Mediassa ja sosiaalisessa mediassa on kevään aikana puhuttanut ilmiö, joka vapaasti käännetään alppieroiksi. Sanalla kuvataan tilannetta, jossa kumppani jätetään yksin vaativiin olosuhteisiin luontoon, keskelle vaellusta. Jutuissa on kuvattu vakavia ja vähemmän vakavia tilanteita, mutta lopputulema on ollut usein yhteinen: polut ovat jatkuneet eri suuntiin. Yhtä välinpitämätöntä, hölmöä ja jopa vaarallista kuin alppierot olisi hylätä viheralueet kaupunkien kehityksessä.
On yleisesti tunnettua, että jo luonnon näkeminen ikkunasta tekee hyvää. Luonnossa ajan viettäminen ja liikkuminen lisäävät hyvinvointia matalalla kynnyksellä. Kun puhutaan lähiluonnosta, puhutaan samalla ihmisten arjesta: siitä, miten helppoa on löytää rauhallinen hetki, missä voi liikkua, ja millaisessa ympäristössä lapset kasvavat. Viihtyisät ulkotilat, kaupunkiviljelmät, metsät, niityt ja luonnonsuojelualueet ovat olohuoneita ja paikkoja kohdata toisiamme, rauhoittaa mieltä sekä nauttia elämästä, elämyksistä ja ihmissuhteista. Tämän lisäksi kaupunkivihreällä on tärkeä merkitys myös asvalttiviidakon lämpösaarekkeiden torjunnassa. Tätä pitää edistää jatkossakin.
Kaupunki ilman vihreää ja luontoa olisi vähän kuin talo ilman ikkunoita – toimiva ja tehokas ehkä, mutta synkkä ja elämältään köyhä. On erittäin tärkeää, että kuntien ja kaupunkien kaavoituksessa ja rakentamisessa otetaan huomioon asumisen ja elämisen viihtyisyys ja luonnon merkitys siinä. Tämä kunnissa ja kaupungeissa onneksi ymmärretään koko ajan paremmin. Esimerkiksi kotikaupungissani Tampereella laitoimme kymmenen vuotta sitten autot Näsijärven rannalta tunneliin. Rantaan rakennettiin uusi kaupunginosa, ja samalla Näsijärven ranta saatiin aiempaa paremmin kaikkien kaupunkilaisten iloksi. Nyt järven rantaa kiertää luonnon ja urbaanin ympäristön yhdistävä rantaraitti, jota pitkin pääsee vaikkapa Kaupin metsiin.
Vihreän infran kehittämisessä
on kysymys
kaupungin identiteetistä.
Viihtyisän ja luontomahdollisuuksia tarjoavan kaupungin ratkaisujen avaimet ovat usein tehokkaimmin juuri paikallisella tasolla. Vihreän infran kohtalo ei ole vain virkamiesten tai päättäjien käsissä. Jokainen kaupunkilainen voi vaikuttaa sekä pitämällä huolta lähiluonnosta että vaikuttamalla viheralueiden suunnitteluun. Samaisessa kotikaupungissani Pyhäjärven rannassa sijaitsevan Eteläpuiston rakentamissuunnitelmat vaihtuivat runsaassa kymmenessä vuodessa kansanliikkeen, keskustelun ja muiden asuin-
alueiden kehittymisen kautta tilanteeseen, jossa päätimme lopulta kehittää Eteläpuistoa virkistysalueena.
Viime syksynä valtuustossa hyväksymässämme asemakaavassa Eteläpuistoon muodostetaan puistoalueen lisäksi uimapaikka, liikuntamahdollisuuksia ja esimerkiksi mahdollisuuksia pop-up-kioskeille.
Suomen kunnissa ja kaupungeissa kamppaillaan varsin erilaisten haasteiden kanssa. Toisaalla väestö vähenee, suuremmissa kaupungeissa taas kamppaillaan kasvun haasteiden ja toimivan kaupunkisuunnittelun kanssa. Selvää on, että molemmissa kannattaa pitää huolta viihtyisyydestä, lähiluonnosta ja vihervyöhykkeistä ja näin luoda mahdollisuuksien mukaan erilaisia tapoja ihmisille nauttia luonnosta ja ulkoilmasta. Kokonaisuuksien järkevä ajattelu auttaa kehittämään ja luomaan myös yritystoimintaa.
Hallituksessa annoimme huhtikuussa eduskunnan käsittelyyn uuden alueidenkäyttölain. Siinä ilmastonmuutoksen hillintä tuotaisiin entistä vahvemmin mukaan kaavoitukseen. Esimerkiksi yleiskaavan laadinnassa olisi huomioitava jo olemassa olevan yhdyskuntarakenteen ja infran hyödyntäminen, sään ääri-ilmiöt ja tulvariskit sekä hulevesien hallinta. Asemakaavan laadinnassa olisi huomioitava muun muassa joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edellytykset sekä viheralueiden riittävyys.
Viheralueiden ja vihreän infran kehittämisessä on lopulta kysymys kunnan ja kaupungin identiteetistä. Asia kannattaa nähdä keskeisenä investointina veto- ja pitovoimaan, elinvoimaan sekä hyvinvointiin siinä. Siksikin vihervyöhykkeet on järkevää huomioida strategisesti koko kunnan tasolla ja yleiskaavassa.
Jokaisen koti on kunnassa. Viihtyisään, helpon ja mukavan arjen kuntaan halutaan tulla ja sinne jäädä.
Anna-Kaisa Ikonen on kunta- ja alueministeri ja Tampereen kaupunginvaltuuston jäsen (kok.).