Kotiseutuni kauneus ja piilevien kohteiden potentiaali

Ulkomailla kävijöitä hämmästyttävät usein mitä ihmeellisimmät pensaat ja puut, ja kotoisat mänty, kuusi ja koivu saattavat tuntua arkisille ja tylsille. Mutta kuusi ei aina näytäkään kuuselta ja koivun lehdet saattavat olla punaiset. Mistä tämä johtuu?

Teksti: Eeva-Maria Tuhkanen, Luonnonvarakeskus. Kuvitus: Julia Prusi

Kotimaisista puulajeistamme tunnetaan paljon erilaisia kasvumuotoja. Ne ovat syntyneet luonnossa mutaation tuloksena, ja ihmisen löydettyä näitä muotoja niitä on ryhdytty lisäämään ja käyttämään istutuksissa. Erikoismuotoja lisätään kasvullisesti solukkoviljelyllä, pistokkaista tai varttamalla erikoismuodon oksa tavalliseen taimeen. Siemenistä lisättynä jälkeläinen voi olla aivan tavallinen.

Monista puulajeista tunnetaan kääpiökasvuisia muotoja, kuten matala- ja tiivis tapionpöytä eli pöytäkuusi (Picea abies f. tabulaeformis). Kääpiökasvuisen kuusen kasvupisteessä on tapahtunut mutaatio, jonka seurauksena rungon ja oksien pituuskasvu on häiriintynyt ja haarautuminen on tiheää. Kääpiökuusi voi olla pesämäinen, kupumainen, puolipallo tai aivan epäsäännöllinen, peikkomainen.

Kuusi on metsäpuistamme monimuotoisin. Kapeakasvuiset surukuuset eli riippakuuset (Picea abies f. pendula) roikottavat latvaansa ja vääntelevät epätoivoisena oksiaan. Pylväskuusi (Picea abies f. columnaris) on ryhdikäs ja hyvin kapea. koska oksat ovat lyhyet ja lähes koko latvuksessa samanpituiset. Mattokuusen (Picea abies f. procumbens) runko haaroittuu heti juurenniskasta, ja se kasvaa mattomaisena matalana maanpeittäjänä. Riippakuusen (Picea abies f. viminalis) ja kampakuusen pitkät, haarattomat toisen asteen oksat riippuvat rentoina alas vaakasuorista pääoksista. Käärmekuusen (Picea abies f. virgata) pääoksat ovat jäykkiä ja harvaan haaroittuneita ja sivuoksia on vähän, antaen tosiaankin käärmemäisen vaikutelman.

Latvuksen kasvutavan sijaan mutaatio on voinut vaikuttaa neulasten väriin, runkoon, kuoreen tai käpyihin. Kultakuusella (Picea abies f. aurea) uudet versot ovat keväällä ja alkukesällä vaalean- ja kullankeltaiset. Tämä johtuu siitä, että lehtivihreän muodostuminen on niissä viivästynyt. Versonkärjet muuttuvat myöhemmin kesällä vihreiksi lehtivihreän muodostuessa. Kuusen erikoismuotoihin voi tutustua esimerkiksi Luonnonvarakeskukseen kuuluvan Haapastensyrjän tutkimusaseman puulajipuistossa.

Erikoismuoto voi olla lehdiltään kokonaan erivärinen kuin tavallinen puu. Tunnettuja ovat veri- ja hurmevaahtera (esim. lajikkeet Acer platanoides ’Schwedleri’ ja Faassen’s Black’). Verivaahteran lehdet ovat keväällä verenpunaiset ja myöhemmin kesällä punavihreät, kun taas hurmevaahteran lehdet pysyvät mustanpunaisina koko kasvukauden. Hurmevaahteran kukintokin on punainen keltaisia terälehtiä lukuunottamatta. Syysväri on voimakkaan punainen.

Ylikiimingistä löydettiin vuonna 1979 harvinaisuus, jota muualta maailmasta ei ole löydetty: punakoivu eli hieskoivun punalehtinen muoto (Betula pubescens f. rubra). Myös siitä on kasvatettu taimia myyntiin.

Lehtien punainen sävy johtuu antosyaaniaineista, joita on syntynyt lehtiin tavanomaista enemmän. Antosyaanit ovat punaisia, sinisiä ja violetteja väriaineita, ja niitä on lehtien lisäksi esimerkiksi punaisissa ja sinisissä kukissa. Kun näitä väriaineita on paljon, ne peittävät lehtivihreän väriä. Syksyllä puun hajottaessa lehtivihreän ja ottaessa siitä ravinteet talteen antosyaanit antavat lehdille ruskavärin. Antosyaanien tehtävä lehdessä on suojata toisia yhdisteitä hapettumiselta ja liialliselta auringonvalon energialta.

Mutaatiot rungossa voivat saada aikaan erikoista puuainesta ja kiinnostavia muhkuroita runkoon. Kotimaisilla puulajeilla tunnetuin rungon erikoismuoto lienee visakoivu (Betula pendula var. carelica). Puuseppien arvostaman puuaineksen erikoislaatu saattaa näkyä rungon päällekin: rungossa voi olla kyhmyjä ja harjanteita. Näiden mukaan on nimetty neljä visatyyppiä: paukura-, kaula-, rengas- ja juomuvisa. Mukuraharmaaleppä (Alnus incana f. gibberosa) rungossa on tiheässä puolipallomaisia paukuroita.

Lähiluonnosta voi löytää kasvutavaltaan hyvin erilaisia ’tavallisia’ puita. Erityisesti kuusia ja kallioilla kasvavia mäntyjä kannattaa katsoa tarkkaan. Aina ei puuta katsomalla pysty arvaamaan, johtuuko erikoinen muoto mutaatiosta, kasvupaikasta vai kasvun aikaisista tapahtumista. Erilaisuuden ja monimuotoisuuden arvostaminen ei onneksi aina kaipaa selityksiä.

Lähde: Teijo Nikkanen ja Pirkko Velling (toim.) Metsäpuiden erikoismuodot. Koristepuita viherrakentamiseen. Metsäkustannus Oy, Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2011.