Ilmaston muuttuminen, luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ja uudet lainsäädännölliset vaatimukset muuttavat viheralan työnkuvaa nopeasti. Täydennyskoulutus ja jatkuva oppiminen ovat nyt keskeisiä selviytymis- ja kehittymiskeinoja sekä ammattilaisille että työnantajille, kirjoittaa viheralan kehittäjä ja projektipäällikkö Kaisa Koskelin.
Teksti: Kaisa Koskelin
Viheralan tehtävät eivät ole enää vain puistojen kunnossapitoa, rakentamista ja maisemasuunnittelua. Nyt rakennetaan niittyjä, hulevesipainanteita ja kasvikattoja ja mitataan latvuspeitteisyyttä. Uudenlainen vihreä toimii hiilinieluna ja kaupunkien ekologisina keuhkoina. Paine ”kesyyn” eli Kestävän ympäristörakentamisen KESY-mallin mukaiseen rakentamiseen, ennallistamiseen ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen on suuri ja viherala on tärkeä osa näitä ilmastoratkaisuja.
TÄYDENNYSKOULUTUS AJANKOHTAISEMPAA KUIN KOSKAAN
Muuttuva toimintaympäristö tuo mukanaan tarpeen jatkuvalle osaamisen päivittämiselle. Uudet työkalut, kuten paikkatieto, digitaaliset ohjelmistot, akkukäyttöiset työkalut, luontopohjaiset ratkaisut, dynaamiset istutukset ja kierrätysmateriaalit ovat arkea yhä useammalle alalla työskentelevälle.
Luontopohjaiset ratkaisut – niiden suunnittelu, toteutus ja erityisesti kunnossapito – on kasvava ja kehittyvä osaamisala. Niissä yhdistyy tekninen, ekologinen ja sosiaalinen osaaminen. Tarvitaan laaja-alaista ymmärrystä. Ei riitä, että joku osaa valita kasvilajit tai rakentaa lammen, vaan pitää hahmottaa ekosysteemi kokonaisuutena sekä ratkaisun ilmastovaikutukset. Moni viheralan ammattilainen kokee, että koulutuksissa ei ole aiemmin painotettu riittävästi ekologista näkökulmaa.
Viheralan koulutus, kaikilla asteilla, on murroksessa rahoituksen kaventuessa ja tietojen päivittyessä ja uusiutuessa kiihtyvällä tahdilla. Tarvitaan ymmärrystä luonnon prosesseista, ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja siitä, miten eri elinympäristöjä voidaan aktiivisesti parantaa.
Täydennyskoulutusta on tarjolla ammatillisissa oppilaitoksissa ja korkeakouluissa. Järjestöt tarjoavat lyhytkursseja, verkkokoulutuksia ja käytännön työpajoja ajankohtaisista aiheista. Esimerkiksi AhlmanEdulla on tarjolla LUMOtarhuri koulutus, jossa puutarha-alan perustutkinnon opiskelijat ja alan ammattilaiset opiskelevat yhdessä talviaikana perusteita ekologiasta, maaperän ravintoverkosta, hulevesien hallinnasta ja luonnon monimuotoisuuden tukemista monelta erilaiselta kulmalta. Koulutus kytketään aina osaksi työpaikan tarpeita, jotta taidot saadaan jaettua myös muille saman organisaation työntekijöille.
UUSI OSAAMINEN LISÄÄ MOTIVAATIOTA JA MAHDOLLISUUKSIA
Käytännön työssä uuden osaamisen tarve näkyy selvästi. Organisaatioissa ja yrityksissä tehdään nykyisin sellaisia töitä, joita ei ollut vielä kymmenen vuotta sitten olemassakaan, esimerkiksi dynaamisten istutusten rakentamista ja kunnossapitoa. Uuden oppiminen ei ole vaihtoehto, vaan välttämätöntä, jotta tekijät pystyvät vastaamaan tilaajien vaatimuksiin. Työntekijöiden motivaatio voi yllättää positiivisesti. Kun koulutuksessa avataan esimerkiksi, miten monilajinen ja -kerroksellinen kasvillisuus voi palauttaa perhoslajeja, tarjota ruokaa pölyttäjille tai parantaa erisyvyisellä juuristollaan maaperää, työn merkitys konkretisoituu eri tavalla. On palkitsevaa, kun ymmärtää holistisen kokonaisuuden oman työn kautta.
Jatkuva oppiminen ei kuitenkaan tapahdu itsestään. Tarvitaan sekä työnantajien sitoutumista että yhteiskunnallista tukea. Moni alan toimija painottaa, että koulutusresurssien on oltava saavutettavia, joustavia ja sidottavissa osaksi työarkea.
TULEVAISUUS ON MONIMUOTOINEN – JA MONIOSAAVA
Euroopan unionin ennallistamisasetus, joka astuu vaiheittain voimaan, tuo mukanaan selkeitä velvoitteita valtioille, kunnille ja myös yksityisille toimijoille. Se velvoittaa esimerkiksi elinympäristöjen palauttamiseen lähemmäs luonnontilaa ja lajien suojelun tehostamista. Tämän kaltaiset muutokset vaativat viheralan ammattilaisilta aivan uudenlaista osaamista – sekä biologista ymmärrystä että teknisiä monitorointi-, suunnittelu- ja kunnossapitotaitoja.
Viheralan tulevaisuus kytkeytyy yhä selvemmin globaaleihin ympäristökysymyksiin. Ennallistamisasetus ei ole vain hallinnollinen muutos, vaan myös mahdollisuus ajatella uudelleen, mitä viheralalla tehdään ja miksi.
Luonto ei odota, eikä työelämäkään. Meidän olisi hyvä poisoppia osasta työtapoja, opittava luonnon prosesseista, yhdessä. Täydennyskoulutus ei ole enää vain omaehtoista kehittämistä, vaan välttämätön osa ammatillista vastuuta. Koulutusta on tarjolla monella tavalla, siihen kannattaa panostaa, oppia tunnistamaan mikrotutkintoja ja osaamismerkkejä, hyödyntää kaikki tiedon kanavat ja mahdollisuudet. Jokaisen työnantajan kannattaa investoida koulutukseen!
Viherala on keskeinen toimija ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjunnassa. Jotta se voi vastata näihin haasteisiin, tarvitaan ennen kaikkea ihmisiä, jotka osaavat, ymmärtävät ja haluavat oppia lisää. Täydennyskoulutus ja jatkuva oppiminen eivät ole pelkkä trendi, ne ovat avain ekologisesti kestävään tulevaisuuteen.