Pikaratikka 15 pysähtyy Talin siirtolapuutarhan kohdalla Helsingissä. Kun matkaa kaupungista päin ja lähtee pysäkiltä takaoikealle, tulee Strömbergin puiston länsiosaan johtavalle hiekkatielle. Puiston tätä osaa hallitsee keskellä virtaava Mätäjoki, joka tarjoaa elinympäristön monille eläimille.
teksti: Petri Nummi, kuvat: Markéta ja Petri Nummi
Mätäjoki on nykyäänkin tunnelmallinen, mutta sen menneisyys on erityisen vaikuttava: aikoinaan Vantaa vuojui joen uomaa pitkin mereen. Kun maa kohosi jääkauden jälkeen, Vantaa siirtyi pari tuhatta vuotta sitten itään. Nykyisellä reitillään se kohtaa Keravanjoen Tuomarinkylän pohjoisosassa.
Strömbergin puiston läntinen osa on voinut jäädä huomaamatta, sillä se sijaitsee laaksomaisessa syvennyksessä, suurten puiden katveessa. Nyt puistoa on kunnostettu niin että se paremmin palvelee niin ihmisiä kuin luontoa.
Puro puristuksissa
Tien ali johti purosta erillään ollut pimeä ja luotaantyöntävä käytävä, joka ei houkutellut sen enempää ihmisiä kuin eläimiäkään.
Ihmisille kunnon alikulun puuttuminen on epämieluisaa, mutta eläinkulkijoille se voi olla kohtalokasta. Monet nisäkkäät ja sammakkoeläimet seuraavat liikkuessaan vedenviertä. Kun ne eivät pääse betoni- tai peltirumpujen vuoksi jatkamaan virran myötäisesti, ne joutuvat nousemaan tielle.
Jokikohdat tunnetaan teiden eläinkuolemien hot spotteina. Vertailimme taannoin eläinten kuolleisuutta sellaisilla jokipaikoilla, joissa vesi meni pelkässä putkessa sellaisiin, joissa tien ali myös kulki rannalla kuivapolku: tien alinen maayhteys vähensi esimerkiksi sammakkokuolemia 80–90 prosenttia!
Alitus avartuu
Pitäjänmäentien alittavan tunnelin kaivuutyöt alkoivat maaliskuussa 2020. Oli hauska seurata miten urakka edistyi: syksyn alussa tien pohjoispuolen siltakaari oli valmis, ja marraskuussa tien toinen puoli jo tuli esiin tunnelin päässä. Seuraavan puolentoista vuoden aikana rakentuivat uoma ja rannan kuivapolut. Lopullisessa versiossa puron viertä kulkee yhdellä puolen hiekkatie ja toisella kiveys.
Kuivapolulla on alueen puistokäytölle suuri merkitys. Aiemmin erillään ollut Strömbergin puisto yhdistyy nyt Mätäjoen viertä pitkin kulkevaan kävelytiehen, joka seurailee Isoon Huopalahteen asti ulottuvaa luonnonsuojelualuetta. Luonnonsuojelualue on uunituore – se perustettiin vuonna 2024. Suojelualueella on muun muassa vehmasta puronvarsilehtoa, jossa kasvaa vuorijalavia, vaahteroita ja vanhoja haapoja. Niinpä siellä voi havaita pesimässä tai ruokailemassa vaikka pikkutikan, vesisiipan tai liito-oravan.
vihervalvojan silmin
Lue myös Strömbergin puiston kunnostushankkeessa vihervalvojana toimineen Jarkko Heikkinen-Lindbergin haastattelu.
Myös monet Mätäjoella viihtyvät eläimet hyötyvät kunnollisesta alikulusta. Sinisorsia ja telkkiä näkee usein Strömbergin puiston suvannossa, mutta ne voivat myös liikkua Mätäjoen vartta alavirtaan. Se on nyt monin verroin helpompaa, ja etenkin poikasille turvallisempaa, kun ne voivat uida jokea pitkin.
Talvisin Mätäjokea asuttaa myös harvinaisempi vieras: pohjoisesta, Ruotsi-Norjan pesimäalueiltaan muuttanut koskikara etsii joen pohjasta vesiperhosten ja koskikorentojen toukkia ruoakseen. Sekin voi pyrähtää tunnelissa helposti tien toiselta puolelta toiselle. Talvella myös Helsinkiin palanneen saukon jälkiä näkee lumella jään päällä, kun se on matkannut sulasta toiseen. Saukoille kuivapoluista on suurta hyötyä, sillä liikenne voi vakavasti verottaa saukkokantaa.
Kunnostustoimia ja kalatie
Kuten niin monet purot ja pienet joet, Mätäjoki aiemmin alitti Strömbergin puistosta lähtiessään Pitäjänmäentien tympeässä betonikourussa. Se oli monessa mielessä haitallista. Rakenteellisesti ahdas kouru oli huono, koska sen suulle pakkautui virran kuljettamia puunkappaleita patomaiseksi rakennelmaksi. Tämä johti penkan kulumiseen ja jatkuvaan korjaamisen tarpeeseen. Minäkin jouduin joskus kovien sateiden jälkeen kiertämään paikan kunnostustöiden vuoksi, päästäkseni kotiin Pajamäkeen.
Kun Strömbergin puistoon menee etenkin kovien sateiden jälkeen, kuulee pian korvissaan helsinkiläisittäin harvinaisen äänen: putouksen kohinaa!
Putous eli Strömberginkoski on hieno, mutta aivan alkuperäinen se ei ole. Puiston yläpuoliseen jokiosaan rakennettiin 1800-luvun alkupuolella valli ja vesi ohjattiin myllyyn. Joen uoma louhittiin kulkemaan kalliojyrkänteen kautta kohti merta.
Toimen haittapuolena oli, että kudulle nousevat meritaimenet törmäsivät ylittämättömään esteeseen. Aiemmin kalojen käytössä oli ollut kymmenkunta kilometriä Mätäojaa sivupuroineen, mutta putouksen johdosta jäljelle jäi vain vajaa kaksi kilometriä jokea ja pieni Pajamäenoja. Lisäksi 1900-luvulla taimenkanta kärsi vielä muun muassa jätevesistä, joita jokeen huoletta valutettiin.
Mätäjoen taimenkannan ennallistaminen on Helsingin perhokalastajien ja Virtavesien hoitoyhdistyksen johdolla jatkunut jo pian 20 vuotta. Siihen on osallistunut lukemattomia talkoolaisia ja monia yhteistyötahoja. Ensimmäiset poikaset istutettiin 2009. Istutuksia jatkettiin pääuomassa vuoteen 2017, jolloin taimen jo lisääntyi joessa luontaisesti melko hyvin.
Mätäjoesta on myös poistettu useita vaellusesteitä, muun muassa muuttamalla patoja koskiksi. Strömbergin puiston putouksen ohittava kalatie kruunaa tämän kehityksen, se rakennettiin 2025. Nyt Mätäjoen pääuomassa ei enää ole taimenen vaellukselle merkittäviä esteitä. Mätäjoen ennallistaminen taimenympäristöksi on upea luonnonhoitotoimi. Voi vain onnitella ja kiittää sen sinnikästä puuhaväkeä!
Kalatien rakentaminen on osa laajempaa puiston kunnostusta, missä ihmisiäkään ei ole unohdettu. Viihtyisyyttä on parannettu rakentamalla putouksen alapuolelle piknik- ja istuskelupaikkoja. Puistoremontissa on myös luotu oleskelumahdollisuus putouksen yläpuolella olevan Strömbergintien toiselle puolen, Puropuistikon näköalapaikalle. Myös puiston kasvillisuutta on uudistettu.
Rannan kulkijoilla vielä pulmia
Jos kalaympäristön kytkeytyneisyys onkin Mätäjoella parantunut valtavasti, niin rannan viertä matkaavilla elämillä on vielä ongelmia. Pitäjänmäentien eri puolet on nyt yhdistetty oivalla tavalla, mutta virran vartta seuraava saukko tai sorsapoikue kohtaa heti Strömbergin Puropuistikon pohjoispuolella esteen: puro virtaa ensin reilu sata metriä betonikourussa ja joutuu sitten maan uumeniin alittaakseen junaradan ja liikenneympyrän. Sen jälkeen se jatkaa puiden katveessa matkaa pohjoiseen, kohti Lassilaa ja Malminkartanoa.
Tulevaisuudessa soisi myös rannan kulkijoiden saavan Mätäjoella esteettömän kulun radan ja liikenneympyrän ali. Muistan elävästi, kun näin telkkäemon poikineen radanvierustan liikenneympyrän reunalla. Emo oli uiskennellut poikueineen puroa alas Lassilan suunnasta, ja ihmetteli varmaan autovilinän äärellä, miten jatkaa matkaa. Aikoinaan, reilut sata vuotta sitten, Puropuistikon ja junaradan välissä on ollut vielä ainakin yksi lampi.
Ihmiskulkija osaa kumminkin laatimansa esteet melko helposti väistää. Nyt kun Pitäjänmäentie mukavasti alittuu, ja puropuisto on entistä viihtyisämpi taukopaikka, Mätäjoen vartta voi lähteä vaeltamaan vaikka sen koko pituudelta. Tällaisesta retkestä kirjailija Juha Hurme hauskasti raportoi muutama vuosi sitten Apu-lehdessä.
Kirjoittaja on vanhempi yliopistonlehtori Helsingin yliopiston metsätieteiden osastolla. Hän johtaa kosteikkoekologian ryhmää ja tutkii muun muassa majavan ja sorsien ekologiaa sekä kaupunkikosteikkoja.
Putouksella kuvattu video kutsuu rentoutumaan talvisen Stömberginkosken solinan ja pianoimprovisaation parissa.