Vuoden 2026 trendikasvit on valittu

Suomalaiset viher- ja puutarha-alan järjestöt Taimistoviljelijät ry (TVY), Suomen Puutarhakauppiaat ry (SPK) ja Maisemasuunnittelijat ry (MAS) ovat valinneet vuoden 2026 trendikasvit. Vuoden 2026 trendikasvivalinnoissa korostuvat muun muassa syötävät ja eri vuodenaikoina edukseen olevat kasvit.

Trendikasvien valinnalla halutaan nostaa esiin kuluttajille mielenkiintoisia ja terveitä kasveja, joita on myös hyvin saatavilla kotimaisilta taimitarhoilta ja puutarhamyymälöistä.

Trendikasveiksi valitaan kasveja, jotka

• menestyvät hyvin suomalaisissa olosuhteissa. Valikoimassa on myös pohjoisiin olosuhteisiin sopivia kasveja ja lajikkeita.
• ovat ulkoasultaan edustavia
• eivät ole taudeille ja tuholaisille alttiita
• ovat kotipuutarhoissa helppohoitoisia ja käyttökelpoisia koristekasveina sekä hyötykasveina
• kuuluvat kotimaisten taimistojen valikoimiin ja joista on olemassa hyviä suomalaisia lisäyslähteitä.

Vuoden 2026 trendikasvit

PUUT: Kuuset – Ympärivuotista vihreyttä

Ainavihannat kuuset ovat pihojen ja puistojen viherryttäjiä silloin kun perennat ja lehtipensaat uinuvat talviunta. Monimuotoisessa kuusen suvussa on erilaisia kasvutapoja ja -muotoja, jotka vaihtelevat maanmyötäisistä, pallo- ja kartiomaisista pylväsmäisiin, kapeakasvuisiin ja riippaoksaisiin. Matalia lajeja ja lajikkeita voidaan käyttää reunuskasveina, pyöreät ja kartionmalliset muodot sopivat erilaisiin havukasviryhmiin tai hieman ahtaampiin kasvupaikkoihin. Suureksi kasvavat kuuset sopivat viheralueiden reunoille tai yksittäisiksi katseenvangitsijoiksi keskelle avaraa aluetta. Kuusilajien ja -lajikkeiden neulasten väri vaihtelee tummanvihreästä harmaan ja hopeisen sävyihin. Joidenkin muotojen keväällä puhkeava uusi kasvu loistaa heleän kullankeltaisena tai purppuranpunaisena.

Kuuset tulevat toimeen varsin erilaisilla kasvupaikoilla, ei kuitenkaan kaikkein kuivimmilla ja niukkaravinteisimmilla. Parhain kasvuympäristö kuusille on valoisa tai puolivarjoisa paikka, jonka kasvualusta on kohtalaisen ravinteikas ja keskikostea eli pidättää hyvin vettä, mutta ei ole märkä.

Kuusella on ollut tärkeä rooli myös kansanperinteessä. Kotikuusi kasvaa yhä edelleen monen maatalon tai omakotitalon pihalla. Sen on ajateltu suojelevan taloa. Kuusta voitiin käyttää myös karsikkopuuna, johon tehtiin merkkejä, karsintoja tai kaiverruksia jonkin tärkeän tapahtuman, henkilön tai paikan merkitsemiseksi.

Kansanperinnettä voi jatkaa istuttamalla perinteisen metsäkuusen rinnalle moderneja serkkuja ja erikoismuotoja, kuten mustakuusta, serbiankuusta, käärmekuusta, surukuusta, kultakuusta, purppurakuusta tai hopeakuusta. Kapeakasvuisesta surukuusesta on myös erikoismuotoja ja lajikkeita, kuten kultasurukuusi ’Haapasten Kulta’ ja purppurasurukuusi ’Punapaula’. Purppurapesäkuusi ’Punahilkka’ on puolestaan hidaskasvuinen ja kartionmuotoinen. Kuusen erikoismuotoja ei välttämättä ole saatavina isoina erinä kerrallaan, mutta hyvin varustetuista puutarhamyymälöistä löytyy monipuolinen valikoima myös näitä erikoisuuksia kotipuutarhurin tarpeisiin.

PENSAAT: Tuomipihlajat – Alkukesän ahkerat kukkijat

Turhaan ei tuomipihlajia kutsuta kahden vuodenajan kaunottariksi. Tuomipihlajan miedosti tuoksuvat valkoiset kukat avautuvat pian lehtien puhjettua touko-kesäkuun vaihteessa. Ylenpalttinen kukinta kestää parisen viikkoa. Kesän kuluessa kukkatertut kehittyvät punertaviksi marjaraakileiksi. Elokuussa pääsee keräämään kypsän ja tumman sinipunaisen marjasadon. Kypsät marjat ovat myös lintujen suurta herkkua, joten tarkkana kannattaa olla, ettei sato mene parempiin suihin! Sadonkorjuun jälkeen tuomipihlajat leiskuvat upeissa ruskaväreissä.

Tuomipihlajat ovat yleensä melko vaatimattomia kasvupaikkansa suhteen, mutta ne kukkivat ja tuottavat parhaiten satoa aurinkoisella paikalla. Ne kestävät hyvin tuulta, kuivuutta ja jotkut lajit jopa tiesuolaa. Tuomipihlajat ovat nopeakasvuisia, pitkäikäisiä ja terveitä. Niistä saa nopeasti kasvatettua kukkivan suoja-aidanteen rajaamaan tonttia tai peittämään ei-toivottua näkymää. Joistakin lajeista on saatavilla myös rungollisia taimia, jolloin niistä voi kasvattaa pieneen pihaan mahtuvan kukkivan pikkupuun.

Suomessa käytetyimpiä ovat sirotuomipihlaja, rusotuomipihlaja ja marjatuomipihlaja. Näistä marjatuomipihlaja eli ”mustikkapuu” on myös marjakasvi. Viljelyyn valituista, herkullisen makuisista lajikkeista käytetään lisäksi kaupallista nimeä saskatoon. Taimistoilta ja puutarhamyymälöistä löytyvät muun muassa lajikkeet ’Honeywood’, ’Martin’, ’Northline’, ’Smokey’ ja ’Thiessen’. Marjatuomipihlaja ’Obelisk’ on puolestaan kapeakasvuinen pikkupuu.

Aiemmin paljon käytetty isotuomipihlaja on lintujen levittämänä paikoitellen levinnyt luontoon ja villiintynyt. Lajin viljelyä ja käyttöä onkin voimakkaasti vähennetty, ja muista tuomipihlajalajeista ja -lajikkeista on löydetty tilalle hyviä korvaavia vaihtoehtoja.

KÖYNNÖKSET: Laikkuköynnökset – Pohjolan minikiivit

Laikkuköynnökset, kuten kiinanlaikkuköynnös ja japaninlaikkuköynnös, ovat suomenkielisen nimensä mukaisesti lehdiltään laikukkaita. Keväällä puhkeavat lehdet ovat ensin hennon vaaleanvihreitä, kunnes täysikokoiseksi kasvaessaan muuttuvat tummemman vihreiksi. Samalla hedekasvien lehdistä osa muodostaa lehden kärkeen ja reunoille valkoista väriä aivan kuin lehteä olisi kastettu valkoiseen maalipurkkiin. Loppukesästä valkoinen väri haalistuu ja muuttuu hennon vaaleanpunaiseksi. Syysväritys vaihtelee keltaisesta punertavaan.

Muuttuvan värityksen lisäksi laikkuköynnöksillä on toinen mielenkiintoinen ominaisuus – ne tuottavat syötäviä hedelmiä. Kesäkuun lopulla tarkkasilmäinen ja -nenäinen voi havaita rehevän lehvästön seasta pieniä valkoisia kukkia, jotka tuoksuvat sitruksen ja kielon sekoitukselta. Pölytyksen onnistuessa kukista muodostuu pieniä, maukkaita ja aromikkaita keltavihreitä hedelmiä eli minikiivejä. Ruokakaupan hedelmätiskiltä löytyvät isommat ja nukkapintaiset kiivit ovatkin laikkuköynnösten jalostetumpaa sukua. Pääsääntöisesti laikkuköynnökset tarvitsevat sekä hede- että emikasvin tuottaakseen hedelmää. Yksikotisiakin lajikkeita löytyy, kuten kiinanlaikkuköynnös ’Annikki’.

Laikkuköynnökset menestyvät yleensä menestymisvyöhykkeillä I–III, mutta kestävimmät kannat talvehtivat lämpimillä kasvupaikoilla vielä V-vyöhykkeelläkin, eli Oulun korkeudella saakka. Laikkuköynnökset viihtyvät parhaiten puolivarjossa tai auringossa, kun kasvualusta on hikevää, multavaa, runsasravinteista ja peruskalkittua. Talvenkestävyyttä voi parantaa valitsemalla suojaisa kasvupaikka ja suojaamalla juuristo lehtikasalla tai talvensuojaturpeella.

Rotevakasvuinen köynnös tarvitsee tilaa kaareville ja jäykille oksilleen sekä vankan tuen ja tukevan sidonnan, sillä se ei itse tartu tukeensa. Laikkuköynnöksiä voi kasvattaa köynnössäleikön lisäksi esimerkiksi pergolan tai tukevan porttirakenteen päälle, kasvamaan vapaasti muurilta alas tai maanpeittokasvina.

PERENNAT: Nauhukset – Komeat keltaiset kukkijat

Kookkaat ja reheväkasvuiset nauhukset ovat puolivarjoisan syyspuutarhan väripilkkuja. Tähkä- tai töyhtömäiset keltaiset tai kellanoranssin kukinnot kasvavat reilusti lehtimassan yläpuolelle, joten ne näkyvät kauas. Kukinta on runsasta ja kukinta-aika on pitkä – heinäkuusta syys-lokakuun vaihteeseen. Kun istuttaa monia nauhuslajeja samaan paikkaan, pääsee nauttimaan pitkästä kukinnasta ja lehtien muoto- ja värikirjosta.

Nauhukset ovat erinomaisia puutarhan ja puiston reuna-alueiden istutuksissa ja alueilla, joissa tarvitaan korkeaa peittokasvillisuutta. Ne sopivat yksittäiskasveiksi tai muiden perennaistutusten taustalle. Suuret lehdet estävät tehokkaasti myös rikkakasvien leviämisen. Lajin mukaan nauhukset kasvavat reilusta metrin korkuisesta lähes parimetrisiksi kasviyksiköiksi. Rehevän kokonsa vuoksi nauhukset tarvitsevat vähintään puolen metrin paksuisen runsasravinteisen, humuspitoisen ja hyvin vettä pidettävän kasvualustan. Nauhukset viihtyvät sekä happamassa että runsaasti kalkitussa kasvualustassa.

Nauhuksien tuoksuvat kukat ovat mieluisia perhosille, mehiläisille ja kimalaisille. Loppukesän aurinkoisina päivinä voi samalla kertaa nähdä useitakin perhosia parveilevamassa nauhusten ympärillä ja mehiläisiä surisemassa kukinnoissa.

Nauhuksissa on runsaasti lajeja ja erilaisia lajikkeita. Useimmat nauhukset ovat erittäin talvenkestäviä. Aikaisin kukkivat lajit, kuten valtikka- ja lapinnauhus, menestyvät Lapissa asti. Eri lajeilla on myös erimallisia lehtimuotoja: kallionauhuksella on munuaismaiset lehdet, soihtunauhuksella kolmiomaiset, lähes herttamaiset lehdet ja valtikkanauhuksella syvän liuskaiset lehdet.

HYÖTYKASVIT: Puutarhamansikat – Makeat marjaherkut

Puutarhamansikat ovat maailman suosituimpia marjoja. Niiden makean mehukas maku, terveydelle hyödylliset ominaisuudet ja soveltuvuus myös kotipuutarhojen viljelyksille on varmistanut niiden pitkään kestäneen voittokulun.

Perinteisesti puutarhamansikkaa viljellään mansikkamaalla, mutta mansikoita voi kasvattaa myös parvekelaatikossa, kasvatussäkissä, terassiruukussa tai amppelissa. Näin myös parvekkeen tai pienen rivitalopihan omistaja voi saada mansikkamehun, -kiisselin, -hillon tai -piirakan tykötarpeet omasta takaa.

Puutarhamansikka tuottaa marjoja noin kolmen viikon ajan. Istuttamalla sekä aikaisia että myöhäisiä lajikkeita voi herkutella pidempään oman puutarhan marjoilla. Aikaisia lajikkeita ovat esimerkiksi ’Kaunotar’ ja ’Honeoye’. Keskivarhaisia ’Jonsok’ ja ’Suvetar’. Erityisen myöhään kypsyvät lajikkeista ’Bounty’ ja ’Polka’. Puutarhamansikoiden uusia lajikkeita jalostetaan koko ajan. Suomalaisia uusia lajikkeita ovat muun muassa makean aromikas ja aikainen ’Maiju’, talvenkestävä ja satoisa ’Marketta’ sekä terve ja maukas ’Lumotar’.

Tiedotteessa mainittujen kasvien tieteelliset nimet löydät tästä:

Puut:

• (metsä)kuusi (Picea abies)
• kultakuusi (Picea abies f. aurea)
• purppurakuusi (Picea abies f. cruenta)
• surukuusi (Picea abies f. pendula)
• kultasurukuusi ’Haapasten Kulta’ (Picea abies f. pendula ’Haapasten Kulta’)
• purppurasurukuusi ’Punapaula’ (Picea abies f. pendula ’Punapaula’)
• käärmekuusi (Picea abies f. virgata)
• purppurapesäkuusi ’Punahilkka’ (Picea abies ’Punahilkka’)
• mustakuusi (Picea mariana FinE®)
• serbiankuusi (Picea omorika FinE®)
• hopeakuusi ’Glauca’ (Picea pungens ’Glauca’)

Pensaat:

• marjatuomipihlaja (saskatoon) ’Honeywood’, ’Martin’, ’Northline’, ’Smokey’ ja ’Thiessen’ (Amelanchier alnifolia ’Honeywood’, ’Martin’, ’Northline’, ’Smokey’ ja ’Thiessen’)
• marjatuomipihlaja ’Obelisk’ (Amelanchier alnifolia ’Obelisk’, pikkupuu)
• sirotuomipihlaja (Amelanchier laevis)
• rusotuomipihlaja (Amelanchier lamarckii)
• isotuomipihlaja (Amelanchier spicata)

Köynnökset:

• japaninlaikkuköynnös (Actinidia arguta)
• kiinanlaikkuköynnös ’Annikki’ (Actinidia kolomikta ’Annikki’ FinE®)

Perennat:

• soihtunauhus (Ligularia ×hessei)
• kallionauhus (Ligularia dentata)
• lapinnauhus (Ligularia ’Hietala’)
• valtikkanauhus (Ligularia przewalskii)

Hyötykasvit:

• puutarhamansikka ’Bounty’ (Fragaria ×ananassa ’Bounty’ FinE®)
• puutarhamansikka ’Honeoye’ (Fragaria ×ananassa ’Honeoye’ FinE®)
• puutarhamansikka ’Jonsok’ (Fragaria ×ananassa ’Jonsok’ FinE®)
• puutarhamansikka ’Kaunotar’ (Fragaria ×ananassa ’Kaunotar’ FinE®)
• puutarhamansikka ’Polka’ (Fragaria ×ananassa ’Polka’)
• puutarhamansikka ’Suvetar’ (Fragaria ×ananassa ’Suvetar’)
• puutarhamansikka ’Lumotar’ (Fragaria ×ananassa ’Lumotar’)
• puutarhamansikka ’Maiju’ (Fragaria ×ananassa ’Maiju’)
• puutarhamansikka ’Marketta’ (Fragaria ×ananassa ’Marketta’)

HUOM! Muutamien kasvien nimen yhteydessä mainittu lyhenne/tavaramerkki FinE® tulee sanoista Finnish Elite eli suomalainen valiotaimi. Tavaramerkin saaneet kasvit on lisätty tarkkaan valituista ilmastollisesti kestävistä ja käyttöominaisuuksiltaan hyväksi havaituista emokasveista, joiden ominaisuudet tunnetaan. FinE®-kasvit ovatkin pitkän tutkimus- ja valintatyön ja osaavan taimituotannon tulos. FinE®-tunnus myönnetään monivuotisille koristekasveille ja marja- ja hedelmälajikkeille. FinE®-taimet ovat myös kokonaan Suomessa tuotettuja taimia.