Lainsäädäntö

Leikki- ja lähiliikuntapaikat välineineen ovat kuluttajaturvallisuuslain (920/2011) soveltamisalaan kuuluvia kulutustavaroita ja kuluttajapalveluita. Lain mukaan vastuu tavaroiden ja palvelujen turvallisuudesta kuuluu palveluntarjoajalle. Tuotteet ja palvelut eivät saa aiheuttaa vaaraa ihmisen terveydelle tai omaisuudelle (10 §) ja niistä on aina annettava turvallisen käytön kannalta tarpeelliset tiedot (9 §). Valtioneuvoston asetuksella (613/2004) on yksilöity tarkemmin vaatimukset tuotteista ja palveluista annettaville tiedoille (3 §, 4 §).

Kuluttajaturvallisuuslain huolellisuusvelvollisuuteen (5 §) kuuluu, että palveluntarjoajalla on riittävät ja oikeat tiedot kuluttajapalvelusta, jotta hän voi arvioida siihen liittyvät riskit ja varautua niihin. Palveluntarjoajan on tunnettava palvelunsa ja hänellä tulee olla riittävä koulutus, kokemus ja muu osaaminen palvelun järjestämiseksi turvallisesti.

Kuluttajaturvallisuuslaki edellyttää leikki- ja lähiliikuntapaikkojen ylläpitäjän laatimaan toimintaansa koskevan turvallisuusasiakirjan (ks. poikkeus koskien asunto-osakeyhtiöiden pieniä leikkikenttiä: usein kysyttyä), joka sisältää suunnitelman vaarojen tunnistamiseksi ja riskien hallitsemiseksi sekä niistä tiedottamiseksi palvelun tarjoamisessa mukana oleville (7 §). Turvallisuusasiakirja on palveluntarjoajan työkalu turvallisuustoiminnan järjestämiseksi ja kirjaamiseksi. Valtioneuvoston asetus (1110/2011) määrittelee turvallisuusasiakirjan sisällön. Leikki- ja lähiliikuntapaikoista voi laatia yhdistetyn turvallisuusasiakirjan, kunhan kenttien poikkeavuudet (esimerkiksi vesialueen tai suuremman liikenneväylän läheisyys) huomioidaan turvallisuusasiakirjassa.