jalostamalla tehdä työkalun hanketason luontopositiivisuustyöhön.
– Tällä hetkellä meillä on yhteistyötä Luontofoorumin kautta kaupunkien kanssa. Rakennusala on tavallaan odottavassa tilassa, puhetta on paljon mutta tavoitteet eivät vielä näy hankkeissa.
Juha Laurila sanoo, että viherala voi olla tärkeässä roolissa luontopositiivisuustyössä.
– Uskon, että viherrakentajat tulevat entistä aikaisemmassa vaiheessa mukaan hankkeisiin ja sitä kautta tuovat viheralan asiantuntemuksen rakentamisen prosessiin.
Ohje luontotielle
Kiinteistö- ja rakennusalan luontotiekarttaohje opastaa luontotiekartan tekemiseen. Luontotiekarttaohje tehtiin Green Building Councilin johdolla. Yksi luontotiekarttaohjeen laatimisessa mukana ollut yritys oli Hartela.
Hartelan vastuullisuuspäällikkö Julia Brunfeldt kertoo, että he halusivat olla mukana laatimassa ohjetta, joka auttaa kiinteistö- ja rakennusalan organisaatioita tunnistamaan luontovaikutuksensa ja asettamaan selkeitä tavoitteita.
– Ohje toimii tukena ja kannustaa yrityksiä lähtemään liikkeelle tai tarkentamaan jo olemassa olevia tavoitteita. Ohjetta voi siis soveltaa kunkin organisaation tilanteeseen.
Luontotiekartat ovat hiilitiekarttoja haasteellisempia, sillä luonto on laaja kokonaisuus, ja mittaamisen vakiintuneet käytännöt hakevat vielä paikkaansa.
– On hyvä lähteä liikkeelle olennaisuudesta, eli selvitetään organisaation olennaiset luontovaikutukset. Kun ne on tunnistettu, on luontevaa siirtyä tavoitteiden asettamiseen ja tiekarttatyöhön.
Luontotiekarttaohje ei suoraan aseta luontotyön kunnianhimon tasoa tai määrittele esimerkiksi sitä, kuinka monta toimenpidettä täytyy tehdä.
Materiaalit ja tontti
– Kira-alalla rakentamisen materiaalit muodostavat merkittävän osan alan luontojalanjäljestä. On tärkeää tunnistaa yhä paremmin, mistä materiaali tulee ja millainen luontojalanjälki sillä on, Brunfeldt sanoo.
Materiaalivalintojen ohella tontilla on keskeinen rooli luontotyössä.
– Tonttien monimuotoisuus ja kasvillisuus eivät ainoastaan vahvista luonnon tilaa, vaan lisäävät myös alueen hyvinvointia ja viihtyisyyttä.
Hartela on sisällyttänyt EU-taksonomian uudisrakentamista koskevat ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvät tonttikohtaiset kriteerit osaksi tonttien valintaprosessia. Käytäntö on jo johtanut siihen, että joitakin tarkasteltuja tontteja on päätetty olla hankkimatta.
– Lisäksi tontin hankintapäätökseen vaikuttaa esimerkiksi julkisen liikenteen saavutettavuus sekä viherkertoimen käyttö siellä, missä sitä sovelletaan.
Julia Brunfeldt toivoo, että kun esimerkiksi rakentamisen ja rakennusmateriaalien päästötietojen kysyminen on jo melko yleistä, myös luontovaikutuksista aletaan kysymään ja vaatimaan niistä enemmän tietoa.
– Sidosryhmien kasvavat odotukset ovat tärkeitä asian edistymisen kannalta.
Luontotyön alkuun
Green Building Councilin kestävän kehityksen asiantuntija Iina Turunen kannustaa kaikkia yrityksiä ja organisaatioita luontotyöhön.
– Työ ei ole välttämättä vaikeaa tai monimutkaista. Esimerkiksi säästämällä tontin kasvillisuutta ja puustoa tehdään jo paikallista luontotyötä.
Luontotiekarttaohje tarjoaa yrityksille selkeän ja käytännöllisen prosessin luontotiekartan laatimiseen ja tukea tavoitteiden asettamiseen.
– Rakennusteollisuuden biodiversiteettitiekartta on hyvä pohja, jossa tunnistetaan rakennusalan merkitys luontokatoon. Luontotiekarttaohjeessa halusimme tukea yritystasoa luontotiekartan laatimisen prosessissa.
Turunen sanoo, että työ lähtee oman toiminnan luontovaikutusten tunnistamisesta.
– Yritykset ovat keskenään erilaisia ja niillä on erilaista osaamista. Osa yrityksistä on voinut tehdä olennaisuusanalyysin, ja voivat käyttää siitä tullutta tietoa osana luontotiekartan laadintaa. Tärkeää on lähteä liikkeelle.
Luontotiekartan tarkoitus ei ole olla yksittäinen harjoitus, joka tehdään ja sitten unohdetaan, vaan oikea työkalu luontotyön toteuttamiseen.
– Yrityksillä pitäisi olla myös valmiutta ja resursseja kehittää luontotyötään.
Iina Turunen toivoo, että luontoasiat tulevat osaksi yritysten toimintaa, niin että osataan välttää ja minimoida luontohaittoja, vahvistaa luonnon monimuotoisuutta ja tarvittaessa kompensoida.
– Kun tieto ja yritysten tekemä luontotyö kehittyy ja aletaan tunnistaa paremmin myös arvoketjun vaikutuksia, voidaan esimerkiksi ohjata hankkeiden materiaaleja niiden luontovaikutusten perusteella.
FIGBC:n työ ei lopu, sillä luonto on strategisessa keskiössä.
– Meillä alkaa kokoontumaan uusi luontotyöryhmä, jossa on mukana lähes 30 jäsenorganisaatiota. Tarkoituksena on syventää yhteistä ymmärrystä luontotyön tavoitteista ja toimenpiteistä.
– Viheralalla on paljon osaamista ja sitä pitäisi tuoda rakentamisen toimijoiden tietoisuuteen aikaisessa vaiheessa rakennushankkeita. Viheralan rooli tulee vain kasvamaan tulevaisuudessa.
Luontohaitan kompensointi
Vantaa on ollut suunnannäyttäjänä ekologisen kompensaation käytössä. Kiinteistöjohtaja Antti Kari sanoo, että kasvavassa kaupungissa joudutaan kajoamaan luontoon joiltakin osin, vaikka ensin ehkäistään kajoamista ja sitä tehdään niin vähän kuin on pakko.
– Ekologinen kompensaatio kertoo, että luontoon kajoamisella on tietty hintalappu ja se otetaan huomioon.
Tänä vuonna kompensaatio on myös sisällytetty kaavoitusohjelmaan.
– Kun kompensaatiomenettely on osa uusia valmistuvia asemakaavoja vuonna 2028, Suomeen alkaa muodostua luontoarvomarkkina. Rakentamista pitää miettiä myös luonnon kannalta, eli nyt luonto pääsee mukaan neuvottelupöytään.
Luontopositiivisuudesta on tullut Vantaalla kärkiteema tällä vuosikymmenellä muun muassa kaupungin ympäristöohjelmien kautta. Kari linjaa, että yksittäisen tahon toiminta ei kuitenkaan riitä, luontokatoa pitää torjua kaikilla tasoilla ja yhteistyössä.
– Mukaan tarvitaan myös kaikki kunnat ja kaupungit valtion ja yksityisten tahojen lisäksi.
Ympäristösuunnittelija Ville Selonen kertoo, että Vantaa käy aktiivisesti keskusteluja muun muassa rakennusteollisuuden kanssa luontopositiivisuuden tavoittelemisessa.
– Keskusteluja käydään laaja-alaisesti myös siitä, millaiset luonnonarvomarkkinat Suomeen tulisi saada ja miten markkinoita voidaan kehittää.
Selosen mukaan pitää olla tarkkana, mitä kutsutaan ekologiseksi kompensaatioksi ja mikä taas on luontoteko.
– Kompensaatio on aina täysimääräistä ja luonnonsuojelulain mukaisena ennen haitan syntyä toteutettu.
Vantaalla on edetty Palokallion hyvitysalueen kompensaation jälkeen siten, että kaupungin omista metsäalueista on kartoitettu sopivia uusia hyvitysalueita.
– Tämän lisäksi ensimmäisenä Suomessa Vantaalla seurataan muutosta luontotyyppien tilassa, jotta voidaan osoittaa luontopositiivisuustavoitteen toteutuminen.