Keski-Suomesta – luontorakkaudella

Meijän polku on Keski-Suomesta ponnistava hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen asiantuntijaverkosto, joka laitettiin alulle vuonna 2017, ja jonka aikajänteeksi määriteltiin kolmekymmentä vuotta. Meijän polun teemoina ovat luonto, liikunta, lepo ja yhteisöllisyys. Asiantuntijaverkostossa toimii aktiivisesti jäseniä kolmannen sektorin ohella muun muassa Jyväskylän ammattikorkeakoululta, Keski-Suomen hyvinvointialueelta sekä Metsähallituksesta.

tekst ja kuvat: JUHO JÄPPINEN

Meijän polun tarkoituksena on erilaisin kampanjoin sekä matalan kynnyksen ratkaisuin jalkauttaa uusinta tutkimustietoa sekä erilaisia heikkoja signaaleja ja oivalluksia osaksi suomalaista arkea ja elämäntapaa. Kaiken taustalla vaikuttaa ymmärrys elintapojemme vaikutuksesta hyvinvointiimme ja terveyteemme, sekä ihmisen ja luontoympäristöjen moninaisesta riippuvuussuhteesta. Keski-Suomessa emeritusprofessori Tari Haahtelan toteamus siitä, että luonto ja ihminen sairastavat yhdessä on johdatellut ajatukseen, että luonto ja ihminen myös tervehtyvät yhdessä. Tähän luonnon ja ihmisen hyvinvoinnin lisäämiseen perustuvat monet Meijän polun konsepteistakin.

LUONNOSSA LIIKKUMISEN JA OLESKELUN KYNNYSTÄ MADALTAMASSA

Ihmisen kehityshistoriasta noin 99,9 prosenttia on tapahtunut monimuotoisissa luontoympäristöissä oleskellen ja liikkuen. Nämä moniaistisuutta, rikasta mikrobistoa ja monipuolista kehon käyttöä tukeneet ympäristöt ovat luoneet pohjan myös hyvinvoinnillemme ja terveydellemme. Vasta viimeisen sadan vuoden aikana olemme yhä enemmän eristäytyneet näistä luontoympäristöistä, mutta myös monipuolisesta liikkumisesta. Nykyisin puhutaan luonnonpuutostilasta, jonka vaikutukset näkyvät osaltaan muun muassa elintapasairauksien, kuten mielenterveysongelmien, ylipainon, sydän- ja verenkiertoelinsairauksien, tyypin 2 diabeteksen sekä syöpäsairauksien vauhdikkaana lisääntymisenä. Luonnonpuutostilan rinnalla voitaisiin puhua myös aktiivisen ja monipuolisen liikkumisen puutostilasta, joka myös johtaa edellä mainitun kaltaisiin terveysongelmiin.

Keskivertosuomalainen istuu 7–9 tuntia päivässä, viettää ruutuaikaa 3–5 tuntia päivässä ja on pääosan vuorokaudesta sisätiloissa. Nämä sekä monet muut epäterveelliset arkitottumuksemme ovat kumuloituneet lukemattomiksi terveysongelmiksi sekä kansallisella tasolla vuosittain kasvaviksi sosiaali- ja terveydenhoitomenoiksi. Samalla tämä paikalleen jämähtäneen ihmisen elämäntapa kulutustottumuksineen on kasvattanut myös aiheuttamaamme ympäristökuormitusta ja elinympäristöjen heikkenemistä.

Näihin haasteisiin voidaan osaltaan vaikuttaa mahdollistamalla ja lisäämällä ihmisten oleskelua ja aktiivista liikkumista omassa lähiympäristössään ja tätä kautta herättää myös kiinnostusta luontoympäristöjemme tilasta. Luontosuhteen kehittyminen ja ymmärryksen lisääntyminen mahdollistavat aktiivisuuden lisääntymisen myös oman lähiluonnon hyvinvoinnin puolesta.

Meijän polun tulevaisuusvisio perustuukin näihin pieniin mutta merkittäviin muutoksiin – luontoympäristöihin oleskelemaan ja liikkumaan lähtevä ihminen aktivoituu myös pitämään huolta omasta lähiympäristöstään. Ja samalla mahdollistaa myös oman hyvinvoinnin lisääntymisen.

NOOSFÄÄRIÄ TALKOILEMASSA

Muutoksen mahdollistamiseksi on yksi Meijän polun tausta-ajatuksista alusta saakka ollut noosfäärin, eli ihmisten jaetun tietoisuuden, muuttaminen luontopositiivisempaan ja aktiivista liikkumista lisäävään suuntaan. Tietoisuus oman lähiympäristön monista mahdollisuuksista ja hyvinvointiamme tukevista ominaisuuksista lisää kiinnostusta luonnossa liikkumiseen ja sitä kautta luontosuhteen ja -yhteyden vahvistumiseen. Luontoympäristöt omakseen tunteva ihminen on valmis näkemään vaivaa myös näiden ympäristöjen hyvinvoinnin edistämiseksi. Samalla hän lisää lähipiirinsä luontokontaktien määrää; Luonnossa viihtyvä vanhempi vie lapsensa useammin luontoympäristöihin, sote-alan ammattilainen suosittelee luontoympäristöjä myös asiakkailleen, opetusalan ammattilainen siirtää oppitunteja uusiin oppimisympäristöihin ja työnantaja kannustaa työntekijöitään pitämään esimerkiksi kävelypalavereja ja tiimikokouksia luontoympäristöissä.

Näiden noosfääritalkoiden merkeissä Meijän polun asiantuntijat ovat osallistuneet monialaiseen ja -tasoiseen vaikuttamistyöhön muun muassa artikkelien, raporttien ja ohjelmien kirjoittamisen muodossa sekä aktiivisesti osallistumalla erilaisiin luonto-, liikunta- ja hyte-alan verkostoihin ja luontotiedon jakamiseen. Meijän polku on myös laatinut vaihtoehtoisen – ja luontopositiivisen – tulevaisuusvision Keski-Suomelle ensimmäisenä maakuntana Suomessa.

Meijän polulta on liikkeelle lähtenyt myös useita luontoympäristöissä liikkumista ja oleskelua lisääviä konsepteja. Tällaisia ovat olleet muun muassa lähiluonnon saavutettavuutta kaupungeissa edistänyt Luontopysäkit, maakunnallinen luonnon hyvinvoinnin edistämisen malli Meijän metsät, luontotietoutta kokoava Lähiluonto-sivusto sekä keväällä julkaistu kansalliseen liikkumisen suositukseen rinnastuva 3–30–300-luontosuositus. Keski-Suomessa on käynnistetty myös kaksi vuosittaista teemaviikkoa, jotka kynnyksettöminä tapahtumina mahdollistavat suomalaisten luonnossa liikkumisen ja oleskelun lisäämisen. Nämä ovat toukokuussa järjestettävä Luontotyöpäiväviikko sekä syyskuussa järjestettävä Reitistöviikko.

KAIKKI SUOMALAISET LÄHILUONTOON LIIKKUMAAN!

Luontoreitistöt ja luonnossa liikkuminen ovat nousseet yhä merkittävämpään rooliin niin alueellisten matkailubrändien, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kuin kuntien veto- ja pitovoimankin näkökulmasta. Uusia reitistöjä ja niiden ympärille syntyviä palveluita ja brändejä kehitellään vauhdikkaasti kaikkialla Suomessa. Meijän polulla vuonna 2020 käynnistetty Keski-Suomen reitistöviikko laajeneekin syyskuussa kaikkien suomalaisten luontoliikuntaa edistäväksi kynnyksettömäksi luontoliikuntatapahtumaksi.

Reitistöviikolla maakunnat, kunnat, yritykset ja yhdistykset voivat aktivoida ihmisiä lähireitistöille liikkumaan ja nauttimaan alueellisen luonnon monista mahdollisuuksista sekä luonnon hyvinvointia lisäävistä ominaisuuksista. Viikolla voi nostaa esille myös alueen kaupunkiympäristöissä liikkuvia reitistöjä sekä lähiluontokohteita.

Kirjoittaja on fysioterapeutti, joka toimii Meijän polku -asiantuntijaverkostossa viestintäpäällikkönä.