Monimuotoisuus, kestävyys ja luontopohjaisuus ovat nousseet keskeisiksi teemoiksi niin viheralalla kuin laajemminkin erilaisissa strategioissa ja suunnitelmissa. Yhä enemmän etsitään ratkaisuja, joilla voidaan tukea kaupunkiympäristöjen monimuotoisuutta ja vehreyttä. Myös leikkipaikoilla luonnonmukaiset ratkaisut ovat yhä suositumpia, sillä lasten leikkiympäristöihin tarvitaan enemmän monimuotoista luontoa. Onko kuitenkin nykyinen turvallisuusajattelumme liian rajoittavaa, jotta se mahdollistaisi riittävän monipuoliset leikkiympäristöt?
Kiihtyvällä tahdilla tiivistyvässä kaupunkirakenteessa on varmistettava, että monimuotoista luontoa jää riittävästi myös rakennettuun kaupunkiympäristöön. Usein rakentaminen tapahtuu luonnon kustannuksella, mutta onneksi meillä viheralan toimijoilla on mahdollisuus vaikuttaa vehreyteen ja monipuolisten luontokokemusten turvaamiseen myös tiiviisti rakennetuissa kaupunkiympäristöissä. Tavoitteet on tärkeää kirjata selkeästi jo strategiatasolta lähtien. Tarvitaan myös asenteiden ja ajattelutavan muuttamista, yhteensovittamista ja sallivuutta sekä jossain määrin palaamista ajassa taakse päin.
Luontoa on tuotava nykyistä määrätietoisemmin osaksi erilaisia leikkiympäristöjä, sillä tärkeä pohja luontokosketukselle luodaan lapsuudessa. Luonto tukee monin tavoin lasten kehitystä ja hyvinvointia. Luonnonvarakeskuksen tutkija Aki Sinkkosen johtaman tutkimuksen mukaan päiväkotipihoille tuotu metsäpohjainen kasvusto, siirtonurmi ja istutuslaatikot paransivat päiväkotilasten immuunijärjestelmän säätelyä. Riittämättömän luontokosketuksen onkin useissa tutkimuksissa todettu yksipuolistavan lasten elimistön mikrobistoa.
Luonto myös innostaa ja mahdollistaa vapaamuotoisen leikin ja seikkailun sekä mielikuvituksen käytön. Se mahdollistaa oppimista, elämyksiä, kokemuksia ja kehollisia haasteita aivan eri tavalla kuin liian rakennettu ja valmiiksi tehty leikkiympäristö. Jussi Tapio Virran diplomityössä Riskejä on otettava, esiin nousee ajatus, että leikkipaikkojen suurin puute on se, ettei lapsilla ole mahdollisuutta muokata niitä.
Luontopohjaiset leikkipaikat ovat yhä suositumpia. Moni jo olemassa oleva ympäristö toimii luontopohjaisena leikkiympäristönä, vaikka sitä ei tietoisesti olisi sellaiseksi tarkoitettu. Lapset ovat hyviä itse löytämään paikkoja leikeille. On siis varmistettava, että luontoa jää riittävästi erilaisiin, myös monipuolisen leikkimisen mahdollistaviin ympäristöihin.
Monet luonnonmukaiset ratkaisut herättävät kysymyksiä turvallisuudesta, sillä luonnon elementtien tuominen standardiorientoituneeseen maailmaamme on meille jossain määrin uutta. Luontoa ei voi standardisoida eikä se ole steriili. Luonto ei ole helposti hallittavissa, ja se voi tuoda mukanaan riskejä, joita synteettisissä ja tehdasvalmisteisissa ratkaisuissa ei ole. Uskallammeko tuoda luontoa riittävästi nykyisten pitkälle standardisoitujen leikkipaikkojemme keskelle? Olemme jossain määrin uuden edessä, vaikka luonto leikkiympäristönä on ollut olemassa aina. Seisomme niin tottuneesti standardien takana, että se voi helposti rajoittaa luonnonmukaisten ratkaisujen käyttöä leikkipaikoilla. Myös itse viheralan toimijana huomaan usein syyllistyväni siihen, että valitsen käytössä olevista vaihtoehdoista sen turvallisimman, varmimman ja tutuimman.
Julkisten viheralueiden kohdalla on tasapainoteltava erilaisten arvojen ja vaatimusten keskellä ja sovitettava yhteen erilaisia näkökulmia. Myös lainsäädäntö asettaa omat vaatimuksensa yleisille alueille ja niiden turvallisuudelle. Usein onkin tehtävä kompromisseja, jotta kaikki näkökulmat saadaan huomioitua ja saavutettua paras mahdollinen lopputulos.
Lainsäädännön vaatimukset ja käyttäjien turvallisuus asettavat perustan yleisten alueiden suunnitteluun, rakentamiseen ja kunnossapitoon. Ne toimivat kivijalkana, jonka päälle voi lähteä rakentamaan mahdollisimman hyvää ja pitkäikäistä, erilaisiin tarpeisiin soveltuvaa ympäristöä. Valitettavasti lainsäädäntö saattaa rajoittaa luovuuden ja innovatiivisuuden käyttöä. On selvää, että leikkipaikan on oltava käyttäjälleen turvallinen. Olemmeko kuitenkin ylivarovaisia? Liiallinen turvaaminen johtaa helposti yksipuolisiin ympäristöihin. Lapset tarvitsevat myös haasteita ja positiivista riskinottoa. Luonnon elementtien tuominen leikkiympäristöihin voi tarjota riittävän turvallisia haasteita, kun ne on huolellisesti suunniteltu, rakennettu ja kunnossapidetty.
Turvallisuuden tavoittelun ei tarvitse automaattisesti tarkoittaa tylsää ympäristöä. Luonnonmukaisuus ja turvallisuus voivat kulkea käsi kädessä, kun riskit huomioidaan toteutuksessa. Jo pienillä valinnoilla, kuten kivien, puunrunkojen ja monipuolisen kasvillisuuden lisäämisellä voidaan tuoda leikkiin vaihtelua, sopivaa haastetta, hyvinvointia ja aitoa luontokosketusta, ilman että turvallisuus heikentyy.
Luonnonmukaisia ratkaisuja ei tulisi yrittää väkisin sovittaa valmiisiin standardeihin ja verrata niitä tehdasvalmisteisiin ratkaisuihin ja välineisiin. Luonnonmukaisesta ei välttämättä saa standardien mukaista. Sen sijaan turvallisuusmääräyksiä ja ohjeita tulisikin tarkastella joustavasti ja tilannesidonnaisesti. Luonnonmukaisten ratkaisujen riskien arvioinnissa tulisi olla sallivampi. Tarvittaessa ohjeita on muokattava uusia tarpeita vastaaviksi. Myös luonnonmukaisista ratkaisuista voidaan tehdä turvallisempia varmistamalla esimerkiksi, että kiviltä tai rungoilta putoaminen ei aiheuta vaaraa. Jossain määrin kyse on ajattelutavan ja asenteiden muutoksesta, hyväksymisestä ja sallivuudesta.
Luonnonmukaiset leikkipaikat tukevat osaltaan Viherympäristöliiton strategian mukaista päämäärää vihreästä ja hyvinvointia tuottavasta rakennetusta elinympäristöstä. Luonnonmukainen leikkiympäristö on elävä, vaihteleva ja kasvattava. Se tarjoaa sekä haasteita että turvallisuutta. Kun uskallamme antaa luonnon jälleen toimia leikkiympäristönä ja osana leikkejä, turvaamme samalla monimuotoista, kestävää ja hyvää kaupunkiympäristöä. Turvallisuus ei sulje pois luontoa eikä luonto sulje pois turvallisuutta. Ne tukevat toisiaan ja rakentavat yhdessä toimivan, elävän ja hyvinvointia tuottavan elinympäristön.
Kirjoittaja
