LUMOA kiinteistönhoitoon -hankkeessa kehitettiin työntekijöille ja esihenkilöille koulutuskokonaisuus, jossa luonnon monimuotoisuuden perusteet yhdistyivät käytännön hoitoratkaisuihin ja toiminnan suunnitteluun. Hankkeen sisällöstä kertoo Arttu Hallberg Suomen ympäristöopisto Syklistä.
Teksti ja kuvat: Arttu Hallberg
Kiinteistönhoito- ja viheralalla työskennellään aktiivisesti luonnon ja sen monimuotoisuuden äärellä. Kaavoitus ja viheralueiden suunnittelu luovat reunaehtoja sille, millaisia luontoarvoja alueella voidaan ylläpitää, mutta myös hoitotoimilla on merkittävä vaikutus paikalliseen monimuotoisuuteen. Nurmen ja pientareiden leikkuutiheys, kasvijätteen käsittely, vieraslajien hallinta, kemikaalien käyttö ja kasvillisuuden rakenne vaikuttavat osaltaan siihen, millaisille lajeille alue tarjoaa elinympäristön. Kiinteistönhoito- ja viheralan ammattilaisilla onkin merkittävä rooli rakennetun ympäristön luontoarvojen ylläpitämisessä ja luontotyön edistämisessä.
Koulutusta työntekijöille ja esihenkilöille
LUMOA kiinteistönhoitoon -hankkeen tavoitteena oli vahvistaa etenkin viheralueiden parissa työskentelevien toimijoiden valmiuksia tunnistaa luonnon monimuotoisuuteen vaikuttavia tekijöitä ja edistää monimuotoisuutta omassa työssään. Hankkeen kohdealueena oli Pirkanmaa, ja sen toteuttivat Suomen ympäristöopisto Sykli ja Ekokumppanit Oy.
Ennen hankkeen käynnistämistä kartoitimme paikallisten toimijoiden aiheeseen liittyviä tietotarpeita sekä koulutuksen kohderyhmiä. Useat toimijat kertoivat luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvan kiinnostuksen kasvaneen myös asiakkaiden keskuudessa. Monissa organisaatioissa oli jo runsaasti LUMO-osaamista, mutta se ei aina jakautunut tasaisesti työntekijöiden tai organisaation eri tasojen välillä. LUMO-aiheiselle koulutukselle nähtiin tarvetta aina kesätyöntekijöistä esihenkilöihin ja johtoon asti.
Kartoituksen pohjalta maksuttomaan koulutukseen rakennettiin kaksi erilaista koulutuspolkua, joista toinen suunnattiin käytännön kiinteistönhoito- ja viheralueiden hoitotyötä tekeville ja toinen esihenkilöille. Molemmat ryhmät perehtyivät aluksi luonnon monimuotoisuuden perusteisiin, sen merkitykseen sekä keskeisiin uhkatekijöihin. Yhteisen aloitusosuuden jälkeen osallistujat jatkoivat joko Syklin toteuttamassa työntekijäkoulutuksessa tai Ekokumppanien toteuttamassa esihenkilökoulutuksessa. Työntekijöiden koulutuksessa painottuivat luonnon monimuotoisuuden tunnistaminen ja käytännön toimenpiteet, kun taas esihenkilöiden koulutuksessa tarkasteltiin lisäksi työn suunnittelua, johtamista ja asiakastarpeita. Koulutuksen hyväksytysti suorittaneet saivat Suomen ympäristöopisto Syklin myöntämän todistuksen.
Koulutukset toteutettiin vuosina 2024 ja 2025, ja niihin osallistui yhteensä noin 60 kiinteistönhoito- ja viheralan ammattilaista. Ensimmäisen toteutusvuoden kokemuksia ja osallistujapalautetta hyödynnettiin vuoden 2025 koulutuksen kehittämisessä. Koulutus yhdisti verkkoluentoja, itsenäisiä tehtäviä sekä Tampereella toteutetun lähipäivän kohdevierailuineen. Osallistujat tutustuivat muun muassa Finlaysonin tehdaspuutarhaan, Ahlmanin luontopohjaisiin ratkaisuihin sekä kaupunkiviljelyyn ja sadepuutarhaan. Kohdevierailut havainnollistivat, miltä luonnon monimuotoisuutta tukevat ratkaisut voivat näyttää rakennetussa ympäristössä.
esimerkiksi pihan reuna-alueiden tai muuten vähällä käytöllä olevien alojen hoitokertoja harventamalla.
Perusteista käytäntöön
Osallistujat perehtyivät siihen, mitä luonnon monimuotoisuus tarkoittaa, miksi sen turvaaminen on tärkeää ja millaiset tekijät aiheuttavat luontokatoa. Tavoitteena oli auttaa tunnistamaan kiinteistöjen piha- ja viheralueiden luontoarvoja sekä niitä tilanteita, joissa arkisilla hoitoratkaisuilla voidaan vahvistaa tai heikentää monimuotoisuutta.
Käytännön ratkaisuissa tarkasteltiin muun muassa lahopuun säilyttämistä, kaupunkiniittyjen ja kukkivien alueiden lisäämistä, hallittua hoitamattomuutta, kemikaalien käytön vähentämistä, pölyttäjien ja muiden eläinten huomioimista sekä maaperän merkitystä. Yksi koulutuksen keskeisistä viesteistä oli, ettei monimuotoisuuden edistäminen aina edellytä uusien rakenteiden rakentamista. Usein tärkeintä on tunnistaa ja säilyttää olemassa olevat luontoarvot sekä harkita, missä hoitoa voidaan keventää.
Esihenkilöiden koulutuksessa näkökulmaa laajennettiin kiinteistönhoidon toimintaympäristöön. Sisällöissä tarkasteltiin luonnon monimuotoisuuteen liittyvän sääntelyn ja asiakkaiden odotusten muutosta, luontoympäristöjen yhteyttä ihmisten hyvinvointiin sekä uusien toimintatapojen suunnittelua ja palvelumuotoilua. Huomiota kiinnitettiin myös siihen, miten monimuotoisuutta tukevista ratkaisuista keskustellaan tilaajien ja asukkaiden kanssa ja kuinka ne voidaan liittää osaksi kiinteistönhoidon suunnitelmia, sopimuksia ja päivittäistä työtä.
Osaaminen lisääntyi
Koulutuksesta kerätty palaute oli kokonaisuutena hyvin myönteistä. Palautekyselyyn vastasi 31 osallistujaa. Kurssimateriaalit sekä opetustilanteet ja kouluttajat saivat molemmat keskiarvoksi 3,39 asteikolla 1–4. Kaikki vastaajat arvioivat osaamisensa kehittyneen koulutuksen aikana: 52 prosenttia koki oppineensa paljon uusia asioita ja 48 prosenttia kertoi osaamisensa kehittyneen jonkin verran.
Avoimissa vastauksissa kiitettiin erityisesti materiaalien monipuolisuutta ja havainnollisuutta, käytännön esimerkkejä sekä kouluttajien asiantuntevaa ja helposti lähestyttävää työskentelytapaa. Koulutuksen koettiin herättäneen uusia ajatuksia ja auttaneen tarkastelemaan omaa työympäristöä luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta. Useat osallistujat pitivät tärkeänä jo sitä, että LUMO-aiheista koulutusta oli ylipäätään tarjolla.
Tampereen kohdevierailut saivat runsaasti kiitosta, sillä käytännön esimerkit konkretisoivat koulutuksen sisältöjä ja osoittivat, että luonnon monimuotoisuutta voidaan edistää monenlaisissa kohteissa ja myös melko vähäisillä toimenpiteillä. Kehittämistoiveissa nousivat esiin käytännön esimerkkien ja kohdevierailujen lisääminen, vierailukohteisiin varatun ajan pidentäminen sekä tehtävien ja aikataulujen sovittaminen työn ohessa opiskeluun.
Materiaaleja avoimeen käyttöön
Hankkeessa käytetyt koulutusmateriaalit ja muut tuotokset julkaistiin avoimesti. Niitä voi hyödyntää itseopiskelussa, opetuksessa sekä esimerkiksi oman organisaation henkilöstön perehdytyksessä ja toimintatapojen kehittämisessä.
Kirjoittaja on koulutukseltaan biologi ja työskentelee ekologisen kestävyyden asiantuntijana sekä projektipäällikkönä Suomen ympäristöopisto Syklissä.