Lumoava lähivihreä

Viher-, luonto- ja ympäristöalalle tarvitaan ammattilaisia, jotka osaavat yhdistää tietoa, tavoitteita ja käytäntöä monesta kulmasta ja tuottaa suunnittelun, rakentamisen ja kunnossapidon palveluja luonnon monimuotoisuutta kunnioittaen ja tukien.

Ajatus LUMOtarhurista syntyi AhlmanEdun uuden hanketyöntekijän Kaisa Koskelinin ja luonto- ja ympäristöalan vastuuvalmentajan Krista Mäkelän välisestä  keskustelusta tammikuussa 2021, jossa pohdittiin, mitä alkamassa oleva European platform for urban greening (EPLUG) hanke voisi olla. Hankkeen alkumetreillä pohdittiin mitä ja millaista täydennyskoulutusta tarvitaan KESYn lisäksi, jotta viheralan ammattilaisilla olisi työkaluja ilmaston muuttumiseen, luonnon monimuotoisuuden ja hyvinvoinnin tukemiseen urbaanissa ympäristössä. Ensimmäinen vastaus oli LUMOtarhuri. Puutarhurin perustutkinnon perusteet uudistuivat vuonna 2021 ja  LUMOtarhuri-idea lähti kehittymään tutkinnon osasta, joka käsitteli luonnon monimuotoisuutta tukevaa puutarhanhoitoa. Tämä on sitä viheralalle räätälöityä luonnon monimuotoisuuden kulmaa, jota ei ole aikaisemmin opetettu tutkinnoissa. Päätimme tarjota tätä tutkinnon osaa AhlmanEdun viher- ja ympäristöalan opiskelijoille sekä alalla toimiville ammattilaisille. LUMOtarhurin opinnot sijoitettiin talveen, jotta mahdollisimman moni kausityössä oleva ammattilainen voisi osallistua koulutukseen ja suorittaa näytön sitten omalla työpaikallaan seuraavana keväänä.

Ajatuksemme on, että viherrakenteiden asema kaavoituksessa pitäisi olla jo itsestäänselvyytenä turvattu kuten myös luonnon monimuotoisuus osana rakennettua ympäristöä. Tutkinnon osan suorittavilla opiskelijoilla on mahdollisuus viedä viestiä luonnonmonimuotoisuuden tukemisesta käytäntöön. He voivat haastaa asiakkaitaan ja sekä rakentamisen ja kunnossapidon menetelmiä. Talvikauden opinnoissa on aina omat haasteensa. Teoria on teoriaa eikä asioita pääse kokeilemaan käytännössä. Oli suuri onni, että saimme loistavat luennotsijat: alan kokemusasiantuntijat Jere Niemisen Villi vyöhyke ry:stä, ekologi Kaisa Mustajärven Ramboll Oys:tä, Soil food Web guru Oskari Pikkaraisen sekä vastuuvalmentaja Susanna Koivusalon AhlmanEdusta. He pystyivät tuomaan arjen kokemuksia ja näkemyksiä opintoihin.

Elävä maaperä antaa kasveille kaiken tarvittavan. Ei tarvita lannoitteita, kastelua tai torjunta-aineita, kun veden- ja ravinteiden kierrot sekä monimuotoisuus ovat balanssissa. Kuva: Kaisa Koskelin

LUMOtarhurit

Ryhmä muodostui perustutkintoa opiskelevista luonto- ja viheralanopiskelijoista, valmistuneista puutarhureista ja AMK hortonomeista. Ryhmä on ollut täynnä intoa, keskusteluja, kysymyksiä, havaintoja ja mikä parasta - aitoa halua tehdä asioita toisin. Opiskelijoiden taustat ovat vaihtelevia, mutta heitä on yhdistänyt tekemisen into ja tarve ymmärtää monimuotoisuuden taustaa paremmin.

Riittääkö 15 osaamispisteen tutkinnon osa kaikkeen tähän? Ajattelen, että monimuotoisuus on niin monitahoinen ja aina tapauskohtaisesti hahmotettava ja räätälöitävä asiakokonaisuus, että sen hallitsemiseen ei ehkä riitä koko ihmisen elinikäkään. Varsinkin kun meillä on pois opittavana yli 500 vuotta vallalla ollut ajatus, että luonto palvelee meitä ja siitä on otettava kaikki hyöty irti. Pienessä ajassa on kuitenkin käynyt ilmi, että luonto- ja ympäristöalalla sekä viheralalla opiskelee ja työskentelee paljon ihmisiä, jotka haluavat antaa ekosysteemipalveluille paremmat olosuhteet ja mahdollisuudet. 

Elävä maaperä antaa kasveille kaiken tarvittavan. Ei tarvita lannoitteita, kastelua tai torjunta-aineita, kun veden- ja ravinteiden kierrot sekä monimuotoisuus ovat  balanssissa. On opittava ainakin osittain pois totutusta siisteyskäsityksestä viheralueilla, haastettava omia tottumuksia ja omaksuttava jatkuvan oppimisen ja parantamisen ajatus. Uskon, että jos muuttaisimme tekemistämme, asioita arjessa, yksi prosentti viikossa -periaatteella paremmaksi, tekisi se valtavasti vuodessa.

Opiskelijat niittyyn ja lahoaitaan tutustumassa. Kuva: Jenni Arjoranta

Uusi elinkeinopolku

LUMOtarhurin opinnot antavat uusia työkaluja työelämään. Lyhyessä ajassa on mahdotonta käydä läpi kaikkea ja on ollut lohduttavaa oppia, että luontoharrastajatkin keskittyvät havainnoinneissaan esimerkiksi päiväperhosiin tai opettelevat tietyn harvinaisen kasvin lisäämistä. Kaikkea eivät hekään tunnista tai hallitse kaikista monimuotoisuuden näkökulmista. Viher-, luonto- ja ympäristöalan ammattilainen voi siis aloittaa niistä menetelmistä, joita on helppo ottaa mukaan ja siten muokata
rakennettua ympäristöä, lähivihreää jossa elämme.

Toivomme myös, että LUMOtarhuriopinnot avaavat uusia viher- ja luontoalan elinkeinopolkuja. Tiedämme, että moni taimisto harkitsee lopettavansa toimintansa. Mistä saamme siis kotimaiset koristekasvit tulevaisuudessa? Vielä suurempi vaje on luonnonkasvien lisäämisessä. Sitä tehdään todella vähän ja tälle osaamiselle olisi valtava kysyntä. Meidän silmiimme kotimainen mäkitervakko ja Saksassa tuotetusta siemenestä kasvatettu kasvi näyttävät samalle luonnonkasville, mutta hyönteisten mielestä ei välttämättä ole niin. Kun oikeasti haluamme tukea ja rikastaa luonnon monimuotoisuutta, on kasvien oltava läheltä. Toivomme, että joku LUMOtarhureista onnistuu löytämään luonnonkasvien lisäämisestä elinkeinopolun esimerkiksi konsultoimalla, neuvomalla, rakentamalla tai kunnossapitämällä viherrakenteita ekologisemmin.

Sadepuutarha. LUMOtarhurin opinnot sijoitettiin talveen, jotta mahdollisimman moni kausityössä oleva ammattilainen voisi osallistua koulutukseen ja suorittaa näytön omalla työpaikallaan
seuraavana keväänä. Kuva: Kaisa Koskelin

LUMOlähettiläät

Tekemiselle tarvitaan tilausta, muuten kaikki omasta mielestä hyödyllinen oppi jää arvoltaan puolittaiseksi. Toivomme, että AhlmanEdun LUMOtarhureista tulisi  pintojensa ja verkoston tuen kautta LUMOlähettiläitä, jotka osaavat soveltaa oppimaansa käytännön toimiin ja samalla haastavat omaa työpaikkaansa, asiakkaitansa, tuttuja tai kaveriporukkaa. Opiskelija Mari Ylikauppila aloitti projektityönään tekemään LUMO-ohjelmaa Tampereen Vuokratalosäätiölle. Ohjelmassa kirjataan käytännön
toimia siitä, miten monimuotoisuutta voi tukea rakennetussa ympäristössä. Toivomme, että elävän maaperän ravintoverkko, ravinteiden, veden ja hiilen kierto sekä ekosysteemipalvelujen kunnioitus luontopohjaisten ratkaisujen kautta olisivat vakiintuneita käytäntöjä viherrakenteiden ketjussa, jossa LUMOtarhurit ovat osaajien kärkeä.

Teksti: Kaisa Koskelin, kuvat: Kaisa Koskelin ja Jenni Arjoranta. Kirjoittaja työskentelee projektipäällikkönä AhlmanEdussa European Platform
for Urban Greening hankkeessa. Juttu on julkaistu Viherympäristö-lehden numerossa 3/2022.