Metsä, puisto tai ulkoilureitti voi sijaita lähellä kotia, mutta luontoon lähteminen ei silti ole kaikille yhtä helppoa. Mieliluontoon-hankkeessa on etsitty keinoja madaltaa mielen hyvinvoinnin haasteita kokevien työikäisten kynnystä luonnossa liikkumiseen. Samalla on vahvistettu ammattilaisten osaamista ja rakennettu toimintamallia, jonka avulla luonto voi tulla osaksi kuntien liikuntaneuvontaa ja terveyden edistämistä.
teksti: Sini Koho
Luonnon hyvinvointivaikutusten tutkimusnäyttö on vahvaa. Luonto voi lievittää stressiä, parantaa mielialaa, tukea palautumista ja kannustaa liikkumaan. Luontokosketuksen terveyshyödyt voivat Suomessa tarkoittaa myös satojen miljoonien eurojen vuosittaisia säästöjä. (Tyrväinen ym. 2024). Luonnon saavutettavuutta kuvaa myös 3–30–300-sääntö: kodista, koulusta tai työpaikalta tulisi näkyä kolme varttunutta puuta, asuinalueen latvuspeittävyyden tulisi olla vähintään 30 prosenttia ja lähimmän viheralueen olisi hyvä sijaita enintään 300 m päässä (Konijnendijk 2023). Mutta riittääkö, että luonto sijaitsee lähellä, jos sinne lähtemisen kynnys on korkea?
Lähellä ei aina tarkoita saavutettavaa
Mielenhyvinvoinnin haasteita kokevalle matka lähiluontoon voi olla pitkä. Voimavarat voivat olla vähissä, lähteminen vaikeaa tai suhde liikuntaan ristiriitainen. Myös ympäristö voi nostaa kynnystä, jos reitin sijainnista tai esteettömyydestä ei ole tietoa.
Oulun Diakonissalaitoksen Säätiön Kunnan liikuntaneuvonnasta Mieliluontoon -hankkeessa on etsitty keinoja madaltaa tätä kynnystä. Tavoitteena on ollut lisätä mielenhyvinvoinnin haasteita kokevien työikäisten luonnossa liikkumista ja tuoda luontoliikunta osaksi kuntien liikuntaneuvontaa. Hankkeessa on ohjattu asiakkaita luonnossa, koulutettu ammattilaisia sekä kehitetty luontoliikunnan palvelupolku yhteistyössä Oulun kaupungin liikuntapalveluiden kanssa.
Asiakkaiden ja ammattilaisten kanssa tehty työ on osoittanut, että saavutettavuus ulottuu fyysisiä esteitä laajemmalle. Helppokulkuisen reitin lisäksi merkitystä on sillä, vastaako ympäristö ihmisen tarpeisiin ja mitä hän luonnosta kaipaa: palautumista, tekemistä, liikkumista, seuraa tai jotain muuta. Jos kynnys lähteä luontoon on korkea, ammattilaisen tuki voi auttaa saamaan myönteisiä kokemuksia luonnossa liikkumisesta.
Saavutettavuus ja esteettömyys ovat siksi myös yhdenvertaisen terveyden edistämisen kysymyksiä. Lähiluonto tarjoaa parhaimmillaan maksuttoman ja matalan kynnyksen ympäristön, mutta sen hyödyntäminen edellyttää erilaisiin tarpeisiin soveltuvia ympäristöjä sekä helposti saatavaa tietoa siitä, mistä sopivia reittejä löytyy, miten niille pääsee ja mitä niissä tehdä.
Liikkeelle voi lähteä myös ilman liikkumisen tavoitetta
Hankkeen asiakastyössä on havaittu, ettei tavoite liikunnan lisäämisestä motivoi kaikkia. Jos liikkeelle lähteminen tuntuu kuormittavalta tai liikuntaan liittyy kielteisiä kokemuksia, luontoon lähtemiselle voidaan etsiä jokin muu merkityksellinen syy. Asiakkaiden kanssa on esimerkiksi valokuvattu luontoa, hoidettu poneja tai nautittu kahvia nuotiopaikalla. Liike syntyy silloin mielekkään tekemisen ohessa, joskus lähes huomaamatta. Ohjauksissa on kokeiltu monipuolisia luontoliikuntalajeja metsäkävelystä kylmäuintiin. Sopiva tekeminen ja ympäristö valikoitui aina asiakkaan voimavarojen, luontosuhteen ja toiveiden mukaan. Hankkeessa kehitetyt kuvakortit ja tavoitekortit auttoivat näiden tunnistamisessa.
Samaa ajatusta tukee hankkeessa kehitetty luontoliikunnan menetelmäpankki, joka syntyi asiakastyössä tunnistetusta tarpeesta koota erilaiset luontoliikunnan keinot helposti hyödynnettäväksi kokonaisuudeksi.
Menetelmät on jaettu oppaassa kolmeen asiakkaan tarpeita kuvaavaan luokkaan. Jaottelun tarkoituksena auttaa ammattilaista löytämään sopivaa tekemistä sen mukaan, kaipaako asiakas aktiivisuutta, uusia kokemuksia vai rauhoittumista ja palautumista. Opas on maksuttomasti ladattavissa hankkeen nettisivuilta.
Ammattilainen voi auttaa löytämään luonnon
Luonnon hyvinvointivaikutusten tuominen osaksi arkea vaatii myös osaamista niiltä ammattilaisilta, jotka kohtaavat mielenhyvinvoinnin haasteita kokevia työikäisiä. Mieliluontoon-hankkeessa ammattilaisia on koulutettu mm. luonnon hyvinvointivaikutuksista sekä luontoliikunnasta hyötyvien asiakkaiden tunnistamisesta. Samalla ammattilaisia on rohkaistu ohjaamaan asiakkaita liikuntaneuvontaan, jossa hankkeen myötä on vahvistettu osaamista mielenhyvinvoinnin haasteita kokevien asiakkaiden kohtaamisesta ja luontoliikunnan hyödyntämisestä osana ohjausta.
Koulutusten tulokset kertovat osaamisen vahvistumisesta. Ammattilaisten tietoisuus luontoliikunnan hyvinvointivaikutuksista kasvoi keskimäärin 19 prosenttia ja osaaminen luontoliikunnasta hyötyvän asiakkaan tunnistamisessa 16 prosenttia. Koulutukseen osallistuneet arvioivat saamansa tiedon ja työkalujen hyödyn luontoliikunnan puheeksi ottamisessa keskimäärin arvosanalla 4,4 asteikolla 1–5.
Kokemukset näkyvät myös tuloksissa
Hankkeen yksilö- ja ryhmäohjauksiin osallistui yhteensä 183 työikäistä, joista 98 prosenttia koki luontoliikuntatoiminnan hyödylliseksi. Osallistujista 57 prosenttia koki liikuntakäyttäytymisensä muuttuneen ja 36 prosenttia arvioi terveydentilassaan tapahtuneen myönteisiä muutoksia.
Ohjauksissa seurattiin luontoliikuntaohjausten psykologista elvyttävyyttä, eli luonnossa vietetyn ajan koettua palauttavaa vaikutusta. Osallistujat arvioivat jokaisen ohjauskerran jälkeen esimerkiksi rauhoittumisen ja ajatusten selkiytymisen kokemuksia asteikolla 1–5. Yksilö- ja ryhmäohjausten keskiarvoksi muodostui 4,38, mikä kertoo vahvasta koetusta elpymisestä keskimäärin jokaisella ohjauskerralla.
Osallistujat kuvasivat positiivisia muutoksia tapahtuneen myös mielialassa, palautumisessa, unessa, kipujen lievittymisessä ja arjen liikkumisessa. Lisäksi ohjaukset muuttivat asiakkaiden tapaa havainnoida ympäristöä ja suhtautua luonnossa liikkumiseen.
– Ohjausten myötä aloin suhtautua ulkoiluun hieman eri tavalla. Kävelyn ei tarvitse olla liikuntasuoritus tai matka paikasta toiseen. Se voi olla aikaa, jonka annan itselleni. Voin hetkeksi jättää arkiset huolet taka-alalle, hengittää mäntymetsän ilmaa ja katsella ympärilleni. Samalla aloin huomata ympäristössäni paljon sellaista, jonka ohi olin aikaisemmin kulkenut, kertoo Zlata Stipakova, joka osallistui Mieliluontoon-hankkeen yksilöohjaukseen.
Asiakastyön rinnalla toimintamallia on juurrutettu seitsemään Pohjois-Pohjanmaan kuntaan: Kempeleeseen, Liminkaan, Muhokselle, Tyrnävälle, Vaalaan, Utajärvelle ja Raaheen. Juurruttamiskuntien kouluttamisella on pystytty vahvistamaan liikuntapalveluiden ammattilaisten valmiuksia hyödyntää luontoliikuntaa työssään mielenhyvinvoinnin haasteita kokevan kohderyhmän kanssa.
Kunnissa ratkaistaan, mitä jää elämään
Hankkeen päättyessä keskeinen kysymys kuuluu, kuinka luontoliikunta saadaan pysyväksi ja systemaattiseksi osaksi kuntien toimintaa. Hankkeessa kehitetty luontoliikunnan palvelupolku tuo tähän yhteisen rakenteen ja konkreettiset työkalut liikkumisen ja hyvinvoinnin edistämiseen. Oulun kaupungin liikuntapalveluiden kanssa yhteiskehitetty toimintamalli näkyy jo liikuntaneuvonnan arjessa. Luontoryhmiä on perustettu, kuvakortteja otettu käyttöön ja luontosuhde nostettu osaksi liikuntaneuvonnan esitietokyselyä.
– Liikuntaneuvonnan esitietokyselyyn on lisätty kysymys luontosuhteesta, jotta luonto muistetaan ottaa puheeksi. Liikuntaneuvonnasta aktivoidutaan myös ulos aina, kun tilanne sen mahdollistaa ja se tukee asiakkaan tavoitteita. Näin keskustelua ja liikkumista voidaan yhdistää enemmän, sanoo Eeva Tallqvist, joka työskentelee ohjauspalveluiden päällikkönä, Oulun kaupungin liikuntapalveluissa.
Toimintamallia voidaan soveltaa kuntien omiin ympäristöihin ja toimintatapoihin. Utajärvellä luonnossa tapahtuva toiminta on hankkeen myötä lisääntynyt, ja luonnon merkitys on nousemassa osaksi myös kunnan suunnitelmallista liikkumisen edistämistä.
– Liikkumissuunnitelmamme valmistuu syksyn aikana, ja siinä nostamme luonnon merkitystä. Kehitämme luontoliikunnan mahdollisuuksia ja tuomme niitä esille myös jatkossa, kertoo liikunnanohjaaja Kaino Rajala Utajärven kunnalta.
Ihmisen hyvinvointi tarvitsee hyvinvoivaa ympäristöä
Luonnon terveyshyödyt liittyvät myös planetaarisen terveyden ajatteluun. Hyvinvoiva luonto tarjoaa mahdollisuuksia liikkumiseen, palautumiseen ja luontokosketukseen, ja myönteiset kokemukset voivat vahvistaa ihmisen suhdetta omaan lähiympäristöönsä. Viherympäristöjä kannattaakin tarkastella myös terveyden edistämisen infrastruktuurina. Löytyykö luonto riittävän läheltä? Pääsevätkö erilaiset ihmiset sinne? Tarjoaako ympäristö mahdollisuuksia liikkua, rauhoittua, tavata muita, kokea uutta ja löytää itselle mielekästä tekemistä?
Mieliluontoon-hankkeen kokemusten perusteella hyvä viherympäristö luo mahdollisuuksia hyvinvoinnille, mutta joskus ihminen tarvitsee tukea niiden löytämiseen. Ammattilaisen tehtävä voi silloin olla yksinkertainen: auttaa löytämään juuri se syy, jonka vuoksi ihminen haluaa lähteä ulos.
Kirjoittaja toimii projektityöntekijänä Oulun Diakonissalaitoksen Säätiö sr:n toteuttamassa Mieliluontoon-hankkeessa. Hän vastaa hankkeessa kouluttamisesta sekä viestinnästä. Koulutukseltaan Sini on liikunnan yhteiskuntatieteilijä sekä liikunnan ja terveystiedon opettaja.
Lähteet:
Konijnendijk, C. C. 2023. Evidence-based guidelines for greener, healthier, more resilient neighbourhoods: Introducing the 3–30–300 rule. Journal of Forestry Research 34(3), 821–830. DOI: 10.1007/s11676-022-01523-z.
Tyrväinen, L., Halonen, J.I., Pasanen, T., Ojala, A., Täubel, M., Kivelä, S., Leskelä, A.-R., Pennanen, P., Manninen, J., Sinkkonen, A., Haahtela, T., Haveri, H., Grotenfelt-Enegren, M., Lankia, T. & Neuvonen, M. 2024. Luontoympäristön terveysvaikutukset ja niiden taloudellinen merkitys. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2024. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 89 s.