Pölyttäjät - puiden tukema muiden lajien monimuotoisuus

Puut tarjoavat ravintoa ja suojaa erilaisille hyönteisille, kuten pölyttäjille. Ilman pölyttäjiä ruokavaliostamme jäisivät pois mm. monet hedelmät, kasvikset, marjat ja pähkinät.

Tekstin koonnut: koordinaattori Tiia Naskali, Viherympäristöliitto ry. Kuvitus: Mirva Liimatta

Pölytyksestä huolehtivat pääasiassa luonnonvaraiset lajit, mutta myös kesymehiläisillä on suuri merkitys. Tärkein pölyttäjäryhmä ovat mesipistiäiset, joita on yli 20 000 lajia. Näistä tutuimpia ovat tarhamehiläinen, kimalaiset ja erakkomehiläiset. Mesipistiäisten lisäksi monet muutkin hyönteiset voivat toimia pölyttäjinä, kuten esimerkiksi erilaiset perhoset, pistiäiset, kärpäset ja kovakuoriaiset.

Toiset puulajit tarjoavat pölyttäjähyönteisille ravintoa, toiset eivät. Pölyttäjien kannalta on hyvä, jos lähiympäristöstä löytyy keväästä syksyyn kasveja, joista on iloa hyönteisille. Varsinkin keväällä puut tarjoavat mehiläisille tärkeää ravintoa, jonka avulla ne keräävät voimia tulevaa kesää varten. Kukkien meden lisäksi siitepöly on monille pölyttäjille tärkeää proteiinipitoista ravintoa.

  • Kevään kukkivat puut / puuvartiset: mm. raita, tuomi, vaahtera, pihlaja, hevoskastanja, pajut
  • Alkukesän kukkivat puut: mm. hedelmäpuut, kuten omenapuu, päärynäpuu, luumupuu ja kirsikkapuu
  • Keskikesän kukkivat puut: mm. metsälehmus, puistolehmus

Tarhamehiläinen

Tarhamehiläinen ei ole meillä luonnonvarainen laji, vaan sitä pidetään Suomessa pölytystä ja hunajantuotantoa varten. Tarhamehiläinen on ruskeansävyinen, mustaraidallinen ja sen keskiruumis on karvainen. Mehiläiset elävät suurissa 10 000 – 60 000 yksilön yhdyskunnissa, jossa ne kasvattavat jälkikasvuaan ja tuottavat hunajaa vahakennojen turvissa, Suomessa useimmiten tarhattuina omissa pesälaatikoissa. Mehiläiset ovat tärkeitä mm. hedelmäpuiden pölyttäjiä. Mehiläisten parveiluaika on kesä-heinäkuussa. Alkukeväästä runsaana liikkuvat erakkomehiläiset voi sekoittaa parveileviin mehiläisiin.

Erakkomehiläinen

Erakkomehiläisiä on Suomessa noin 190 lajia. Kooltaan ne ovat usein pienikokoisia ja muistuttavat ulkonäöltään kimalaisia tai tarhamehiläisiä. Ne elävät yksin tai pienissä yhdyskunnissa, mikäli löytyvillä on suotuisa pesäpaikka, johon useampi yksilö haluaa asettautua. Erakkomehiläinen pesii usein maahan, puun koloihin tai onttojen kasvien varsiin. Ne ovat usein erikoistuneet johonkin tiettyyn ravintokasviin ja pölyttävät mm. monia niittykasveja.

Kimalainen

Kimalaiset ovat tärkeimpiä luonnonvaraisia pölyttäjiä Suomessa. Kimalaiset ovat pulleita ja karvaisia, ja ne on yleensä helppo erottaa mehiläisistä ja ampiaisista. Kimalaisia on tavattu Suomessa 37 lajia. Ne pesivät kymmenien tai satojen yksilöiden yhteiskuntina maan alla tai rakennusten koloissa. Kimalaiset kestävät myös viileitä kelejä, joten ne ovat tärkeitä alkukesän kukkijoille.

Pölyttäjien määrä on vähentynyt 

Pölyttäjien määrä on vähentynyt maailmalla ja sukupuutto uhkaa noin 16 prosenttia selkärankaisista pölyttäjistä. Alueellisten arviointien mukaan mesipistiäisistä ja perhosista uhanalaisia voi olla jopa yli 40 prosenttia. Suomessa mesipistiäisistä noin 20 prosenttia ja perhosista 17 prosenttia on arvioitu uhanalaisiksi. Sukupuutto uhkaa erityisesti luonnon villejä pölyttäjiä.

Merkittävimpiä pölyttäjien runsauteen, monimuotoisuuteen ja terveyteen haitallisesti vaikuttavia tekijöitä ovat maankäytön muutokset, tehomaatalous ja torjunta-aineiden käyttö, ympäristön saastuminen, haitalliset vieraslajit, taudinaiheuttajat ja ilmastonmuutos. Ongelmaan voidaan tarttua siirtymällä kohti ekologisesti kestävämpää maataloutta, lisäämällä elinympäristöjen kirjoa yksipuolistuneilla maatalousalueilla ja vähentämällä torjunta-aineiden käyttöä sekä kehittämällä uusia vaihtoehtoisia tuholaisten torjuntakeinoja.

Auta pölyttäjiä:

  • Istuta pölyttäjien suosimia kukkivia puita, kuten esim. raita, tuomi, leppä, vaahtera, pihlaja, hevoskastanja, hedelmäpuut ja metsälehmus.
  • Harjoita hallittua hoitamattomuutta! Säästä pölyttäjäystävällisiä elinympäristöjä, kuten niittyjä, pellonpientareita, ojanvarren pajupensaat ja paljasta maata tai perusta oma perhospuutarha. Hoitokin on helpompaa, kun jätät nurmikon leikkuun vähemmälle ja jätät esimerkiksi puiden alustat leikkaamatta.
  • Perusta lahopuutarha tai anna lahopuun jäädä metsään pölyttäjien asumukseksi.
  • Istuta pihaan kukkivia mesikasveja, kuten esim. ahdekaunokkia tai hunajakukkaa, jotka kukkivat loppukesästä ja antavat mehiläisille ja kimalaisille voimia selvitä talvesta.
  • Rakenna hyönteishotelli.

Linkkejä:

Lähteet:

Suomen Mehiläishoitajain Liitto: Pölyttäjiä pihalle ja puutarhaan -esite (pdf)

Pölyttäjät vähenevät — maailman ruoantuotanto vaarantuu (Luontopaneelin tiedote — Helsingin yliopisto ja Suomen ympäristökeskus) https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Polyttajat_vahenevat__maailman_ruoantuot(38560)

Luontoportti.fi. Puut ja pensaat: http://www.luontoportti.com/suomi/fi/puut

Pölyttäjät puutarhassa (Pölytys.fi) https://www.polytys.fi/polyttajat-puutarhassa/vinkkeja-kasvivalintoihin/