Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.

Useita tonneja mikromuovin lähteitä

Tea Karjalainen kertoo, millaisia mikromuovin lähteitä hän löysi tutkiessaan kuutta Helsingin kaupungin viherrakentamisen kohdetta.

Viherrakentamisessa käytetään erilaisia synteettisisä materiaaleja; muoveja ja seoskumeja. Synteettiset materiaalit ovat hyvin yleisiä - eikä ihme, sillä muovi on kevyttä, halpaa sekä helppoa käsitellä eivätkä sen hiilidioksidipäästötkään huimaa päätä. Eniten mikromuovien lähteitä oli opinnäytetyössä tutkituista kohteista toiminallisilla alueilla erilaisissa joustokerroksissa turvaamassa käyttäjien turvallisuutta. Määrät voivat olla useita tonneja!

Muovien määrät painollisesti vaihtelivat eri viherrakentamisen kohteissa merkittävästi. Isoimpia määriä synteettisiä materiaaleja (muovit ja kumit) käytettiin urheilualueilla ja toiseksi eniten leikkikentillä. Vähiten niitä löytyi katuviherkohteesta sekä puistosta, jossa rakentaminen on lähempänä luonnonmukaisuutta kuin rakennettua ympäristöä. 

Mikromuovin lähteitä Hermanninpuistossa: puun sidontanauha ja kastelupussi sekä synteettinen raita kulkuväylän vieressä.

Miksi vähentää muovia viherrakentamisessa?

Muovia on kaikkialla. Sitä käytetään yleisesti rakentamisen materiaaleissa. Se on kevyttä, edullista ja käsittely on helppoa. Sitä valmistetaan pääasiassa öljyntuotannon sivuvirroista, joten se on myös kierrätysnäkökulmasta hyödynnetty raaka-aine. Muovin käyttö on viime vuosina noussut otsikoihin mik- romuovien osalta. Mikromuoveja on tutkimuksissa löydetty ilmasta, vedestä ja jopa ihmisen elimistöstä. Mikromuovia syntyy helposti muovista mm. sään, auringonvalon sekä kulumisen myötä. Haittoja arvellaan olevan ja siksi asiaa tutkitaan monessa maassa. Nykytiedon valossa voi olla järkevää vähentää muovin käyttöä.

Muovia voidaan tehdä myös uusiutuvien materiaalien sivuvirroista. Osaa näistä markkinoidaan biomuoveina, mutta kaikki biomuovi ei ole luonnossa hajoavaa vaan tarvitsee teollisen kompostoinnin. 

Itse muovi on puhdasta, mutta muuttuu haitalliseksi, kun siihen lisätään kemikaaleja tai se absorboi eli ”imee itseensä” ympäristössä esiintyviä kemikaaleja. Muovien pehmentimet, ftalaatit, ovat näistä tunnettuja hormonihäiriköitä ja niiden määrää onkin rajoitettu lähinnä vauvojen leluissa ja tarvikkeissa.
Mikromuovien haittoja ei kaikilta osin vielä tunneta. Laboratoriotutkimuksissa on kuitenkin havaittu vesieliöstölle syntyvän erilaisia oireita mikromuovialtistukissa. Laboratorioaltistukset voivat olla suuria verrattuna normaalissa ympäristössä altistumiseen eikä siitä voi vetää haitallisuuden johtopäätöksiä. Mikromuoveja on löydetty jopa ihmisen verestä. Herää kysymys, että ovatko mikromuovit tai niiden sisältävät haitta-aineet osasyynä erilaisiin sairauksiin.

Kontulan liikuntapuiston kumirouhe on pientä raekooltaan - mik­romuovia.

Miten voi vähentää mikromuovien syntyä?

Ensin täytyy tietää, mitä materiaaleja ollaan valitsemassa. On aika vaikeaa tietää ostaessaan, onko materiaali osittain tai kokonaan muovia. Jos ei ole asiaan perehtynyt, voi tehdä muovittomuuden näkökulmasta vääriä valintoja. Useat kankaat, katekankaat, maisemointikankaat, puiden sidontanauhat, erilaiset istutussäkit ja puutarhajätteiden kuljettamiseen tarkoitetut säkit ovat muovia. 

Materiaaliksi on voitu mainita seuraavia lyhenteitä PE, PVC, PS, EPS/XPS (kauppanimeltään styrox tms.), PP, PET (kuituna tunnetaan polyesterinä) tai LDPE ja HDPE (PE-muoveja, joista L alkuinen on matalatiheyksinen PE-muovi ja H-alkuinen korkeatiheyksinen PE-muovi). SBR ja EPDM ovat synteettisiä kumeja, joita käytetään jousto- sekä turva-alustoina liikunta- ja leikkipaikoilla. Lisäksi käytetään paljon komposiitteja, joissa muovi voi olla toinen raaka-aine.
Näitä lähes kaikkia muoveja voidaan korvata muilla materiaaleilla. Ennen muoveja näitä materiaaleja käytettiin yleisesti. Ne eivät välttämättä ole kuitenkaan muilta osin ekologisia. Tutkimustiedon ja ihmisten valistuneisuuden mukaan markkinatkin muuttuvat.

Leikkikenttien putoamisalustan voi hyvin korvata hakkeilla. Tästä on tehty uusi tutkimus Helsingin kaupungin toimeksiantona ja se taisikin olla ekologisin putoamisalusta hiilensidontaominaisuuden ansiosta. Kotipihoilla katekankaita voi korvata maatuvilla katemateriaaleilla, vaikka ihan perinteisillä kuorikkeilla ja oljilla. Ammattimaisemmassa ympäristössä hyviä korvaavia katemateriaaleja ovat erilaiset maatuvat katekankaat sekä -paperit ja perinteiset hakkeet. Näiden ideana on ehkäistä rikkakasvien leviämistä istutusalueissa. Tähän on myös toinen keino – taimimateriaalihankinoissa tulisi kiinnittää huomiota taimien laatuun. Jos paakut ja astiat ovat täynnä rikkakasveja, ei oikein mikään ratkaisu pelasta tässä vaiheessa istutusaluetta rikkakasveilta. Huomioitava myös on, että kaikki tuotteet, joiden sanotaan maatuvan eivät täytä maatuvien katekankaiden standardien asettamia vaatimuksia.

Hermanninpuiston puusta rakennettua suoja-aitaa.

Vähemmän on enemmän

Tämä kultainen sääntö – vähemmän on enemmän - toimii myös mikromuovien osalta. Mitä vähemmän ostan uusia asioita, sitä vähemmän tulen hankkineeksi muovia. Muovi kuluessaan synnyttää mikromuoveja. Muovia kuluttaa uv-säteily, hankaukset (käyttö) ja erilaiset sääolosuhteet. Vaihtoehtoja kannattaa pohtia. Voisiko korjata olemassa olevaa, vaikka kasvien jakamisella? Tai uusia istutusastioita puisista purkumateriaaleista? Ne toki kuluvat nopeammin kuin muoviset, mutta toisaalta ne sitovat hiiltä olemassaolonsa ajan. Lisäksi, jos materiaali on käsittelemätöntä, saa sillä lahopuutarhaankin rakenteet. Mitä voisin käyttää uudelleen? Olemme liiankin tottuneita heittämään rikkinäiset tavarat roskikseen miettimättä, voisiko niillä olla uusi elämä jossain toisessa muodossa.

Haluatko tietää lisää?

- Tutustu Tea Karjalaisen opinnäytetyöhön Viherrakentamisen synteettiset materiaalit mahdollisina mikromuovin lähteinä, Hämeen ammattikorkeakoulu 2021.
- Ajantasaista tietoa löytyy myös mm. Suomen ympäristökeskuksen ja ruokaviraston sivuilta.
- Muovien laaduista, rakenteista ja yleistä muovitietoa löytyy muoviteollisuuden sivustolta plastics.fi.
- Ekokumppanien muoviopas on kansantajuisesti kirjoitettu ja hyvä opas muovien matkaan yhdessä muoviteollisuuden oppaan muovi-ilmiö 3.0 kanssa.

Teksti ja kuvat: Tea Karjalainen. Kirjoittaja on hortonomi (ylempi AMK) ja työskentelee Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialalla projektinjohtajana puistojen rakennuttajana.