Viime joulukuussa julkaistiin alueellinen viherkerroin 2025 -menetelmä, joka auttaa vahvistamaan kaupunkien viherrakennetta ja vastaa näin luontokadon ja ilmastonmuutoksen tuottamiin haasteisiin kasvavilla kaupunkialueilla. Yleisperiaatteena menetelmän kehitystyössä on ollut nähdä kaupunkialueet kokonaisuudessaan elävinä ekosysteemeinä. Tässä ajattelutavassa luonto ja ekologiset prosessit eivät ole kaupunkirakenteeseen jälkikäteen liitettyä “vehreytystä”, vaan niiden rakenteellinen ja toiminnallinen perusta.
Teksti: Elisa Lähde, kuvat: Helsingin kaupunki 2025
Viherrakenteen monihyötyisyys esiin
Alueellinen viherkerroin 2025 -menetelmä auttaa tuomaan viherrakenteen näkyväksi ja mitattavaksi osaksi maankäytön suunnittelua, jolloin sen tuottamat hyödyt, kuten hulevesien hallinta, lämpötilojen tasaaminen ja asukkaiden hyvinvointi, voidaan huomioida päätöksenteossa. Se tukee myös tavoitteellista suunnittelua ja tarjoaa selkeän viitekehyksen vehreyden määrän ja laadun lisäämiselle erityisesti tiivistyvissä kaupunkiympäristöissä tuottamalla numeerisen arvon kolmesta teemasta: luonnon monimuotoisuus, ilmastoviisaus ja hyvinvointihyödyt.
Alueellinen viherkerroin lasketaan tyypillisesti aina ensin kohdealueen nykytilanteesta. Silloin tarkastellaan olemassa olevaa viherrakennetta ja nykytilan tarkastelu toimii pohjana suunnitelmien vertailulle. Tämän jälkeen teema-arvot voidaan laskea suunnitelmasta tai useista suunnitelmavaihtoehdoista ja verrata muutosta suunnitteluratkaisuiden kehittämiseksi.
Kun halutaan luoda ilmastokestävää ja luonnon monimuotoisuutta tukevaa kaupunkirakennetta, tulee olemassa olevaa viherrakennetta vaalia sekä samalla suunnitella uutta viherrakennetta, joka on ekologiselta tilaltaan laadukasta. Alueellinen viherkerroinmenetelmä tuo numeerisesti näkyväksi, miten tässä tavoitteessa onnistutaan.
Kehitystyö rakentui aiempien kokeiluiden päälle
Menetelmällisesti alueellinen viherkerroin 2025 pohjautuu monille tuttuun tonttikohtaiseen
viherkertoimeen, joka on 1980-luvun lopussa Berliinissä kehitetty työkalu. Tonttikohtainen viherkerroin on käytössä meillä Suomessakin useissa kaupungeissa. Vuonna 2017 tonttiviherkerrointa lähdettiin Tukholmassa kehittämään myös yleisille alueille, ja tuloksena syntyi “grönytefaktor för allmän platsmark” eli “yleisten alueiden viherkerroin”.
Suomessa Tukholman mallin mukaista alueellista viherkerrointa sovellettiin ensimmäisen kerran 2019–2020 Helsingin Kyläsaareen osana Virtuaalivehreä-hanketta. Menetelmäkokeilua pidettiin onnistuneena, ja jatkoa seurasi Helsingissä Malmin keskustan kehittämishankkeessa 2020, Turun Kaupunginpuutarhan alueella osana Canemure-hanketta 2021, Espoon Matinkylässä osana Lähiöpride-hanketta 2021, Jyväskylän keskustassa 2023 sekä Helsingissä Malmin lentokentän alueella 2023. Kokeiluiden pohjalta tunnistetiin, että menetelmä vastasi hyvin lisääntyneeseen tarpeeseen vahvistaa viherrakenteen laatua ja määrää koskevaa tietopohjaa osana maankäytön suunnittelua.
Alueellista viherkerrointa haluttiin lähteä vakiinnuttamaan kansallisesti käytössä olevaksi työkaluksi maankäytön suunnitteluun, ja ARVO-hankeen valmistelu käynnistyi vuonna 2022. Kokeilujen pohjalta tunnistettiin myös keskeiset kehitystarpeet, kuten yksityisten alueiden mukaan ottaminen laskentaan ja vahvempi kaupunkiluonnon monimuotoisuuden huomioiminen.
Kasvava tarve viherrakenteen vahvistamiseen ja soveltaviin työkaluihin
Nyt julkaistu alueellinen viherkerroin tarjoaa menetelmän monien kaupunkisuunnittelun haasteiden ratkaisemiseen, joita Sitran ja FIGBC:n raporttikin ”Luontopohjaiset ratkaisut käyttöön kaupungeissa” nostaa esiin. Raportin mukaan luontopohjaisten ratkaisujen yleistymistä estävät erityisesti luonnon arvostuksen puute suunnittelun alkuvaiheessa, taloudellisen arvon näkymättömyys sekä osaamisvaje kaupunkiorganisaatioissa.
Osana ARVO-hanketta tehdyssä nykytilakatsauksessa tunnistettiin puolestaan, että tarvitaan numeerisia tavoitteita, jotka ohjaavat viherrakenteen suunnittelua aiempaa tarkemmin ja johdonmukaisemmin. Poliittisissa päätöksissä ja kaupunkistrategioissa esiintyvää ristiriitaisuutta kasvutavoitteen ja viherrakenteen vahvistamisen ohjauksessa tulisi pyrkiä vähentämään, jotta tavoitteet eivät vaikeuta toisiaan. Niiden yhteensovittamista tulisi ohjata selkeämmin, jotta ristiriita ei jää yksittäisen suunnittelijan tapauskohtaisesti ratkaistavaksi. Lisäksi suunnittelijoilla on tunnistettu informaatioähky ja resurssipula, mikä vaikeuttaa uusien käytäntöjen käyttöönottoa. Samaan aikaan viherrakenteesta tarvittaisiin kuitenkin lisää osaamista päättäjille ja koko kaupunkiympäristön toimialalle.
Alueellinen viherkerroin voi olla merkittävässä roolissa nykytilakatsauksessa tunnistettujen, suunnitteluun liittyvien pullonkaulojen ratkaisemisessa ja viherrakenteen vahvistamisessa. Se vastaa haasteisiin tekemällä erilaisia luontohyötyjä näkyväksi suunnitteluun ja päätöksentekoon. Alueellisen viherkertoimen tuottama numeerinen tarkastelutapa ja tavoitearvot auttavat priorisoinnissa sekä kiteyttävät tietoa, jota yksittäisen suunnittelijan tulee työssään hallita.
Rakennetun ympäristön luontotyypit
Kaupunkiluonnon monimuotoisuus haluttiin menetelmäkehityksessä ottaa mukaan laskentaan selkeämmin omana osa-alueenaan. Hankkeessa tunnistettiin, että ottamalla luontotyypit laskennan perustaksi tämä onnistuu. Samalla lisättiin menetelmän tietoperusteisuutta, systemaattisuutta ja tulosten vertailtavuutta, ja pystyttiin linkittämään alueellinen viherkerroin -laskenta ekologisen kompensaation laskentamalleihin. Tämä taas edelleen mahdollistaa lievennyshierarkian ja kokonaisheikentymättömyyden vahvemman käyttöönoton osana maankäytön suunnittelua.
Luontotyyppien osalta luonnon luontotyypit on Suomessa vakiintuneella tavalla määritelty, mutta alueellisen viherkertoimen laskennan perustaksi ARVO-hankkeessa määriteltiin rakennetun ympäristön luontotyypit ja niiden ekologisen tilan mittarit. Työ tehtiin yhteistyössä BOOST-tutkimushankeen ja laajan asiantuntijaryhmän kanssa kuuden työpajan sarjassa 11/2024–9/2025. Kesällä 2025 kuvausten ja mittaristojen toimivuutta testattiin maastotyöskentelyssä, josta ensimmäisiä tuloksia on jo julkaistu (Puolitaival ym., 2025).
Maastotyövaiheen jälkeen 9/2025 tarkennettiin vielä erityisesti ekologisen tilan mittaristoja. Työpajoihin osallistui yhteensä 32 kaupunkiluonnon asiantuntijaa: biologeja, konsultteja, tutkijoita ja aktivisteja niin julkiselta kuin yksityiseltä sektorilta. Rakennetun ympäristön luontotyypit kuvauksineen on julkaistu omana kokonaisuutenaan ja tietoa voivat hyödyntää maankäytön suunnittelijoiden ohella myös tutkijat, kaupunkiluonnon asiantuntijat, muut suunnittelijat ja kunnossapitäjät (Jalkanen ym. 2026). Kun kaupungeista tunnistetaan eri luontotyypit, voidaan niiden laatua parantaa suunnittelulla ja kunnossapidolla. Ihmistoiminnan aikaansaamien rakennetun ympäristön luontotyyppien rakennepiirteitä voidaan oikeanlaisen suunnittelun ja hoidon keinoin vahvistaa, niin että ne ylläpitävät entistä paremmin luonnon monimuotoisuutta ja tuottavat ilmasto- ja hyvinvointihyötyjä.
Luontotyypit tunnistamalla maankäytön suunnittelija saa kokonaisvaltaista ymmärrystä suunnittelualueen viherrakenteesta. Laskennalla tuotetaan tietoa kaupunkiviherrakenteen kaupunkiviherrakenteen laadullisista eroista, kuten esimerkiksi siitä, että suurellakaan kasvikatolla ei voida korvata mahdollisesti menetetyn kaupunkimetsän monimuotoisuusarvoja. Menetelmä siis vähentää tulkinnanvaraisuutta, oletuksia ja viherpesun mahdollisuutta.
Monialainen yhteistyö kehityksen moottorina
ARVO-hankkeen yksi keskeinen piirre on ollut vahva yhteiskehittäminen. Mukana menetelmäkehityksessä on ollut hankeryhmän lisäksi yli 130 muuta asiantuntijaa. Partnerikaupungeissa Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla mukana on ollut iso joukko maankäytön suunnittelijoita, jotka ovat antaneet jatkuvaa palautetta menetelmäkehittämisestä. Ilmasto- ja hyvinvointihyötyjen tunnistamisessa on tehty kattavaa asiantuntijayhteistyötä muun muassa Co-Carbon hankkeen ja luonnon terveysvaikutusten asiantuntijoiden kanssa. Yhteistoiminnallinen kehittäminen on mahdollistanut käyttäjälähtöisen menetelmäkehittämisen, parhaimman asiantuntijatiedon hyödyntämisen sekä samanaikaisen tiedon jalkautuksen.
Varsinaisten partnerikaupunkien lisäksi mukana oli liitännäispartnereina Jyväskylän, Järvenpään, Kauniaisten, Lahden, Oulun, Porvoon, Salon, Tampereen ja Turun kaupungit, joista kullakin oli yksi tai useampi oma pilottialue laskennalle. Erilaisten alueiden käyttäminen pilottialueina on ollut hankkeessa tärkeää, sillä niiden avulla menetelmän toimivuutta ja käyttökelpoisuutta on voitu todentaa kohteisiin, joissa on erilaiset maankäytön suunnittelun tavoitteet, hyvin vaihteleva määrä viherrakennetta ja erilaisia jakaumia luonnon ja rakennetun ympäristön luontotyyppeihin.
Satoisa ARVO -hanke
Kaksivuotisessa hankkeessa on tuotettu huomattavan paljon erilaisia tuloksia. Nykytilakatsauksen ja ryty-luokituksen ja -mittareiden lisäksi hankkeessa laadittiin myös menetelmän vaikuttavuusarviointi ja kansalliset suositukset kaupunkien viherrakenteen vahvistamiseksi. Näiden tuotosten aikaansaamiseksi osallistettiin kaavoituksesta vastaavia ammattilaisia, pidettiin päättäjien opintokävelyitä sekä järjestettiin ekskursioita ja seminaareja. Hankeen tuloksina on julkaistu myös muun muassa oppimateriaalia FIGBC:n verkkosivustolla, ohjeet menetelmän hyödyntämiseen arkkitehtuurikilpailuissa, kohde-esimerkkejä rakennetun ympäristön ekologisesta tilasta laskennan tueksi sekä tutkimusartikkeleita.
Hyvinvoiva, monihyötyinen kaupunkiviherrakenne ei synny itsestään, vaan päinvastoin, työtä tulee tehdä eri tasoilla poliittisesta päätöksenteosta suunnitteluun ja toteutuksesta kunnossapitoon. Tässä työssä uudistettu alueellinen viherkerroin 2025 -menetelmä on yksi peruskivi.
Kirjoittaja on Aalto-yliopiston maisema-arkkitehtuurin apulaisprofessori, joka on työssään perehtynyt erityisesti kestävien ratkaisuiden yhteistoiminnalliseen kehittämiseen maisema- ja kaupunkisuunnittelun eri mittakaavatasoilla. ARVO-hankkeessa Elisa Lähde toimi tutkimusjohtajana.
Lähteet:
Jalkanen, ym. (2026). Rakennetun ympariston luontotyypit ja niiden ekologisen tilan arviointi.
Lähde, ym. (2025). More than the sum of its parts – Integrating the use of green area factor tool and biodiversity offsetting for no net loss urban planning. Urban Forestry & Urban Greening, Volume 112.
Puolitaival, ym. (2025). Jyväskylän yliopiston kampusalueiden ekologinen tila ja luonnonarvohehtaarit 2025.
Euroopan aluekehitysrahaston rahoittaman ARVO-hankkeen toteuttivat Helsingin, Vantaan ja Espoon kaupungit, Aalto-yliopisto sekä Green Building Council Finland (FIGBC).
Tutustu ARVO-hankkeen julkaisuihin osoitteessa: figbc.fi/julkaisut