Kaupunkien tiivistyessä pientaloalueiden piha-alueet kutistuvat, mutta niiden merkitys ilmastokestävyyden ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa kasvaa. Ilmastokestävät pientaloalueet -hanke tutkii, missä vaiheessa piha-ala käy liian pieneksi täyttääkseen nämä vaatimukset ja miten kaupunkivihreää voidaan säilyttää myös tiivistyvässä ympäristössä. Hankkeessa tarkastellaan asiaa sekä maankäytön suunnittelun että pientaloasukkaiden näkökulmasta.

teksti: MINNA TOLVANEN ja ANNA RYYMIN

Suomen asuntokannasta lähes puolet muodostuu pientaloista, ja pientaloalueet kattavat huomattavan osan kaupunkien rakennetusta pinta-alasta. Kaupunkien tiivistyminen kohdistuu yhä useammin myös näille alueille: täydennysrakentaminen, tonttien lohkominen ja uusien alueiden pienenevät tonttikoot vähentävät käytettävissä olevaa pihatilaa. Samalla pihoille asetetaan entistä enemmän odotuksia — niiden tulisi tukea ilmastonmuutokseen sopeutumista, hallita hulevesiä ja ylläpitää luonnon monimuotoisuutta.

Pientaloalueilla on tärkeä rooli osana kaupunkien viherrakennetta lisäksi niillä voi olla oma ja erityinen rooli ekologisten yhteyksien tukemisessa. Verrattuna tiiviisiin kerrostaloalueisiin, pientalotonteilla on tyypillisesti runsaammin vettä läpäiseviä pintoja. Vehreät pihat myös parantavat pienilmastoa ja ehkäisevät kaupunkien lämpösaarekeilmiön voimistumista.

Pienentyvillä pihoilla on kuitenkin yhä vaikeampi vastata ilmastonmuutoksen ja luontokadon asettamiin haasteisiin. Hulevesien luonnonmukainen hallinta ja kasvillisuuden, erityisesti puiden elinvoimaisuus edellyttävät riittävää tilaa. Tiivistyvä rakentaminen tuo mukanaan haasteita, mutta tarjoaa myös mahdollisuuksia, kun niiden ennakointi otetaan osaksi suunnittelua.

KAAVOITUS RATKAISEE VIHERRAKENTEEN SÄILYMISEN

Ilmastokestävät pientaloalueet -hankkeen keskeinen havainto on, että vihreyttä voidaan turvata kaavoituksen ja suunnitteluratkaisujen keinoin, kunhan niihin varaudutaan jo riittävän varhaisessa vaiheessa. Hankkeen toisessa yhteistyökaupungeissa Joensuussa on pohdittu ratkaisuja, miten kaavoituksen avulla voidaan aikaan saada todellista vaikuttavuutta pientaloalueiden tiivistymisen haasteisiin.

Kaavoitus antaa välineet ohjata pihan kasvillisuutta ja hulevesien hallintaa, mutta vaikutukset syntyvät vain, jos määräykset ovat täsmällisiä ja sitovia. Asemakaava on kaupunkisuunnittelun velvoittavin työkalu. Sen avulla voidaan osoittaa tontin osia, jotka on säilytettävä puustoisina, sekä alueita, joille tulee rakentaa hulevesipainanteita tai avo-ojia. Yleisillä määräyksillä voidaan tarkentaa kasvillisuuden laatua ja esimerkiksi määritellä istutettavien puiden määrää tontin pinta-alaan suhteutettuna.

Joensuun kaupungissa on hyödynnetty useita tällaisia ratkaisuja. Asemakaavoissa on käytetty muun muassa istutettavan alueen osan, säilytettävän puuston ja avo-ojan kaavamerkintöjä. Yleisillä määräyksillä ohjataan pihan suunnittelua esimerkiksi istutettavan puuston määrällä tai tontin läpäisevän pinnan laajuudella.

Kokemusten mukaan määräysten tarkka sanamuoto vaikuttaa ratkaisevasti ohjausvaikutukseen. Sitovat määräykset, kuten “tontille on tontin rajaa vastaan varattava neljän metrin levyinen rakentamaton alue, jolle on istutettava puustoa siten, että puiden välimatka on enintään seitsemän metriä,” velvoittavat tontin omistajaa. Ohjeelliset muotoilut, kuten “tontilla olevaa puustoa ja muuta kasvillisuutta on mahdollisuuksien mukaan säilytettävä,” sen sijaan jättävät toteutuksen varaan ja usein kasvillisuus häviää rakennustöiden yhteydessä. Joensuussa on asetettu tavoitteeksi, että jokaisessa uudessa asemakaavassa olisi vähintään yksi vihreyttä ja yksi hulevesien hallintaa edistävä määräys. Pidemmällä aikavälillä pyritään siihen, että kaavamääräysten keskiarvo nousisi nykyisestä muutamasta määräyksestä vähintään neljään.

Asemakaavan mahdollisuuksia rajoittavat kuitenkin käytännön haasteet. Rakennuslupavaiheessa voidaan hakea poikkeamia kaavamääräyksistä, ja tontin ylläpitovaiheessa esimerkiksi sadepuutarhat tai hulevesirakenteet voivat jäädä hoitamatta. Lopullinen vaikutus syntyy vasta, kun kaavamääräykset toteutuvat suunnittelusta ylläpitoon saakka ja kun niiden toteutumista myös valvotaan.

TONTTIRATKAISUT VAIKUTTAVAT KOKONAISUUTEEN

Pientalotonttien kasvillisuuteen vaikuttavat myös muut tekijät kuin tontin koko. Vaikka kokonaistehokkuus pysyisi kaavamääräysten puitteissa, voivat runsaat talousrakennukset ja laajat kulkureitit viedä suuren osan vapaasta maapinta-alasta. Tämä heikentää kasvillisuuden laatua ja pienentää sen osuutta, vaikka kaavaa ei sinänsä rikottaisi.

Tonttiratkaisuja on tarkasteltu hankkeessa typologiatyöskentelyn avulla. Katja Tuomalan selvityksessä Ilmastokestävä pientalopiha — pientalotontin typologinen tarkastelu todettiin, että tontin peruselementit vaikuttavat koko pientaloalueen ja laajemmin kaupunkirakenteen ilmastokestävyyteen. Yhteisjärjestelyt pihan toiminnoissa ja esimerkiksi rakennuksen sijoittaminen lähelle katua voivat vähentää läpäisemättömien pintojen määrää ja jättää enemmän tilaa kasvillisuudelle.

Piha-alan kasvillisuuden riittävää määrää voisi hallita tiukemmilla rakennusaloilla, mutta ainakin Joensuussa on todettu sellaisten ratkaisujen johtavan usein poikkeamishakemuksiin. Tarkoituksenmukaisempaa voisi olla ohjata rakentamista yleisillä määräyksillä, kuten rajaamalla talousrakennusten enimmäismäärää, määrittelemällä pinnoitetun pihan maksimialaa tai asettamalla läpäisevän pinnan vähimmäistasoa.

ASUKKAAN VALINNOILLA ON MERKITYSTÄ

Vaikka asemakaava luo tärkeät raamit, ilmastokestävyyden toteutuminen riippuu lopulta myös asukkaiden valinnoista.

Hankkeessa kesällä 2024 toteutetun valtakunnallisen pientaloasukkaille suunnatun kyselyn tulokset osoittavat, että pihan koolla on selvä vaikutus läpäisevien pintojen, hulevesien hallinnan ja kasvillisuuden määrään.

Suurilla pihoilla (yli 1200 m²) läpäisevien pintojen osuus oli keskimäärin 70 % pihan pinta-alasta. Keskikokoisilla (600-1200 m²) ja pienillä pihoilla (alle 600 m²) vastaava osuus jäi noin puoleen. Hulevesien hallintaa toteutettiin käytännössä vain suurilla tonteilla: pienillä tonteilla noin 70 prosenttia hulevesistä ohjattiin suoraan kunnan tai kaupungin järjestelmään, kun suurilla tonteilla näin tehtiin vain alle kolmanneksella tonteista.

Kyselyssä nousi esiin myös pihan käyttötarkoitusten suuri vaihtelu. Kaikille asukkaille kasvillisuus ei ole prioriteetti. Pienillä tonteilla puiden määrä oli yllättävän vähäinen: 40 prosenttia pienistä tonteista oli täysin vailla puita, kun suurilla tonteilla lähes kaikilla (99 %) kasvoi puita.

Yksi hankkeen keskeisistä toimista on seurata, miten pientaloasukkaat voivat omilla valinnoillaan edistää vihreää ja ilmastokestävää ympäristöä. Tätä tutkitaan erityisesti pihavalmennusten kautta, joissa asukkaille tarjotaan konkreettisia ohjeita ja tukea. Valmennuksissa on käynyt ilmi, että esimerkiksi hulevesien hallinta on monelle asukkaalle haastavaa, ja osaamista tarvitaan lisää. Saatua tietoa hyödynnetään suoraan ohjeistuksessa ja ratkaisumallien kehittämisessä.

Hankkeessa on noussut esiin selkeä tarve konkreettisille ohjeille ja esimerkeille: miten tontti kannattaa rakentaa ja jäsentää siten, että se pidättää vettä, tarjoaa kasvutilaa puille ja palvelee samalla asukkaiden tarpeita. Joensuussa on pohdittu, voisivatko viitesuunnitelmat toimia tukena. Ne voisivat havainnollistaa ekologisesti toimivia piharatkaisuja ja tarjota toteutusmalleja, jotka voidaan myös kytkeä kaavoitukseen.

Tämän rinnalla tarvitaan asukkaille suunnattua tukea: neuvontaa, esimerkkipihasuunnitelmia ja yhteisöllisiä toimintamalleja. Näiden avulla voidaan edistää vihreämpien ja ilmastokestävien pientaloalueiden syntyä myös tiivistyvässä kaupunkirakenteessa.

Kirjoittajista Minna Tolvanen työskentelee maankäytön suunnittelijana Joensuun kaupungilla ja vastaa yhteistyöstä ILPI-hankkeessa. Anna Ryymin työskentelee ILPI-hankkeessa Hämeen ammattikorkeakoulun projektitutkijana. Hän työskentelee lisäksi maisema-arkkitehtina Sitowise Oy:ssä.

Lisätietoja:

Ilmastokestävät pientaloalueet-hankkeessa etsitään tasapainoa tiiviin rakentamisen ja vihreän säilyttämisen välillä, jotta pientaloalueet voivat sopeutua ilmastonmuutoksen haasteisiin. Hämeen ammattikorkeakoulu ja Aalto-yliopisto yhdessä Joensuun ja Porin kaupunkien kanssa tutkivat kaupunkivihreän säilyttämisen mahdollisuuksia sekä kaavoituksen, että pientaloasukkaiden näkökulmasta. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama. ja se jatkuu vuoden 2026 loppuun asti.

https://www.aalto.fi/fi/arkkitehtuurin-laitos/ilmastokestavat-pientaloalueet-ilpi

Lähteitä:

Itäpuisto, Miikko (2024). Viherkerroin osana ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää kaupunkisuunnittelua. Pro gradu. Joensuun yliopisto. Luettavissa: https://erepo.uef.fi/items/1853aba0-de03-4144-a23b-cfdc4a45132c

Tuomala, Katja (2024). Ilmastokestävä pientalopiha – Pientalotontin typologinen tarkastelu. Ylempi AMK-opinnäytetyö. Hämeen ammattikorkeakoulu. Luettavissa: HAMK Opinnäytetyö 2024