Puutarha-alan opiskelijoiden ammattitaito rakentuu aidossa työympäristössä ja tiiviissä ohjauksessa. Opintopolku on nopea ja etenee yksilöllistä suunnitelmaa seuraten, mutta tekemisessä korostuu tiivis yhteisöllisyys ja työn merkityksellisyys. Kävimme Koulutuskuntayhtymä OSAO:n Kempeleen toimipisteessä kurkistamassa lehtori Ismo Lindrothin sekä opiskelijoiden, Mari Kukkosen ja Nina Jyrkän, arkeen. Viherala näyttäytyy heille tulevaisuuden alana, jossa oppiminen jatkuu läpi työuran.
teksti ja kuvat: Elisa Vesterbacka
Oppiminen tapahtuu asiakkaan pihalla
Pieni ryhmä opiskelijoita on leikkaamassa omenapuita erään kempeleläisen taloyhtiön pihalla. Oksasakset naksuvat ja sahat rahisevat. Tilanne kuvastaa hyvin puutarha-alan koulutuksen ydintä: opitaan tekemällä oikeita töitä oikeille asiakkaille.
– Jos taloyhtiöstä tulee tarjouspyyntö pihasuunnittelusta, avaan sen oppilaiden kanssa ja kysyn, kuka haluaa lähteä mukaan. Asiakkaat maksavat materiaalit ja työstä, mikä tekee toiminnasta kustannustehokasta ja ennen kaikkea aitoa. Opiskelijat oppivat varsinaisen työn ohella myös asiakaspalvelua, tarjousten tekemistä ja dokumentointia ammattijulkaisujen vaatimusten mukaisesti, kertoo Ismo Lindroth.
Ismo Lindroth toimii Koulutuskuntayhtymä OSAO:ssa Kempeleen toimipisteessä puutarha-alan lehtorina. Hänen mukaansa nimenomaan lähiopetus on tärkeää ja teoria kytkeytyy siihen saumattomasti: kun pihalla mitataan korkoja, samalla opiskellaan korkomittauksen periaatteita ja laatuvaatimuksia.
Myös digitaalisuus on tullut osaksi puutarhurin arkea. Perinteisen mittanauhan rinnalla kulkevat tarkat puhelinsovellukset, ja dokumentointi tapahtuu sähköisissä järjestelmissä. Maanantaisin pidettävät viikkoinfot ovat toiminnan ydin. Silloin kerrataan opittua, annetaan palautetta puolin ja toisin sekä suunnitellaan tulevaa.
Viherala houkuttelee aikuisia alanvaihtajia
Koulutuskuntayhtymä OSAOn Kempeleen toimipisteessä puutarha-alaa opiskelee vuosittain noin 70–80 opiskelijaa. Perustutkinnon aloittaa noin 20 opiskelijaa, ja ammattitutkintoa suorittaa suunnilleen sama määrä. Lisäksi mukana on lyhyempiä tutkinnon osia suorittavia opiskelijoita.
Koulutus kattaa kaikki puutarha-alan osaamisalat: viheralan, puutarhatuotannon sekä kukka- ja puutarhakaupan. Opiskelijat jakautuvat näille osa-alueille melko tasaisesti. Työllistymisen näkökulmasta viherala on näistä tällä hetkellä vetovoimaisin. Kunnat ja valtio tarvitsevat jatkuvasti osaajia viheralueiden hoitoon ja rakentamiseen, ja myös kaupan ala työllistää hyvin. Puutarhatuotannossa palkkatyöpaikkoja on vähän, joten se vaatii tekijältä yrittäjähenkisyyttä.
Suurin osa opiskelijoista on aikuisia alanvaihtajia, tyypillisesti 30–50-vuotiaita. Nuorten houkuttelu alalle on ollut haastavaa. Tällä hetkellä talossa on vain yksi alle 18-vuotias. Tulevaisuuden haasteita koulutukseen tuovat myös rahoituksen epävarmuus sekä opintojen tiivistyminen. Tutkinnon osia suoritetaan usein 6–10 kuukaudessa, mikä vaatii opetukselta erityistä tehokkuutta ja opiskelijalta sitoutumista.
Kohtaamisia ja yksilöllistä ohjausta
Lindrothin mukaan hänen työnsä ytimessä on ihmisten kohtaaminen ja yksilöllinen ohjaus. Tavoitteena on auttaa opiskelijaa hahmottamaan kokonaisuuksia, tunnistamaan omat vahvuutensa ja saavuttamaan tavoitteensa.
– Minun tehtäväni ei ole opettaa, vaan auttaa oppimaan. Kun opiskelija saa itse pohtia, kokeilla ja oivaltaa, syntyy paljon syvempi ymmärrys kuin pelkästään valmiita kaavoja toistamalla, Lindroth kuvailee.
Jokaisen puutarha-alan opiskelijan opintopolku on yksilöllinen, ja opinnot etenevät henkilökohtaisen suunnitelman mukaan.
– Piirrän usein taululle kuvan, jossa jokainen kulkee omanlaisensa kiemuran ja mutkan kautta kohti maalia, Lindroth havainnollistaa. Hänelle on tärkeää kulkea opiskelijan rinnalla koko opintopolun ajan ja tukea tämän kasvua ja kehittymistä.
Rahapelialalta puutarhuriksi
Mari Kukkonen siirtyi puutarha-alalle pitkän, yli 26 vuoden rahapelialan uran jälkeen. Hän aloitti opintonsa tammikuussa 2026 ja suorittaa kahta tutkinnon osaa: puutarhatöiden tekemistä sekä puutarha-alan organisaatiossa toimimista.
Opintojen tahti on ollut nopea ja muutamassa kuukaudessa Kukkonen on oppinut monipuolisesti käytännön taitoja. Kivityöt, piharakentaminen ja viheralueiden hoito ovat tulleet tutuiksi, samoin raskaiden työkoneiden käyttö.
– Pidän erityisesti kivitöistä, koska siinä näkee heti työn jäljen ja saa yhdistää suunnittelun ja tekemisen, hän kertoo.
Opintoihin on kuulunut myös yhteisiä suunnitteluprojekteja, kuten Oulussa Meri-Toppilassa sijaitsevan Alvar Aallon hakesiilon viheralueen suunnittelua. Lisäksi hän on ollut mukana valmistamassa Oulun Ainolanpuistoon tulevia kukkapylväitä sekä tehnyt asiakaslähtöistä suunnittelua taloyhtiöille.
– Opiskelu on intensiivistä, mutta palkitsevaa. Erityisen tärkeää on yhteisöllisyys ja opettajien tuki, Kukkonen sanoo. Hänen opintonsa huipentuivat kesäkuussa oppisopimuspaikkaan VRJ Etelä-Suomi Oy:llä jossa hän suorittaa näytöt ja jatkaa palkallisessa työssä syksyyn saakka. Työ painottuu viheralueiden hoitoon, joka on kausiluonteista, mutta tarjoaa hyvän väylän työllistymiseen.
Virkamiehestä viheralalle
Nina Jyrkkä siirtyi viheralalle noin 20 vuoden virkamiesuran jälkeen ja on nyt jo useamman vuoden ajan rakentanut osaamistaan määrätietoisesti eteenpäin.
Jyrkän opinnot alkoivat yksittäisestä tutkinnon osasta ja etenivät puutarhurin perustutkintoon. Tällä hetkellä hän syventää osaamistaan viheraluemestarin erikoisammattitutkinnossa ja opiskelee samanaikaisesti myös Hämeen ammattikorkeakoulussa Lepaalla rakennetun ympäristön hortonomiksi.
Jyrkkä korostaa, että ammattikoulun tarjoama käytännön pohja on ollut korvaamaton korkeakouluopinnoissa:
– Ilman näitä perustietoja pinnantasauksista, korkomittauksista ja työmaan logistiikasta olisin aivan tyhjän päällä. Suunnittelupöydänkin ääressä pitää tietää, miten työmaalla asiat tapahtuvat, Jyrkkä toteaa.
Opintojen ohessa hän toimii opiskelijoiden osuuskunnassa, OSK Ouluprossa, joka toimii itsenäisenä viheralan yrityksenä. Toiminta kattaa viherrakentamista, kunnossapitoa ja suunnittelua, ja asiakkaina on niin yksityisiä kuin taloyhtiöitäkin. OSK Oulupro on myös vihannesten ja leikkokukkien tuottaja.
– Ennen opintojani en ollut osannut edes ajatella yrittäjäksi ryhtymistä. Osuuskunta on sopiva väliaskel ennen oman yrityksen perustamista, Jyrkkä kertoo.
Elinikäistä oppimista ja merkityksellistä työtä
Sekä opiskelijoita että opettajia yhdistää kokemus työn merkityksellisyydestä. Viherala nähdään tulevaisuuden alana, jossa vihreyden arvostus ja tarve osaajille kasvavat jatkuvasti. Alan vahvuutena korostuu myös yhteisöllisyys: verkostot ovat tiiviitä ja ilmapiiriä kuvataan usein perheeksi, jossa tieto ja kokemus kulkevat eteenpäin.
Monelle opiskelijalle, kuten Kukkoselle ja Jyrkälle, puutarha-ala on tarjonnut uuden suunnan ja mahdollisuuden rakentaa omannäköistä työuraa. Oppiminen ei pääty tutkintoon, vaan jatkuu työelämässä ja lisäkoulutuksissa.
Kokonaisuudessaan puutarha-alan koulutus rakentuu vahvalle käytännön tekemiselle, yksilölliselle ohjaukselle ja työelämäyhteistyölle. Sen keskiössä on opiskelijan kehittyminen ja polku kohti osaavaa, motivoitunutta viheralan ammattilaista.
Jyrkän mukaan viherala on tulevaisuuden ala, jonka merkitys kasvaa ilmastonmuutoksen ja ympäristötietoisuuden myötä:
– Vihreän arvostus kasvaa, ja me tarvitsemme ihmisiä, joilla on osaamista sen kanssa. Tämä työ tekee hyvää sekä tekijälle että ympäristölle, Jyrkkä summaa.
Vaikka koulutuksen rahoitusmallit ja lyhyet opiskeluajat asettavat haasteita, on Lindrothin mukaan perusajatus pysynyt samana:
– Kysyn aina opiskelijalta: kuinka voin auttaa? Se on ydinasia. Olen mukana tukemassa heitä heidän tavoitteissaan, oli polku sitten kuuden kuukauden tai kahden vuoden mittainen, Lindroth päättää.