Veteraanipuut vähenevät rakentamisen ja maankäytön paineissa. Nyt tekemämme ratkaisut vaikuttavat myös siihen, onko veteraanipuita sadan vuoden päästä. Veteraanipuiden tunnistaminen, hoito ja jatkuvuus kaipaa viheralalla lisää huomiota sekä osaamista ja niiden hoitoon onkin alettu kouluttautua eurooppalaisin opein.
Teksti ja kuvat: Eeva-Maria Tuhkanen
Mikä on veteraanipuu?
Veteraanipuu on lajiinsa nähden iäkäs ja usein suurikokoinen. Veteraanipuu on saavuttanut elinkaaren myöhäisemmät vaiheet, mikä näkyy esimerkiksi latvuksen uudelleenmuotoutumisena. Latvuksen yläosa on taantunut ja ehkä kokonaan kuollut, ja alempaa uutta latvusta on muotoutunut jälkiversoista kasvaneista oksista.
Veteraanipuu on rakenteellisesti monimuotoinen ja sisältää tyypillisesti onkaloita ja erilaisia lahoja. Se saattaa koostua useammasta toiminnallisesta yksiköstä, niin että tietty osa juuristosta on yhteydessä tiettyyn osaan latvusta.
Veteraanipuu kuhisee elämää
Veteraanipuu on lahopuusta riippuvaisten lajien paratiisi, sillä se sisältää lahoa puun eri osissa, eri muodoissa ja lahoamisen eri asteissa. Mikrohabitaatteja on runsaasti: onkalot, murtuneet oksat, nestevuodot, uurteet, kuoren kolot, epifyytit, kääpien ja muiden sienten itiöemät, valon ja varjon puolella, maanpäällisissä osissa ja juuristossa.
Nämä piirteet tekevät veteraanipuusta monimuotoisuuden keskittymän. Lahot ja vauriot johtavat ikävä kyllä usein myös turhaan puunpoistoon, kun puun biomekaniikkaa ja riskien hallintaa ei ymmärretä riittävästi, eikä tiedosteta puun korvaamattomuutta.
Veteraanipuut vähenevät
Veteraanipuita, erityisesti ns. jaloja lehtipuita, on vanhoissa puistoissa, hautausmailla ja katujenkin varsilla. Myös harvinaistumassa olevilta metsälaitumilta, niitty- ja ketoalueilta saattaa löytyä vaikkapa vanhoja mäntyjä, tammia ja katajia. Talousmetsässä puut pääsevät harvoin kehittymään veteraaneiksi asti.
Ruotsissa on arvioitu, että heillä veteraanipuut vähenevät 0,5 – 2 % vuodessa. Puita kuolee ja niitä joudutaan poistamaan, eikä uusia veteraanipuita tule samalla tahdilla. Poistuma ei kuulosta suurelta, mutta sillä on dramaattiset vaikutukset esim. sadan vuoden aikajaksolla. Jos nyt on 1000 veteraanipuuta, niin 1 % vuosittaisella poistumalla niitä on sadan vuoden päästä enää noin 350. Seurauksena monien veteraanipuista riippuvaisten lajien elinympäristö käy vähiin. Veteraanipuiden harvetessa eliölajeja alkaa hävitä alueelta jo paljon ennen kuin viimeiset veteraanipuut kaatuvat.
Kaiken ikäisiä puita tarvitaan
Puiden katkeamaton ikäjatkumo tulisikin säilyttää, jotta puita olisi aina varttumassa veteraanipuiksi. Nuoria puita tulisi istuttaa jatkuvasti tai syntyä luontaisesti huomattavan paljon. Jos uusien puiden syntyyn jää vaikkapa 30 vuoden katko, tulee myös veteraanipuupopulaatioon jossakin vaiheessa katkos. Puiden ikäjatkumo auttaa myös lahopuujatkumon syntymiseen. Lahopuuta tulisi olla elävissä puissa eri osissa ja eri puolilla latvusta sekä maassa, lahoamisen eri asteissa. Puiden hoitoleikkuussa voidaan asettaa tavoitteeksi, että poistetaan kuolleita oksia vain sen verran kuin alueen käyttäjien turvallisuus vaatii.
Veteraanipuulle hyvät olot
Veteraanipuiden hoidossa tärkein tavoite on saada puu pysymään hengissä ja pystyssä mahdollisimman pitkään, paitsi puun itseisarvon vuoksi, niin myös muiden eliöiden asuinsijana.
Puun juuristoalueen hoito on yksi tärkeimmistä veteraanipuun hoitotoimista. Maaperän, juuriston, mykorritsojen ja maaperän eliöstön merkitystä ei voi liikaa korostaa. Mineraalisia lannoitteita ei käytetä, sillä niiden on havaittu vähentävän mykorritsoja, mikä tekee puusta entistä alttiimman kuivuudelle. Juuristoalueelle voidaan levittää esimerkiksi puuhaketta tai kuoriketta, joista vapautuu ravinteita hitaasti ja kasvualustan rakenne ja vedenpidätyskyky paranevat. Myös ruohovartinen kasvillisuus (ei nurmikko!) ja pensaat ovat hyväksi juuristoalueella. Koneilla ajelua ja materiaalien säilyttämistä juuristoalueella vältetään.
Euroopassa näkee aidoin suojattuja veteraanipuita. Kulkua voidaan osittain ohjata muualle, vaikka polun paikkaa siirtämällä ja muun kasvillisuuden harkitulla sijoittelulla. Puun alla olevat penkit, roskikset ja muut kalusteet kannattaa siirtää toisaalle.
Puiden juuret levittäytyvät laajuussuunnassa useimmiten paljon leveämmälle kuin latvus. VETcert-ohjeistus suosittelee, että juuriston suojavyöhykkeen säde on vähintään 15 kertaa rungon läpimitta rinnankorkeudelta, tai 5 metriä latvuksen ulkopuolelle yltävä säde, kumpi on suurempi.
Lisää valoa, asteittain
Veteraanipuut tarvitsevat tilaa ja valoa. Vähittäinen valon lisääminen saattaa antaa veteraanipuulle lisää elinvoimaa stimuloimalla jälkiversojen kasvua, mikä tuo lisää lehtipinta-alaa latvukseen. Äkillinen muutos saattaa kuitenkin pahimmillaan tappaa puun. Valon lisääminen ympäröiviä nuoria puita poistamalla onkin tehtävä asteittain, useamman vuoden kuluessa. Veteraanipuulle on annettava aikaa sopeutua muutoksiin.
Saha esiin vasta pakon edessä
Veteraanipuiden hoidossa puun leikkaaminen on vältettävä hoitokeino. Puun leikkaaminen on puun vaurioittamista ja aina rasite puulle, varsinkin jos puun elinvoima on jo heikentynyt. Veteraanipuiden kohdalla leikkaamista harkitaan pääsääntöisesti vain kahdessa tapauksessa: jos ei ole muuta keinoa pienentää ihmisille tai omaisuudelle koituvia (sietorajan ylittäviä) riskejä, tai jos puu tai sen iso haara on vaarassa romahtaa niin, että puun elinikä lyhenee.
Jos veteraanipuuta päädytään leikkaamaan, niin asioita voidaan tehdä eri tavalla kuin nuorten tai varttuvien puiden kanssa. Mitään leikkuutapaa ei sovelleta automaationa, vaan on valittava hoidon tavoitteisiin, puun tilanteeseen ja todennäköiseen reagointiin sopivat tavat.
Veteranisaatiota ei veteraanipuille
Veteraanipuiden kanssa elää suuri joukko eliöitä, joista monet eivät kykene siirtymään pitkiä matkoja. On siis löydettävä uusia asuinsijoja läheltä, kun jokin veteraanipuu on syöty loppuun tai muuttuu vaikka romahtaessaan lajille sopimattomaksi paikaksi. Jos ympäristössä ei ole tarpeeksi tulevia veteraanipuita, voidaan jatkumoa paikata nopeuttamalla nuorempien puiden ikääntymistä. Tämä tehdään käytännössä runtelemalla puita eri tavoin mikrohabitaattien luomiseksi ja lahoamisen käynnistämiseksi puun eri osissa.
Veteranisaatiota voidaan tehdä, jos ympäristössä on riittävästi sopivia nuorempia puita. Keino saattaa sopia hyvin tilanteeseen, jossa veteraanipuun ympäriltä on poistettava nuorempaa puustoa valon lisäämiseksi. Veteranisaatio on hätäapu, eikä se koskaan korvaa aitoja veteraanipuita. Veteraanipuuta tai sellaiseksi kehittymässä olevaa ei koskaan pidä veteranisoida!
Kansainvälistä oppia tarjolla
Veteraanipuiden hoitoon on eurooppalaisessa hankkeessa kehitetty koulutus, joka on suunnattu käytännön puunhoitoa, puunhoidon konsultointia ja hallinnointia tekeville. Kurssiin on koottu paras tieto ja kokemus, mitä veteraanipuiden hoidosta on kertynyt Keski-Euroopassa, Britanniassa ja Ruotsissa – maissa, joissa on tehty jopa lainsäädäntöä veteraanipuita suojaamaan. SPY ry on järjestänyt VETcert -koulutuksen kolme kertaa Suomessa, ja sen on käynyt lähes 60 henkilöä, etupäässä arboristeja.
VETcert-sertifikaatin voi suorittaa käytännön tai konsultoivalla tasolla. Sen saadakseen on vielä opiskeltava omatoimisesti lisää ja läpäistävä melko vaativa koe. Suomesta tiettävästi vasta kaksi henkilöä on suorittanut serfikaatin Ruotsissa. Syksyllä 2026 tullaan järjestämään koetilaisuus Suomessa.
dittava istuttamalla säännöllisesti uusia puita.
Veteraanipuut kartalle ja erityiskohteiksi
Veteraanipuiden hoidossa tärkeää on ymmärrys puiden elinkaaresta, biomekniikasta, maaperästä ja juuristosta, onttoutumisesta, lahottajista sekä kyky kartoittaa ja huomioida ympäristön tekijät voidakseen tehdä hoitosuunnitelman puulle. On kyettävä ennakoimaan, miten kyseessä oleva puu tulee reagoimaan hoitotoimiin, mikä vaatii puun biologian ymmärrystä. Tätä ammattitaitoa Suomessakin on jo tarjolla, ja tulevaisuudessa sitä tullaan toivottavasti vaatimaan veteraanipuukohteiden hoitoon. Suomessa tulisi myös tunnistaa ja kartoittaa veteraanipuita, ja taata niille erityisasema säilytettävinä kohteina.
Kirjoittaja on biologi (FT), arboristi, ja toimii ympäristönsuojelutarkastajana Kosken Tl kunnassa sekä aktiivina Suomen Puunhoidon Yhdistys SPY ry:ssä.
Lisätietoja: vetcert.eu/training-products