Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.

Ilmianna humalasi Luonnonvarakeskukselle

Luonnonvarakeskus (Luke) etsii Suomessa pitkään viljeltyjä ja ilmastoomme parhaiten sopeutuneita humalakantoja. Niiden joukosta pyritään löytämään oluen tekoon sopivat aromirikkaimmat humalat. Suomalaisia kannustetaan ilmiantamaan tuntemansa vanha humala.

Viljelijät, oluenharrastajat ja pienpanimot haluaisivat pelloilleen ja panimoihinsa suomalaista humalaa. Tähän ovat vaikuttaneet sekä käsityöläisoluiden kasvanut kysyntä että tuotanto.

Aromia olueen

Humala tuottaa satonsa käpyinä, joita hyödynnetään oluenpanossa tuomaan juomaan katkeruutta ja aromia.

–  Suomalaista humalaa voidaan käyttää erityisesti oluen maustamiseen eli aromihumalointiin, kertoo erikoistutkija Teija Tenhola-Roininen Lukesta.

Humalaa löytyy eri puolilta Suomea ja sitä kasvaa jopa napapiirin pohjoispuolella. Useimmat puutarhojen humalat ovat peräisin aiemmilta humalaviljelyksiltä.

Humalaa on viljelty Suomessa jo keskiajalla ja sitä on käytetty oluenpanoon. Ruotsin vallan aikana verot maksettiin humalakäpyinä, ja humalan viljelemättömyydestä sakotettiin. Yli sata vuotta sitten viljely loppui, koska Euroopasta ryhdyttiin tuomaan humalaa suomalaisille panimoille. Jossain humalan käyttö oman oluen ja siman valmistamisessa on voinut jatkua aina näihin päiviin saakka.  

Viljelyyn halutaan erityisesti suomalaista aromihumalaa

Moni viljelijä toivoisi suomalaista humalaa viljelyksilleen. Uusia, paikallisia käsityöläisoluita halutaan markkinoille kiivaasti ja tämä tarve vain kasvaa. Suomalaisen humalan erikoispiirteet – pitkät päivät ja yöttömät yöt sekä pohjoisuus ja puhtaus – lisäävät sen kysyntää.

Suomalaiset humalat ovat lisäksi sopeutuneet pohjoisten leveysasteiden valo-olosuhteisiin. Ne ennättävät siksi kukkia ja tuottaa satoa samaan aikaan kuin keskieurooppalaiset lajitoverinsa. Sen sijaan Suomeen tuodut etelä- tai keskieurooppalaiset lajikkeet kukkivat niin myöhään, ettei niiden sato yleensä ennätä kypsyä meillä ennen talvea.

– Pohjoisten humalien viljeleminen on yllätys eurooppalaisille toimijoille, koska humalien katsotaan voivan kasvaa vain 35.–55. leveyspiirien välillä, pohtii tutkija Merja Hartikainen.

Tuhat suomalaista humalaa tutkitaan

Luken Suomalaista humalaa maailmalle -hanke etsii tuhatta Suomessa pitkään viljeltyä humalaa ympäri Suomea

– Etsimme vanhoja, terveitä, satoa tuottavia ja mahdollisesti oluentuotannossa käytettyjä humalakantoja. Valitsemme niistä tutkimustemme perusteella kymmenen parasta humalakantaa. Humalista tehdään geneettisiä, kemiallisia ja aistinvaraisia tutkimuksia yhdessä panimoiden kanssa, Tenhola-Roininen jatkaa.

Myös tietoja hedekasveista kaivataan mahdollista jalostusta varten.

– Tiedämme jo entuudestaan, että suomalaiset humalat ovat ainutlaatuisia ja poikkeavat eurooppalaisista jalostetuista lajikkeista sekä perimältään että kemialliselta koostumukseltaan, sanovat tutkijat Lidija Bitz ja Juha-Matti Pihlava.

– Kokoamme tietoja myös humalan viljelystä hankkeen aikana, kertoo erikoistutkija Marjo Keskitalo.

Humala-kuulutus

Ilmoita oma humalasi 31.7.2017 mennessä.

Liittyvät uutiset