Viheralaa kehitetään paljon erilaisten hankkeiden kautta. Hankkeissa kokeillaan uudenlaisia tapoja tehdä, seurataan joitain kuukausia tai vuosia hankkeen puitteissa ja raportoidaan tulokset. Hankkeet ovat organisaatioille siitä kätevä toimintamalli, että ne eivät lähtökohtaisesti sido mihinkään pysyvämpään muutokseen. Jos kokeilu menee pieleen tai lässähtää, sen voi unohtaa hankkeen päätyttyä. Toisaalta hanke tarjoaa mahdollisuuden tehdä sellaista kehitystyötä, jota voi olla vaikea rahoittaa ilman hankemuotoista toimintaa.
Tässä lehdessä kerromme useista hankkeista, niiden tuloksista sekä osallistujien kokemuksista. LANECO 2 -hankkeessa kehitettiin viherrakentajien uutta digitaalista osaamista puiden paremman menestymisen saavuttamiseksi kaupunkiympäristöissä. COEVOLVERS-hankkeessa on tutkittu luontopohjaisia ratkaisuja monitieteisesti, huomioiden niiden suunnittelun ja toteutuksen yhteiskunnallinen konteksti, sosiaalinen ja monilajinen oikeudenmukaisuus sekä osallisuus. Mieliluontoon-hanke keskittyi kehittämään terveydenhuollon ammattilaisille työkaluja, joiden avulla he voivat hyödyntää lähiluonnon mahdollisuuksia osana esimerkiksi mielenterveyspotilaiden kuntouttamista. Jättimäisellä Priodiversity LIFE -hankkeella on kunnianhimoinen tavoite pysäyttää luontokato Suomessa – toivoa sopii että se sekä erilaiset pienemmät hankkeet todella tuottavat pysyviä tuloksia.
Väliaikaiset hankkeet kuitenkin
kuvastavat viheralan merkityksen kasvua.
Viherympäristöliiton järjestöpäivillä saimme opastetun kierroksen Turun Skanssissa sijaitsevaan biodiversiteettipuistoon. Sitä kehitetään – kuinkas muutenkaan – hankemuotoisesti. Näimme erikoisia kokeiluja, kuten valkeita kiviä hohtavan kalkkikedon pohjan, lahoavaa puumössöä sisältäviä, hyönteishotelleina toimivia mulmipönttöjä, paikallisen niittylajiston lisäysalueen ja metsään tehdyn ”pienaukon”, jossa rungot oli jätetty lahoamaan ristiin rastiin maahan ja siitä irti. Pienen seikkailuretken sai tehdä voimalinjan alle taivutellussa polkusokkelossa.
Vaikka hankkeet ovat väliaikaisia ja usein kokeilevia, ne kuitenkin kuvastavat viheralan merkityksen kasvua. Olemme niin infran kuin lumon osatekijöitä. Meitä tarvitaan, jotta terveydenhuollon tavoitteet voivat toteutua. Vaikutamme laajasti yhteiskunnassa: kulttuuriin, politiikkaan ja sosiaalisiin ympäristöihin. Ja kehitämme alaa sisältä päin, jotta pystymme vastaamaan näihin moninaisiin odotuksiin.
Kuva: Hankkeissa tehdään paljon kokeiluja ja perustetaan uudenlaisia alueita, mutta miten niiden käy, kun hankerahoitus päättyy? Voimalinjan alle tehty labyrintti on yksi Turun Skanssissa osana Urban Biodiversity Parks -hanketta toteutetuista kokeiluista. Kuvan otti Liisa Hyttinen.