Viherympäristöliitto on antanut lausunnon Suomen kansalliseen ennallistamissuunnitelmaluonnokseen. Lausunnossa keskitymme erityisesti kaupunkiekosysteemeihin ja rakennettuun ympäristöön.
Viherympäristöliitto pitää kansallisen ennallistamissuunnitelman laatimista erittäin tarpeellisena ja kannattaa vahvasti tavoitetta luonnon tilan parantamisesta erilaisissa ympäristöissä. Liiton näkökulmasta suunnitelman keskeisin osa on ennallistamisasetuksen 8 artiklan mukainen kaupunkiekosysteemien kokonaisuus. Kaupunkivihreä on olennainen osa yhdyskuntarakennetta ja yhteiskunnan toimivaa infrastruktuuria. Se ei ole vain pinta-alana mitattava maankäyttömuoto, vaan tuottaa samanaikaisesti luonnon monimuotoisuutta, hulevesien hallintaa, viilennystä, hiilensidontaa, ilmanlaadun paranemista sekä terveys-, hyvinvointi- ja virkistyshyötyjä.
Suunnitelmaluonnoksessa on useita oikeansuuntaisia toimenpiteitä, jotka voivat samanaikaisesti vahvistaa luonnon monimuotoisuutta, tukea ilmastonmuutokseen sopeutumista sekä edistää ihmisten terveyttä ja hyvinvointia. Luonnos jää kuitenkin monilta osin yleisluonteiselle tasolle. Kaupunkiympäristöjen viherryttämisestä puuttuu kokonaisvaltainen ja kunnianhimoinen ote. Toimenpiteet jäävät kapea-alaisiksi ja pistemäisiksi. Nykytilan analyysi ja valittujen toimenpiteiden vaikuttavuuden perustelut puuttuvat. Keskeiset kaupunkiympäristöt, esimerkiksi asuinalueet ja työpaikka-alueet, puuttuvat kokonaan suunnitelmasta. Myös nykyisten viheralueiden ja yleisten alueiden viherrakenteen vahvistaminen tulisi ottaa huomioon paremmin. Lisäksi yhteydet muiden artiklojen tavoitteisiin (esim. pölyttäjät, metsät, puiden istutus) jäävät huomiotta. Useat toimenpiteet ovat sinänsä kannatettavia, mutta niiden vaikuttavuutta on vaikea arvioida, koska niille ei aseteta riittäviä laadullisia tavoitteita, toteuttamisvastuita tai mitattavia välitavoitteita. Suunnitelman käsitteistöä tulee myös tarkentaa. Terminologian tulee perustua vakiintuneeseen viheralan ja ekologian käsitteistöön ja kuvata selkeästi tavoiteltavia ominaisuuksia, kuten puuston pitkäikäisyyttä, kasvupaikkasoveltuvuutta, monilajisuutta, latvuspeittävyyttä ja ekologista arvoa
Suunnitelmaluonnos tunnistaa heikosti erityyppisten kaupunkialueiden maankäyttöpaineet ja kaupunkivihreää heikentävät tekijät. Toimenpiteet jäävät yleisluontoisiksi (katu- ja liikennealueet, päiväkodit, koulut, teollisuusalueet). Maankäytön tiivistämisen, teollisuuden, infrastruktuurin ja matkailun vaikutukset jäävät huomiotta, Tämä näkyy kaupunkiekosysteemiartiklan lisäksi myös muissa artikloissa. Esimerkiksi matkailun vaikutuksia luonnon tilaan ei käsitellä riittävästi eikä ennallistamisen suhdetta matkailualueiden kehittämiseen.
Kaupunkiekosysteemien osalta tavoitteet perustuvat suurelta osin kaupunkivihreän ja latvuspeiton määrälliseen kehitykseen. Tämä ei kuitenkaan ei itsessään takaa luontoarvojen, ekologisen toimivuuden tai asukkaiden hyvinvoinnin paranemista. Laaja, yksilajinen nurmipinta, monilajinen niitty, varttunut puusto, kerroksellinen kasvillisuus ja ekologisesti toimiva lähimetsä eivät ole luontoarvoiltaan tai ekosysteemipalveluiltaan rinnasteisia. Kaupunkivihreän määrän rinnalle tarvitaan kasvillisuuden rakenteeseen, lajistoon, maaperään, elinympäristöjen toimivuuteen ja hoidon jatkuvuuteen perustuvia laatumittareita. Suunnitelman keinovalikoima jää siten vaatimattomaksi verrattuna niihin mahdollisuuksiin, joita kaupunkien maankäyttöön, rakentamiseen, asuinympäristöihin, yksityisiin kiinteistöihin, liikenneympäristöihin ja viherrakenteen hoitoon liittyy. Suunnitelmassa tulee nykyistä selkeämmin määritellä, miten viherryttäminen voi tukea ekologista, terveydellistä ja ilmastollista vaikuttavuutta. Luonnoksen vaikutustenarvioinnissa (s. 45) tunnistetaan ansiokkaasti kaupunkipuiden ja laajan latvuspeiton merkitys terveydelle sekä kaupunkivihreän vaikutukset tasa-arvoiseen luontokosketukseen, ilmanlaatuun, meluntorjuntaan, paikallisilmaston viilentämiseen ja kaupunkien elinvoimaan. Näiden hyötyjen tulee näkyä nykyistä selvemmin myös tavoitteissa, toimenpiteiden kohdentamisessa ja seurannassa.
Suunnitelmassa ei aseteta Suomelle tavoitetta ennallistamisasetuksen 13 artiklan mukaiseen kolmen miljardin uuden puun istuttamista koskevaan EU:n yhteiseen tavoitteeseen. Perusteluissa asiaa tarkastellaan ensisijaisesti Suomen metsien näkökulmasta. Rakennetun ympäristön puilla on kuitenkin eri tehtävä kuin metsänuudistamisessa istutettavilla puilla. Kaupunki- ja taajamapuusto tuottaa merkittäviä paikallisia terveys-, ilmasto-, hulevesi- ja monimuotoisuushyötyjä. Suomen tulee siksi harkita kansallista tavoitetta tai vähintään seurattavaa ohjelmaa rakennetun ympäristön puuston lisäämiseksi. Kytkennät artiklan 13 ja 8 välillä tuleekin tunnistaa nykyistä paremmin.
Kansallisen ennallistamissuunnitelman yhteys valmisteilla olevaan kansalliseen luonnon monimuotoisuusstrategiaan ja sen toimintaohjelmaan tulee kuvata selkeästi. Uutta vuoteen 2035 ulottuvaa strategiaa ja toimintaohjelmaa valmistellaan edelleen. Ennallistamissuunnitelman ei tule muodostua biodiversiteettistrategiasta irralliseksi toimeenpanoasiakirjaksi, vaan asiakirjoille tulee määritellä yhteinen tavoitekehys, työnjako, indikaattorit ja seuranta. Erityisesti kaupunkiympäristöjen, pölyttäjien, ekologisen kytkeytyneisyyden, luontopohjaisten ratkaisujen ja luonnon monimuotoisuuden valtavirtaistamisen osalta niiden tulee tukea toisiaan.
Suunnitelmassa ei aseteta Suomelle numeerista tavoitetta ennallistamisasetuksen 13 artiklan mukaiseen kolmen miljardin uuden puun istuttamista koskevaan EU:n yhteiseen tavoitteeseen. Perusteluissa asiaa tarkastellaan ensisijaisesti Suomen metsien näkökulmasta. Rakennetun ympäristön puilla on kuitenkin eri tehtävä kuin metsänuudistamisessa istutettavilla puilla. Kaupunki- ja taajamapuusto tuottaa merkittäviä paikallisia terveys-, ilmasto-, hulevesi- ja monimuotoisuushyötyjä. Suomen tulee siksi harkita kansallista tavoitetta tai vähintään seurattavaa ohjelmaa rakennetun ympäristön puuston lisäämiseksi.
Lue koko lausunto: Viherympäristöliiton lausunto Suomen kansallisen ennallistamissuunnitelman luonnoksesta (pdf)