Ohjeet ja suositukset

Leikkipaikkojen käyttöönottotarkastussuositusta on täsmennetty 2020. Leikki- ja lähiliikuntapaikkojen turvallisuuslautakunnan suositus on, että asentaja tuottaa asennustyöstä omavalvontalomakkeen, jossa asennustyön laatu ja välineen turvallisuus todetaan. Omavalvontalomakkeelle on laadittu lomakemalli, jonka asentava taho voi sovittaa edustamansa tahon lomakepohjaksi. Lomakkeen asiasisältö toivotaan säilyvän samana kuin lomakemallin. Omavalvontalomake toimii myös yksittäisten välineiden käyttöönottotarkastuslomakkeena. Uusien ja peruskorjattavien leikkipaikkojen osalta tilaaja teettää laajemman käyttöönottotarkastuksen ennen käyttöönottoa, jonka avulla varmistetaan asennettujen välineiden ristiintarkastus sekä koko leikkialueen turvallisuuden tarkastus.

Leikki- ja lähiliikuntapaikan turvallisuuden kannalta käyttöönottotarkastus on eri tarkastustyypeistä tärkein ja se tulee tehdä ennen kohteen käyttöönottoa. Mitä vähemmälle kohteen suunnitteluvaiheen turvallisuustarkastelu on jäänyt ja mitä ylimalkaisempaa rakennusvaiheen valvonta on ollut, sitä ratkaisevampi rooli käyttöönottotarkastuksella on. Myös kohteen rakentaneen tahon vähäinen taito- ja kokemustaso korostaa käyttöönottotarkastuksen merkitystä. Tämä tarkastus tuo oikea-aikaisesti tehtynä heti esiin rakentamien puutteet ja antaa mahdollisuuden siihen, että ylläpitäjä pääsee aloittamaan ”puhtaalta pöydältä” eikä sen tarvitse myöhemmin kiistellä tilaajan kanssa mahdollisista rakentajan virheistä. Mahdollisissa virheiden korjauksissa voi liikkua projektiin nähden yllättävänkin suuria rahasummia. Mikäli korjauksiin päädytään, ei ole taloudellisesti yhdentekevää suoritetaanko korjaukset takuuaikana vai sen jälkeen. Käyttöönottotarkastukseen kannattaa siis panostaa ja se on aivan eri asia kuin rakennuskohteen vastaanottokatselmus.

Hyvässä tarkastuksessa tarkastetaan kohteen kokonaisturvallisuustaso sisältäen paitsi itse leikki- ja liikuntavälineet ja niiden putoamisalustat, myös kohteen muut rakenteet, mahdollinen aita, välitön ympäristö (esim. teiden, jyrkkärantaisten vesistöjen tai pudotusten läheisyys, vanhojen puiden kunto ja vahvasti myrkylliset kasvit) ja sen vaikutukset itse kohteeseen sekä käyttäjien informointi.
Euroopan standardisoimisjärjestön piirissä on laadittu tarkastamista ja tarkastajia käsittelevä ohjetasoinen julkaisu,standardikielellä ilmaistuna tekninen raportti CEN/TR 17207 vuodelta 2018 (ks. www.sfs.fi). Seuraavassa esitettävät periaatteet pohjautuvat tähän em. raporttiin ja käytännössä realistisiin käytäntöihin.

Käyttöönottotarkastus toimeksiantona

Mitä kohteessa tarkastetaan? Tarkastuksen tilaajaa kannustetaan tarkastuttamaan kohteen kokonaisturvallisuus ja näin asiantunteva tarkastaja tekeekin, ellei erikseen muuta pyydetä (esim. vain yksittäisten välineiden vaihdot)
– Halutaanko toimeksiantoon sisällyttää myös rakentamisen aikaisia välitarkastuksia esim. välineiden sijainnin, korkojen ja putoamisalustojen pohjien suhteen?
– Miten kohteen putoamisalustat tarkastetaan? Tarkastajalla ei käytännössä ole koskaan mahdollisuutta irtoputoamisalustojen rakeisuuksien tai D60/D10 suhteen todentamiseen. Jos putoamisalustoille halutaan tehtävän HIC testi, se tulee mainita tarjousta pyydettäessä. VYL:n alainen Leikki- ja lähiliikuntapaikkojen turvallisuuslautakunta suosittaa HIC – testin tekemistä valettaville kumialustoille.
– Pelkkää puutelistaa ei kannata tilata eikä tehdä. Päätettäväksi tuleekin se, että riittääkö tilaajalle pelkkien puutteiden esittäminen ja niiden riskinarviointi vai halutaanko näiden lisäksi myös korjausehdotuksia puutteille? Korjausehdotuksissa kannattaa molempien osapuolien muistaa, että ne ovat ehdotuksia ja että muitakin toteutustapoja voi olla. Tarkastaja ei lähtökohtaisesti vastaa ehdotusten pohjalta tehtyjen korjausten oikeellisuudesta. Lautakunta suosittaa, että mahdolliset korjausehdotukset olisivat käyttöönottotarkastusraportin liitteenä
– Haluaako tilaaja maininnan kaikista välineistä ja varusteista, vaikka ne olisivat kunnossakin? Lautakunta suosittaa, että kaikki tarkastetut välineet, rakenteet ja asiat mainitaan raportissa, vaikka ne olisivatkin kunnossa. Toinen harkittavissa oleva linja on, että vain puutteet mainitaan. Tämä tapa sisältää ajatuksen, että ne seikat, joista ei ole mainintaa, ovat kunnossa ja tämä on myös hyvä mainita raportissa.
– Tarkastajan vastuuvakuutuksen olemassaolo.

Kuka on hyvä tarkastaja?

Käytännössä pitää muistaa, että Suomessa leikki- tai lähiliikuntapaikkojen tarkastaminen ei edellytä viranomaisten taholta tarkastuksen tekijältä mitään tiettyä tutkintoa tai sertifikaattia. Useissa leikki- ja lähiliikuntapaikkoja koskevissa toimintokohtaisissa (esim. leikki, ulkokuntoilu, skeitti jne.) standardeissa todetaan, että käyttöönottotarkastuksen tekijän tulisi olla pätevä. Nämä standardit eivät kuitenkaan kuvaa pätevyyttä tarkasti. On selvää, että hyvällä tarkastajalla tulee olla ajantasaiset tiedot sekä kokemusta tarkastustyöstä. Mitä monimutkaisempi kohde, sen paremmin ja täydellisemmin tiedot tulee olla hallussa ja sitä enemmän kokemusta. Tilaajan on hyvä vaatia tarkastajalta dokumentti kouluttautumisesta ja lista tuoreimmista referensseistä, mikäli ne eivät ole tilaajalla ennalta tiedossa.

Ajantasaisten tietojen ja kokemuksen lisäksi hyvän tarkastajan ominaisuuksia ovat:
– Tarkastaja ymmärtää tehtävänsä vastuullisena asiantuntijana ja hänen tulee pystyä perustelemaan tarkastuksena tulokset. Tarkastaja ei ole lupien myöntäjä tai niiden epääjä vaan hän tuottaa puolueetonta tietoa tilaajan päätöksenteon tueksi
– Tarkastaja ei tavoittele omaa tai edustamansa organisaatio etua vaan tuottaa objektiivista tietoa
– Tarkastaja ei ota vastaan toimeksiantoa, johon hän ei koe olevansa riittävän pätevä
– Tarkastaja ei ole itse osallistunut kohteen rakentamiseen tai välineiden asentamiseen
– Tarkastajalla ei ole taloudellisia tai muita haitallisia kytköksiä tarkastuksen tilaajaan, kohteen toteuttaneeseen tahoon tms.

Hyvä tarkastusraportti

Hyvän tarkastusraportin teksti on mahdollisimman selvää ja yksiselitteistä. Käyttöönottotarkastus on prosessina onnistunut silloin, kun se johtaa puutteiden nopeaan ja hyvässä hengessä tapahtuvaan korjaamiseen. Hyvä tarkastusraportti esittää ainakin seuraavat asiat:
– Mihin kohteeseen ja milloin tarkastus on tehty
mahdollisesti tarkastukseen vaikuttavat tekijät (sää, keskeneräiset työt, jne.)
– Mihin tarkastus perustuu. Yleensä tässä on hyvä mainita vähintään kohteeseen sopivat alan standardit ja viranomaismääräykset. Myös se, että tarkastaja on em. lisäksi käyttänyt omaan kokemukseensa perustuvaa harkintaa/riskinarviointia, kannattaa mainita niin, että pelkästään siihen perustuvat huomiot tulevat selvästi esille.
– Miten putoamisalustat on teknisesti tarkastettu tai ei ole tarkastettu
– Kirjauksen siitä, miten raportti huomioi kaikki kohteen välineet, toiminnot ja rakenteet. Kaikki kohteessa havaitut puutteet tulee mainita raportissa. Tarkastajan ei tule olla suodatin ja jättää omasta mielestä pikkuseikat kokonaan mainitsematta. Viittaaminen jokaisessa puutekohdassa tiettyyn standardin kohtaan, viranomaisohjeeseen tms. tekee raportit helposti vaikealukuiseksi, raskaaksi ja kalliiksi laatia eikä näin ole välttämättä tarkoituksenmukaista
– Riittävästi valokuvia (yhdessä tekstin kanssa) niin, että raportin lukijan on mahdollista paikallistaa puute helposti
– Riskinarvion jokaiselle löydetylle puutteelle. Käytetty riskinarviointitapa tulee esittää raportissa
– Raportin ei automaattisesti tarvitse sisältää toimenpidesuosituksia. Jos niitä kuitenkin annetaan (esim. tilaajan pyynnöstä), kannattaa suositusten antamisessa olla tarkkana, vaikka ne vain suosituksia ovatkin. Vain hyvin yksityiskohtaisella ja yksiselitteisellä suosituksella korjaamisella on suuri todennäköisyys onnistua oikein ja sellainen venyttää raporttia. Yleissuositus ”korjataan” tai vaihdetaan” ovat itsestään selvyyksiä ja kuulostavat usein tarkastajan ”määräyksiltä”, vaikka lähes aina vastuu ja päätäntävalta korjauksista on tilaajalla.

Leikkivälineitä ja niiden putoamisalustoja koskeva yleiseurooppalainen turvallisuusstandardi EN 1176-1 päivittyi Suomessa 27.10.2017. Kyseinen standardi esittää velvoittavassa liitteessään H putoamisalustojen käyttöönottotarkastusta koskien kaksi mahdollisuutta. Toinen on se, että kansallisella tasolla annetaan kussakin Euroopan standardisoimisjärjestön jäsenmaassa omat kriteeristönsä. Toinen mahdollisuus on, että päivittyneen standardin uuden liitteen H velvoittava kriteeristö otetaan sellaisenaan käyttöön.

Viherympäristöliiton alainen Leikki- ja lähiliikuntapaikkojen turvallisuuslautakunta katsoi kokouksessaan joulukuussa 2017 olevansa sopiva taho linjaamaan tilannetta Suomessa. Lautakunta päätti, että nojataan päivittyneen standardin uuteen liitteeseen yhdellä tarkennuksella koskien sen yleisluontoista lausetta siitä, milloin putoamisalustan riittävä iskunvaimennuskyky on saavutettu.

Lautakunnan suositusluonteinen tarkennus koskee perinteisiä valettavia ja muita paikalla sekoitettavia putoamisalustoja. Maassamme on viime vuosina tehty jonkin verran putoamisalustojen iskunvaimennustestejä eli HIC testejä (Head Injyry Criteria) ja niissä on usein huomattu, että edellä mainitun kaltaisilla putoamisalustoilla iskunvaimennusarvot eivät ole olleet ennakkoon ilmoitetun tai luullun kaltaisia ja että vaihtelu on ollut paikoin suurta. Arvojen vaihtelu voi johtua monestakin tekijästä, kuten alustan valmistushetken sääolosuhteista, massan todellisista kerrosvahvuuksista (varsinainen joustokerros ja erillinen kulutuskerros), pohjamaasta ja tekijän ammattitaidosta.

Lautakunta suosittelee, että valettavilla ja paikalla sekoitettavilla putoamisalustoilla tehtäisiin ennen käyttöönottoa HIC-testi. Testin tekemisestä tai sisällyttämisestä rakennusurakoihin päättää tilaaja. Testilaitteistoja on tällä hetkellä maassamme vähän.
Uuden standardin voimaantulon ja valetuissa putoamisalustoissa ilmenneiden monien ongelmien vuoksi testaamisen uskotaan maassamme yleistyvän ja putoamisalustojen laadun näin paranevan. HIC- testillä voidaan testata kaikentyyppisten ja -ikäisten putoamisalustojen iskunvaimennuskykyä. Testaamisen yleistyminen lisää tietoisuutta putoamisalustoista ja antaa selviä testituloksia arvioitaessa vanhojenkin alustojen vaihto- tai kunnostustarvetta.

Lautakunta on teettänyt vuonna 2008 HIC testejä käytössä olleille perinteisesti kivituhkasta tehdyille leikkivälineiden putoamisalustoille ja on sen perusteella antanut seuraavan suosituksen:
Tyyppien 2, 3 ja 4 keinumisvälineillä (yhden ja useamman tukipisteen keinumisvälineet sekä heilurikeinut), joiden vapaa putoamiskorkeus on alle yksi metri, voidaan putoamisalustana käyttää 10 cm:n kerrosta tiivistämätöntä kivituhkaa (raekoko 0/6). Suositus ei koske muita keinumisvälinetyyppejä eikä muita putoamiskorkeudeltaan alle yhden metrin leikkivälineitä.