Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.

Terveyttä puille!

Kaupunkipuiden kasvinterveydelliset ongelmat lisääntyvät. 2000-luvulla Eurooppaan on levinnyt useita uusia hankalasti torjuttavia kasvintuhoojia, sekä kasvitauteja että tuhohyönteisiä. Vaarallisimpien kasvintuhoojien leviämistä pyritään estämään myös viranomaistoimin.

EU:n kasvinterveysasetuksessa mainittujen kasvintuhoojien esiintymistä kartoitetaan vuosittain Ruokaviraston kasvinterveys- ja lannoiteyksikön toimesta. Näitä vaarallisimpia kasvintuhoojia nimitetään karanteenituhoojiksi.  

Kun viheralueen kuollut tai huonokuntoinen puu poistetaan, olisi hyvä selvittää mikä oli syy ja havainnoida kasvintuhoojia myös hoitotöiden yhteydessä. Tuhoojatapausten hallinnassa oleellista on mahdollisimman varhainen havaitseminen. Kasvinterveydellisiin riskeihin kannattaakin varautua jo ennalta. Ruokavirastoon pitää olla yhteydessä aina, kun epäillään karanteenikasvintuhoojaa tai Suomessa aiemmin esiintymätöntä kasvintuhoojaa.  

Ruokaviraston pyydys saarnenjalosoukolle Suomenlinnassa.

Saarnenjalosoukko leviämässä Suomeen 

Ilmastonmuutos todennäköisesti tulee huonontamaan kasvinterveydellistä tilaa Suomessa. Monet kasvintuhoojat leviävät uusille alueille paitsi taimien, myös monenlaisten raakapuisten lähetysten, kuten polttopuun, hakkeen ja puisen pakkausmateriaalin, kuten kuormalavojen mukana.  Osa tuhoojista saattaa toki levitä rajojen yli myös omin avuin, näin saattaa käydä esimerkiksi saarnenjalosoukon kohdalla.  Alun perin Itä-Aasiasta kotoisin oleva saarnenjalosoukko (Agrilus planipennis) on jo levinnyt Venäjän länsiosaan ja Ukrainaan, ja sen pelätään leviävän edelleen EU:n alueelle. Saarnenjalosoukko havaittiin vuonna 2020 Pietarissa, jonne sen epäillään levinneen liikenteen, puutavaran tai taimien välityksellä. Saarnenjalosoukon esiintymistä voi epäillä, jos havaitsee saarnella serpentiinimäisiä toukkakäytäviä kuoren alla ja D-kirjaimen mallisia pieniä reikiä kuoressa. Itse kuoriainen on 8–14 mm pitkä, kapea ja vihreän jalometallin hohtoinen. Saarnella on myös muita tuholaisongelmia. Monet ovat ihmetelleet lähes lehdettömiksi syötyjä saarnia. Kyseessä on sahapistiäinen Tomostethus nigritus, joka on yleistynyt voimakkaasti vuodesta 2015 lähtien. Saarnet näyttävät kestävän melko hyvin tämän kotimaisen pistiäisen vioituksia. Japanista lähtöisin oleva saarnensurma (Hymenoscyphus fraxineus) havaittiin ensimmäisen kerran Suomessa 2007. Esiintymiä on ollut Etelä-Suomessa ja Ahvenanmaalla. 

Aasialaisten runkojäärien invaasio Eurooppaan 2000-luvulla 

Aasianrunkojäärä (Anoplophora glabripennis) on levinnyt useisiin Euroopan maihin Kiinasta puisen pakkausmateriaalin mukana 2000-luvulla. Suomessa se todettiin vuonna 2015, mistä alkoi viisi vuotta kestänyt torjuntaoperaatio. Tehokkaiden toimenpiteiden avulla tuhooja saatiin torjuttua ja uusia löydöksiä ei ole tullut, mutta tilanne vaatii jatkuvaa tarkkailua. Aasialaisten runkojäärien esiintymisen havaitsee helpoiten kuoriaisen nakertamasta sentin kokoisesta säännöllisen pyöreästä reiästä.  Aasianrunkojäärän sukua oleva kiinanrunkojäärä (Anoplophora chinensis) levisi Eurooppaan 2000-luvun alkupuolella. Sen leviämistä on tapahtunut bonsai- ja taimitarhakasvien mukana. Aasianrunkojäärän vioittaessa puun runkoa ja latvusta, kiinanrunkojäärä esiintyy puun alaosissa ja juuristossa. Isäntäkasveina näillä karanteenituhoojilla voi käytännössä olla lähes kaikki lehtipuut. 

Aasianrunkojäärän vioitusta ja toukka.
Aasianrunkojäärä.

Hollanninjalavatautia esiintyy Suomen lähialueilla 

Euroopasta jalavia hävittänyttä hollanninjalavatautia ei ole todettu toistaiseksi Suomesta. Tautia aiheuttavat Ophiostoma ulmi ja Ophiostoma novo-ulmi -nimiset sienet. Kyseiset sienet leviävät kaarnakuoriaisten (Scolytus multistriatus, S. laevis ja Hylurgopinus rufipes) välityksellä. Kaarnakuoriaisten lähimmät esiintymät ovat Virossa, Ruotsissa ja Venäjällä Viipurissa. Viipurin esiintymän takia taudin tarkkailu on erityisen tärkeää Kaakkois-Suomen alueella. Hollanninjalavatauti ei ole karanteenituhooja, mutta sitä ei saa olla myytävissä taimissa. Suomessa vanhoja vuorijalavia lahottaa jalavanpakurikääpä (Inonotus ulmicola), minkä tuhot saatetaan välillä sekoittaa hollanninjalavatautiin. 

Hyvä kasvinterveydellinen hygienia tärkeää kasvitautien hallinnassa 

Alppiruusun versopoltetta (Phytophthora ramorum) nimitetään myös tammen äkkikuolemaksi. Tämä kasvitauti voi esiintyä sekä lehtipuilla että havukasveilla ja isänkasveina on lukuisia puulajeja. Oireita voivat olla lehtien ja versojen ruskeat laikut, lakastuminen ja tervamaiset vuodot rungosta. Hevoskastanjalla Pseudomonas syringae pv. aesculi -bakteeritauti aiheuttaa samankaltaisia ruskeita, vuotavia laikkuja runkoihin.  Suomessa versopoltetta on todettu useasti ulkomailta tuotavissa alppiruusuissa. Phytophthora -munasienet ovat hankalia ja vaikeasti hallittavia kasvitauteja, joiden kanssa kannattaa olla tarkkana. Ne hyötyvät kasvuston kosteudesta ja voivat levitä myös kasteluveden välityksellä. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää myös taimiaineiston terveyteen ja kasvinterveydelliseen hygieniaan, mikä tarkoittaa esimerkiksi työvälineiden ja koneiden säännöllistä puhdistamista. Poistettaessa kuolleita kasveja kannattaa huolehtia kasvijätteen käsittely ja sijoittaminen siten, että tautitapauksissa lisälevintää ei tapahtuisi. Versopolte on maailmalla laajasti levinnyt - Euroopassakin tuhoja on ollut useissa maissa taimitarhoilla ja viheralueilla. Yhdysvalloissa on ollut tuhoja erityisesti tammilla Kaliforniassa. Iso-Britanniassa versopolte on tuhonnut lehtikuusia erityisesti Lounais-Englannissa ja Skotlannissa.  

Havupuita uhkaavat useat uudet kasvintuhoojat 

Mäntyankeroinen (Bursaphelenchus xylophilus) havaittiin ensimmäisen kerran Euroopassa Portugalissa vuonna 1999, jonne se levisi todennäköisesti puisen pakkausmateriaalin mukana. Espanjasta mäntyankeroinen todettiin 2008. Tuhoojasta ei ole päästy eroon torjuntatoimenpiteistä huolimatta. Suomessa kasvavista puista mäntyankeroista ei ole todettu. Mikroskooppisen pieni, puun solukossa elävä mäntyankeroinen leviää havupuutavaran ja puisen pakkausmateriaalin mukana maasta toiseen. Myös Suomessa on löydetty eläviä mäntyankeroisia ulkomaisesta puupakkausmateriaalista. Puusta toiseen mäntyankeroisia kuljettavat tukkijäärät (Monochamus sp.), joita esiintyy myös Suomessa. Ruokavirasto kartoittaa vuosittain mäntyankeroisen esiintymistä huonokuntoisista puista otettavilla poranäytteillä ja tukkijäärien pyydyksillä. Mäntyankeroisen oireena ovat neulasten ruskettuminen ja puun kuoleminen. Mäntyankeroisen ja muiden metsätuholaisten leviämisriskiä voidaan pienentää hävittämällä käytetty puinen pakkausmateriaali mahdollisimman nopeasti sen jälkeen, kun sitä ei enää käytetä tavaroiden kuljettamiseen. Mäntyankeroisalueilta on käsittelemättömän havupuutavaran maahantuonti kielletty. Havukasvien tuonti on kielletty EU:n ulkopuolelta. Puista pakkausmateriaalia, kuten kuormalavoja, koskee kansainvälinen ISPM 15 standardi, jonka mukaan pakkaukset tulee olla käsiteltyjä ja merkittyjä standardin mukaisesti. 

Keski-Euroopassa havupuilla on ollut viime vuosina valtavia kaarnakuoriaistuhoja. Kaarnakuoriaisia kuten kirjanpainajaa (Ips typographus) ja okakaarnakuoriaista (Ips acuminatus) suosivat kuumat, kuivat kesät ja myrskytuhot. Ilmaston muuttuessa näitä nähtäneen lisää ja tuhot lisääntyvät todennäköisesti myös pohjoisessa. Kaupunkipuissa on myös näkynyt aitomonikirjaajan (Polygraphus poligraphus) kuivaamia kuusia. Uhkana on edellisen sukulaisen, taigamonikirjaajan (Polygraphus proximus), leviäminen Venäjältä Suomeen. Kuoriainen on jo levinnyt Siperiasta Euroopan puoleiselle Venäjälle. 

Pihtojen korotauti (Neonectria neomacrospora) on levinnyt Euroopassa 2000-luvulla aiheuttaen pihtoihin koroja ja runsasta pihkavuotoa. Pihtojen korotautia esiintyy myös Suomessa. Kyseessä ei ole karanteenitauti, mutta myytävissä taimissa sitä ei saa esiintyä. Pihdanhavukirvojen (Adelges pectinatae) esiintymisen on huomattu olevan yhteydessä N. neomacrospora -sienen esiintymiseen. Lännenpahkaruoste (Endocronartium harknessii) on pohjoisamerikkalainen mäntyjen karanteenituhooja, joka vioittaa useita mäntylajeja. Tauti aiheuttaa keltaisia pahkoja männyn runkoon ja oksiin. Metsämänty (Pinus sylvestris) on erityisen herkkä tälle taudille, jota ei ole vielä tavattu Euroopasta. Pihkakoro (Fusarium circinatum) aiheuttaa mäntyihin pihkaa vuotavia kuoliolaikkuja, oksien kuivettumista, neulasten värimuutoksia sekä karisemista. Tauti on peräisin Pohjois-Amerikasta. Kyseessä on karanteenituhooja, jota on tavattu Euroopastakin useasta Välimeren maasta 2000-luvulla. Metsämänty on erittäin altis tälle taudille, joka leviää siementen, käpyjen ja taimien mukana. Levittäjänä voivat toimia myös kaarnakuoriaiset. 

Puinen pakkausmateriaali toimii monien puiden kasvintuhoojien
kulkuväylänä maasta toiseen. Erityisen riskialtista on käytettyjen
puupakkausten pitkäaikainen varastointi.

Ruokaviraston riskinarviointiryhmä on lisäksi arvioinut eräitä muita lajeja, joista voisi tulevaisuudessa koitua merkittäviä tuhoja Suomen havupuille. Näistä keskeisimmät ovat pohjoisamerikkalaiset neulasia ja monia muitakin kasveja syövä perhonen Orqyia leucostigma ja kilpikirva Chionaspis pinifoliae. 

Mitä aiemmassa vaiheessa nämä lajit saadaan kiinni, sitä pienemmiksi jäävät taloudelliset ja ekologiset tuhot. Siksi näiden kasvintuhoojien etsiminen ja kasvinterveydellisten riskien tunnistaminen on tärkeää. 

Teksti: Marko Pirinen, kuvat: Ruokavirasto. Kirjoittaja työskentelee tarkastajana Ruokaviraston kasvinterveys- ja lannoiteyksikössä.