Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.

Puuntaimien paakkuverkko – ikuinen kiistakapula

Taimistopuiden juuripaakkuja tukevilla metalliverkkokoreilla on ollut keskeinen rooli kansainvälisen taimistoviljelyn mittakaavan kasvussa ja koneistumisessa. Siitä, pitäisikö kori, paakkukangas ja -narut poistaa istutuksen yhteydessä, on viheralalla kiistelty koko se nelisenkymmentä vuotta, mitä koreja on käytetty.

Toisaalta kori on tärkeä paakun ehjänä pysymiselle ja sen poisto tekee paakun ehjänä istuttamisesta vaikeaa ja työlästäkin, mutta toisaalta usko korien haitoista on juurtunut syvään. Juuripaakun koneellisessa nostossa kori pitää paakkua koossa ja muodossa, suojaa sitä rahdin ja käsittelyn aikana, ja estää maan löystymisen ja juurikontaktin menetyksen. Toisaalta siitä jää juuriston ympärille metallilankaverkko, jota on vaikea poistaa rikkomatta juuripaakkua. Korimateriaalia on viime vuosina kehitetty yhä enemmän siihen suuntaan, että se ruostuu rikki kosteassa maassa entistä nopeammin.

Taimet korilla tai ilman

Ensimmäiset tutkimukset metalliverkkokorien vaikutuksista puihin julkaistiin jo 1980-luvun lopulla, ja niitä on tehty harvakseltaan seuraavina vuosikymmeninä. Yksi laajimmista kokeista aloitettiin USA:ssa (Min-nesotassa ja Wisconsinissa) 2011–2012 kaikkiaan kuudellakymmenellä puuntaimella, ja sen ensimmäiset tulokset julkaistiin 2015. Koekasveina oli useita taimieriä kolmiokaa ja metsävaahteraa rym-koosta noin 16 kokoon 28, ja metalliverkkokorejakin oli vastaavasti eri kokoja.

Osalta taimista poistettiin juuttikangas pudottamalla kuopan pohjalle ja verkkokori irrotettiin kokonaan, osal-ta korin ja kankaan ylin 1/3 leikattiin pois, ja osalle molemmat jätettiin paikalleen. Kaikilta taimilta poistet-tiin mahdollisesti kuristavat paakun narut ja kiinnitykset. Puiden kasvupaikka oli edullinen – ne istutettiin takaisin taimistopeltoon. Kahden tai kolmen kasvukauden jälkeen puiden eloonjäännissä tai kasvussa ei ha-vaittu eroja, vaan juuripaakun käsittelystä riippumatta ne pärjäsivät yhtä hyvin. Muutamien kuolleiden vaah-teroiden tuhoksi koituivat paakkuverkkojen sijaan myyrät.

Pysyykö pystyssä?

Puita palattiin mittaamaan kuuden kasvukauden jälkeen. Kasvun mittausten lisäksi puille tehtiin vetokokeita, eli niiden vakautta testattiin vetämällä puuta sivulta tietyllä voimalla. Se voima, joka tarvittiin rungon yhden asteen kallistuksen aikaan saamiseen 15 cm korkeudelta maan rajasta vetämällä, mitattiin.

Vetokokeen tuloksissa ei ollut eroja juuripaakun käsittelyn suhteen, sen sijaan kolmiokaa piti vetää selvästi metsävaahteraa suuremmalla voimalla, jotta se kallistui asteen verran. Puiden kasvussa ei kuuden vuoden jälkeen ollut edelleenkään eroja. Saman tyyppisiä tuloksia saatiin myös Nebraskassa saarnentaimilla tehdys-sä 9-vuotisessa kokeessa (Klein et al. 2019). Siinä ne puut, joilta korit ja kankaat oli poistettu, kasvoivat noin 1 mm enemmän läpimittaa vuodessa kuin korin kanssa istutetut. Ero oli siis pieni ja käytännön kannalta tus-kin merkittävä, mutta kuitenkin havaittavissa.

Pitääkö se poistaa?

Tutkimusten perusteella on selvää, että koreista ei ole suurempaa haittaa puille ensimmäisen noin kymmenen vuoden aikana. Samoin maatuvan juuttikankaan voi jättää paikalleen. Sen pidemmälle toteen näytettyä tietoa asiasta ole, sillä tutkimukset eivät ole kestäneet tätä pidempään. Tutkijat kuitenkin arvioivat, että puun juuris-to on mukautuvainen ja sopeutunut luonnossakin työntämään itsensä kivenkoloihin ja ryömimään monenlais-ten esteiden läpi. Siksi ei ole todennäköistä, että verkosta olisi myöhemminkään haittaa.

Tutkimusten valossa voi siis sanoa, että tähän saakka merkittäviä haittoja ei ole havaittu. Lisätutkimuksia voi aina vaatia ja niistä varmasti on hyötyäkin, mutta missä vaiheessa tieto on riittävän varmaa, jää tutkimusten lukijan päätettäväksi. Riittääkö 20 vuotta, 40 vuotta vai 100? Miten pitkään on järkevää odottaa varmuutta?

USA:ssa on virallisena ohjeena eräänlainen kompromissi, jossa verkkokorin ja juuttikankaan ylin 1/3–1/4 poistetaan, mutta alaosa jätetään paikalleen. Tutkimuksissa tämä tapa toimia ei ole antanut parempia, tai huonompia, tuloksia kuin verkon poistaminen tai poistamatta jättäminen. Mikäli paakkukangas ei ole nope-asti maatuvaa juuttia vaan esimerkiksi akryylia tai muuta tekokuitua, se pitää poistaa kokonaan, samoin kaikki kuristavat ja kiristävät narut.

Tarkasteltu artikkeli: Hauer, R. J., Koeser, A. K., Miesbauer, J. W., Edgar, J., & Kleinhuizen, D. (2021). Impacts of Wire Basket Retention and Removal on Whole Tree Stability and Long-term Growth. Journal of Environmental Horticulture, 39(1), 41-46.

Teksti ja kuvat: Anu Riikonen
Juttu julkaistu Viherympäristö-lehdessä 3/2021.