Mitä varten viheralan tutkimusta tarvitaan? Kysymys saattaa herättää edelleen hämmennystä niin opiskelijoiden kuin alallamme työskentelevien osaajien keskuudessa. Käytännönläheisessä ammatissa tutkimus saattaa tuntua etäiseltä, teoreettiselta tai jopa irralliselta suunnittelutyöstä, toteutuksesta tai kunnossapidon toimista. Kuitenkin juuri tutkimuksen avulla voimme kehittää kestävän ja vehreän kaupunkisuunnittelun periaatteita, jotka vahvistavat sekä luonnon monimuotoisuutta että ihmisten hyvinvointia.
Pidin keväällä Aalto-yliopistossa Maisema-arkkitehtuurin tutkimuksen perusteet -kurssia, jossa pohdimme opiskelijoiden kanssa alan tutkimuksen merkitystä. Aluksi näytin heille Kansainvälisen maisema-arkkitehtiliiton (IFLA) määritelmän alasta:
” Landscape Architects plan, design and manage natural and built environments, applying aesthetic and scientific principles to address ecological sustainability, quality and health of landscapes, collective memory, heritage and culture, and territorial justice.”
Vapaasti suomennettuna määritelmä kuuluu:
”Maisema-arkkitehdit suunnittelevat, muotoilevat ja hallinnoivat luonnon- ja rakennettuja ympäristöjä yhdistäen esteettiset ja tieteelliset periaatteet. Työssään he edistävät ekologista kestävyyttä, maisemien laatua ja elinvoimaisuutta sekä vahvistavat yhteistä muistia, kulttuuriperintöä ja alueellista oikeudenmukaisuutta.”
Tämän jälkeen pyysin heitä miettimään, miksi maisema-arkkitehtuurin tutkimusta tarvitaan.
Vastausten kirjo oli laaja, mutta oivaltava. Jotkut opiskelijat kokivat, että tutkimus auttaa meitä ymmärtämään maiseman kerroksellisuutta – sitä, miten historialliset, ekologiset ja sosiaaliset prosessit muokkaavat ympäristöämme. Toiset näkivät tutkimuksen tärkeänä suunnittelutyötä tukevana työkaluna: ilman tutkimusta emme voi kehittää uusia ratkaisuja viherrakenteen suunnitteluun, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tai kaupunkiympäristön hallintaan. Kuten eräs opiskelija tiivisti: ”Maisema-arkkitehtuurin tutkimus on syntynyt tarpeesta ymmärtää suhdettamme ympäristöömme.”
Vertailukohtaa voi hakea lääketieteestä. Yhtä lailla pragmaattinen lääkärin työ perustuu potilaiden yksilölliseen oireiden kartoitukseen, diagnosointiin ja hoitoon, mutta tämän mahdollistavat lääketieteen tutkimuksen luoma tieto ja hoidon periaatteet. Maisema-arkkitehtuurissa tutkimus toimii samalla tavalla: se tarjoaa tietoa ja menetelmiä, joilla voimme analysoida ja pohtia paikkalähtöisesti suunnittelukohteen ratkaisuja sekä miettiä hoidon toimia. Ja tätä kautta luoda kestävämpiä, vehreämpiä ja terveellisempiä kaupunkeja.
Tutkimus tuo ratkaisuja käytännön haasteisiin
Maisema-arkkitehtuurin tutkimus ei ole vain teoreettista pohdintaa, vaan sillä on suora vaikutus suunnittelukäytäntöihin, päätöksentekoon ja kaupunkiympäristöjen kehittämiseen. Erityisesti kaupunkiluonnon suunnittelussa tarvitaan tutkimusta, joka yhdistää ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden tavoitteet konkreettisiksi ratkaisuiksi.
Kaupungit kohtaavat yhä monimutkaisempia haasteita: miten yhdistää tiivistyvä kaupunkirakenne ja luonnon monimuotoisuus, miten parantaa elinympäristön laatua ilman, että kaupunkiluonto muuttuu pelkäksi esteettiseksi kulissiksi, ja miten suunnitella viherrakennetta, joka kestää ilmastonmuutoksen vaikutukset?
Näihin kysymyksiin vastaaminen vaatii tutkimusta esimerkiksi siitä, miten kaupunkivihreä voi toimia ekosysteemipalveluiden tarjoajana ja vastata ihmisten psyykkisiin ja sosiaalisiin tarpeisiin ja samalla ylläpitää luonnon monimuotoisuutta. Esimerkiksi viheryhteyksien, hulevesiratkaisuiden tai rakennetun ympäristön luontotyyppien suunnittelussa on oleellista ymmärtää, millaisia lajeja niillä elää ja miten niiden elinympäristöt kehittyvät ajan myötä. Ilman tätä tietoa viheralueet voivat jäädä ekologisesti köyhiksi ja niiden ilmastohyödyt voivat jäädä toteutumatta.
Maisema-arkkitehtuurin tutkimus voi myös auttaa kaupunkeja vastaamaan asukkaiden kasvavaan kiinnostukseen luontoa kohtaan. Viime vuosina on herätty puhumaan paljon kaupunkiluonnon saavutettavuudesta ja ihmisten luontosuhteen vahvistamisesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita pelkästään uusien viheralueiden perustamista tai olemassa olevien kunnossapitoa, vaan myös niiden kehittämistä niin, että ne todella tukevat ihmisten ja muunlajisten kohtaamisia.
Tutkimuksen rooli ennallistamisasetuksen toimeenpanossa
Yksi tämän hetken keskeisistä tutkimusteemoista liittyy EU:n ennallistamisasetuksen jalkauttamiseen. Ennallistamisen tavoitteena on parantaa luonnon tilaa laajasti eri ympäristöissä – myös kaupungeissa. Ennallistaminen ei tarkoita pelkästään luonnontilaisten alueiden palauttamista, vaan myös ihmisen muokkaamien ympäristöjen ekologisen laadun parantamista. Tämä tekee siitä maisema-arkkitehtuurille keskeisen tutkimusalueen.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Kaupunkien on löydettävä uusia tapoja yhdistää ennallistamisen tavoitteet kaupunkisuunnitteluun. Esimerkiksi viherrakenteen tai latvuspeittävyyden määrällinen lisääminen ja ekologisten yhteyksien kehittäminen voidaan nähdä osana ennallistamista, jos ne tukevat ekosysteemien toimintaa. Tutkimuksen avulla voidaan kehittää suunnittelukäytäntöjä, jotka tukevat ja konkretisoivat ennallistamistavoitteita kaupunkiympäristössä. Määrälliset tavoitteet eivät saa muodostua laadullisia tavoitteita tärkeämmiksi ja lisäksi ajallinen muutos on tärkeää huomioida.
Tarvitsemme tietoa esimerkiksi siitä, millaiset kasviyhdyskunnat ovat kestävimpiä muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa tai miten monilajinen suunnittelu voi vahvistaa kaupunkiekosysteemien resilienssiä.
Kansallista ennallistamissuunnitelmaa valmistellaan parhaillaan, ja tutkimuksen rooli tässä työssä on merkittävä: sen avulla voidaan tuottaa tietoa siitä, miten ekologiset ja sosiaaliset näkökulmat yhdistetään kaupunkisuunnittelussa. Ilman maisema-arkkitehtuurin tutkimusta on vaarana, että ennallistaminen nähdään vain teknisenä prosessina, jossa luonto palautetaan tiettyyn tilaan, eikä dynaamisena, jatkuvasti kehittyvänä kokonaisuutena, jossa ihmiset ja muu luonto elävät rinnakkain.
Tutkimus ei ole irrallaan suunnittelutyöstä – se on sen perusta
Maisema-arkkitehtuuri on monitieteinen ja monikerroksellinen ala, jossa yhdistyvät infrastruktuuri, hallinto, sosiaaliset suhteet ja ekologiset prosessit. Maisemasuunnittelun vaikutukset ulottuvat yksittäisten kaupunkipuistojen suunnittelusta laajempaan pohdintaan siitä, miten suhtaudumme ympäristöömme.
Opiskelijat, joiden kanssa pohdimme tutkimuksen merkitystä, oivalsivat tämän hyvin. Eräs opiskelija totesi: ”Tutkimus ei ole vain tiedon tuottamista, vaan myös keskustelun avaamista ja uusien näkökulmien esiin tuomista. Tutkimus on tapa kehittää ajatustyötä, rikastuttaa diskurssia ja viedä alaa eteenpäin.”
Alamme tutkimus ei siis ole pelkästään akateemista työtä. Se voi antaa meille kaikille työkaluja suunnitella elinympäristöjä, jotka eivät ainoastaan vastaa tämän päivän haasteisiin, vaan myös ennakoivat tulevia muutoksia ja mahdollistavat vehreämmän ja kestävämmän kaupungin kaikille sen asukkaille – sekä ihmisille että muille lajeille pöllöistä perhosiin ja kastemadoista maaperän mikrobeihin.
Kirjoittaja
