Viherympäristöliitto ry:n lausunto, VN 10692/2026
Kiitämme mahdollisuudesta antaa lausunto Maa- ja metsätalousministeriölle luonnoksesta fosforia sisältävien lannoitevalmisteiden ja lannan käytöstä annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamiseksi (VN/10692/2026).
Kommentit pykälään 10 § Fosforin käyttö viher- ja ympäristörakentamisessa
Pidämme muutosesitystä pääpiirteissään onnistuneena. Se mahdollistaisi taajama-alueiden puuston kustannustehokkaan lisäämisen ilman merkittäviä muutoksia fosforin vesistöhaittojen hallintaan. Muutos ei merkittävästi alenna fosforiasetuksella aikaan saatavia hyötyjä rakennusvaiheen osalta, ja samalla vältetään kunnossapitovaiheen fosforivalumien syntyä.
Jotta muutos olisi yksiselitteinen, ehdotamme puuistutus-termin korvaamista seuraavasti:
”Perustamisvaiheen fosforin levittämistä koskeva rajoitus ei koske puuvartisten, vähintään viiden metrin korkeuden saavuttavien kasvien istutuksia taajama-alueilla.” Poikkeuksen sitominen kasvin odotettuun kokoon olisi käytännöllistä, sillä kasvualustan tila- ja ravinneresurssivaatimukset kasvavat kasvin koon mukana. Lisäksi vältetään määrittelyvaikeudet sellaisten lajien kohdalla, joiden yksilöt voivat olla kasvumuodoltaan sekä puu- että pensasmaisia. Taajamien latvuspeitteisyydelle ei ole vielä vakiintunut selkeää, standardoitua tarkastelukorkeutta, mutta tämänhetkisen tiedon perusteella vähintään 5 m korkeudella sijaitseva latvuspeite tulee jokaisessa tarkastelutavassa mukaan, jolloin ehdotettu kokorajaus olisi edullinen myös taajamien latvuspeitteisyyden lisäämisen kannalta.
Taustamuistiossa tuodaan ansiokkaasti esiin, millainen osuus viher- ja ympäristörakentamisen päästöillä on vesistöjen fosforikuormituksesta, ja että pinta-alaperusteinen sääntely tuottaa haasteita viheralalle. Selvennyksenä tähän puuistutusten osalta haasteena on, että ahtaassa, infraverkostojen ja katupohjien rikkomassa taajaman maaperässä kasvualustoille on enemmän tilaa pystysuunnassa kuin vaakasuunnassa. Kasvualustat ovat siksi syviä ja pienialaisia. Viheralan oma ohjeistus kasvualustan fosforipitoisuudesta kohdistuu tilavuuteen, ei pinta-alaan. Jos kasvualustaa käytetään pellon muokkauskerroksen verran, fosforiasetuksen raja-arvot eivät ohjeistusta noudattaen ylity. Puiden kasvualustat ovat katualueiden tilanahtauden vuoksi tyypillisesti 3-5 kertaa muokkauskerrosta paksumpia, ja tällöin asetuksen raja-arvo rakentamisvaiheelle estäisi nykyisen kaltaiset, pitkäaikaisesti ravinteiden saannin turvaavat puiden istutusratkaisut.
Muistiossa todetaan myös ne mekanismit, jotka vähentävät ravinnekuormitusta nimenomaan puuistutuksista. Tarkennuksena toteamme, että vaikka viherrakentamisessa ei tavoitella satoa, eikä lannoite ole samassa mielessä tuotantopanos kuin maataloudessa, on kasvien riittävä ravinteiden saanti sekä terve ja lajityypillinen kasvu ja kehitys kuitenkin välttämätöntä niiden ekosysteemipalveluiden saavuttamiseksi, joita viher- ja ympäristörakentamisessa, pääosin julkisen sektorin investoinneilla ja ylläpidolla, tuotetaan.
Helsinki 26.5.2026
Taavi Forssell
Toiminnanjohtaja
Viherympäristöliitto ry