teksti: OUTI TAHVONEN ja MINNA MIETTINEN, kuvat: OUTI TAHVONEN
Keski-Euroopan näyttävät viherseinät ovat löytäneet tiensä myös suomalaiseen viherrakentamiseen. Tiivistyvä kaupunkirakenne vaatii uusia ratkaisuja, ja seinille nostettu kasvillisuus tarjoaa mahdollisuuden tuoda vihreää sinne, missä maa-alaa on vähän. Hämeen ammattikorkeakoulun toteuttaman ja Euroopan unionin osarahoittaman ”Viherseinät tiivistyvässä kaupunkirakenteessa (VITIKKA)” -hankkeen avulla tutkitaan eri viherseinärakenteiden soveltuvuutta Suomen oloihin ja kootaan asiantuntijat kehittämään ratkaisuja, jotka turvaavat sekä rakennuksen että kasvien hyvinvoinnin. Myös Hollolaan ja Turkuun kesän aikana nousseet viherseinät antavat ammattilaisille mahdollisuuden seurata erilaisia koerakenteita samanaikaisesti.
Paneeliseinän kastelu toteutuu kahdella eri lohkolla, jotta kahdelle ylimmälle paneeliriville pystyttiin lisäämään kastelua kesän 2025 pitkän hellejakson ajaksi.
Viherseinät voidaan jakaa kolmeen päätyyppiin. Paneeliseinissä kivivillapaneelit kiinnitetään kiskoihin ja kastellaan tippu- tai tihkujärjestelmällä ja esikasvatus takaa jo asennusvaiheessa valmiin ilmeen. Kouru-, tasku- ja korirakenteissa kasvualusta on erillisissä poteroissa, ja kasvivalikoima vaihtelee tilan mukaan. Köynnösseinissä kasvit nousevat kiipeilytukia pitkin, mutta kasvualustan niukkuus ja kuivattavat rakenteet perustusten vieressä voivat rajoittaa menestymistä.
VITIKKA-hankkeessa on toteutettu Lepaan kampuspuistoon esimerkkirakenteet näistä kolmesta viherseinien päätyypistä. Koerakenteiden osalta on tavoitteena seurata, miten erityyppiset viherseinät vaikuttavat rakenteen takana olevan seinän rakennusfysiikkaan ja toisaalta, miten kasvillisuus niissä menestyy ja tuottaa yleisesti viherseiniin liitettyjä hyötyjä.
Kasveille viherseinä on vaativa kasvupaikka, sillä kasvualusta on rajallinen ja aurinkoisilla seinillä lämpötila voi kohota äärimmilleen. Monivuotiset seinät edellyttävät automaattista kastelua, lannoitusta ja teknistä tilaa, jossa järjestelmää valvotaan. Tilaan tarvitaan vesipiste, sähkö, usein verkkoyhteys ja lattiakaivo mahdollisia vuotoja varten.
Kouruseinässä kasveista muodostuu varsin rehevä kokonaisuus ensimmäisen kasvukauden loppupuolella.
Lajiston valinnassa korostuvat talvenkestävyys, kuumuuden ja kuivuuden sieto sekä peitteisyysaste. Hyvä yhdistelmä sisältää sekä tiiviitä, mätästäviä kasveja että kohenevia lajeja. Koeseinien istutukset on tehty dynaamisen istutuksen periaatteella, jossa tehostekasvit sijoitetaan ensin, ja jäljelle jäävä pinta täydennetään peruskasveilla.
Viherseinät vaativat rakennetyypistä riippumatta jatkuvaa hoitoa, joka perustuu säännölliseen seurantaan niin ravinnetason, vesimäärän kuin kasvillisuuden hyvinvoinnin osalta. Käytettävissä olevat etäseurantajärjestelmät antavat hyvän kuvan tilanteesta, mutta eivät kuitenkaan korvaa seurantaa paikan päällä.
Jotta viherseinäinvestoinnit ja hoitokustannukset nähdään perusteltuina, tarvitaan realistista näkemystä viherseinien hyödyistä, haitoista ja mahdollisuuksista niin rakentajien, käyttäjien kuin kasviasiantuntijoiden keskuudessa. Viherseiniin liittyvien haasteiden ratkaiseminen vaatiikin laajaa yhteistyötä, koulutusta ja hyvien käytäntöjen jakamista, jotta viherseinät voivat vakiinnuttaa paikkansa suomalaisessa rakentamiskulttuurissa.
VITIKKA-hankkeessa selvitetään monialaisesti viher- ja köynnösseinien turvallista ja tarkoituksenmukaista rakentamista suomalaisiin olosuhteisiin. Hanke perustuu mittaamiseen, koerakentamiseen ja moniammatilliseen yhteiskehittämiseen. Tuloksena on viher- ja köynnösseinien rakentamisen muotoiltu ohjeistus kolmelle eri viherseinätyypille, jotka ovat rakennuksille turvallisia ja terveellisiä, mutta jotka samalla mahdollistavat elinvoimaisen kasvillisuuden edellyttämät kasvupaikkatekijät. Hanke on Euroopan Unionin osarahoittama.