Monilajinen puusto turvaa linnuston monimuotoisuutta

Lähtökohtaisesti monilajinen puusto ylläpitää erilaisia resursseja, minkä ansiosta lintuja on enemmän, kun vähäpuulajisessa metsässä. Myös puiden koolla on merkitystä. Kun metsässä on erikokoisia puita, on ruokaa ja pesäpaikkoja enemmän tarjolla ja myös suojapaikkoja.

Teksti: suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi, BirdLife Suomi. Kuvitus: Mirva Liimatta

Varsinkin keväällä hyönteissyöjälinnut tapaa usein raitojen läheisyydessä, koska raidat kukkivat ja keräävät hyönteisiä, jotka tyydyttävät pitkältä muuttomatkalta saapuneiden lintujen nälän. Myöhemmin erityisesti puiden lehtiä ja neulasiakin syövät hyönteisten toukat ovat linnuille tärkeää ravintoa. 

Selkeästi puulajiriippuvaisia lajeja ovat muun muassa pähkinähakit, joita Suomessa pesii kaksi alalajia. Läntinen alalaji käyttää talviravintonaan pähkinäpensaan pähkinöitä. Loppukesällä, kun pähkinät kypsyvät, linnut lentävät päivästä toiseen pesimämetsän (usein aika nuoria ja tiheitä metsiä) ja pähkinäpensaskasvustojen välillä, kun ne keräävät kupunsa täyteen pähkinöitä ja piilottavat ne varastoiksi maahan. Vahvemmin puihin, pähkinäpensaita suurempiin, liittyy itäisen alalajin esiintyminen. Nekin pesivät nuorehkoissa metsissä, mutta keräävät samaan tapaan varastoiksi pihoilla ja puistoissa yleisesti kasvavien sembramäntyjen ja makedonianmäntyjen siemeniä.  

Vastaava suhde, joskin ei yhtä vahva riippuvuus kuin pähkinähakilla, on myös närhellä. Närhet keräävät tammenterhoja samaan tapaan ja varastoivat niitä - tämä selittää esimerkiksi sen, että tammia voi kasvaa ihan umpimetsässä kaukana muista tammista. Merkittävä on myös pihlajan ja pihlajanmarjojen rooli marjalintujen, kuten tilhen, punatulkun ja rastaiden hyvinvoinnille. Hyvinä marjavuosina varsin suuri joukko lintulajeja syö pihlajanmarjoja. Myös muut marjovat puut esim. tuomi ja korpipaatsama ovat tärkeitä monille lajeille. Monet valtaosin hyönteisiä syövät linnut, kuten kertut syövät muun muassa korpipaatsaman marjoja valmistautuessaan syysmuuttoon.  

Puilla on monille lajeille tärkeä merkitys kolojen kautta. Koloissa pesitään ja yövytään. Puu, jossa on tikan tekemä kolo, on aina säästämisen ja halaamisen arvoinen. Pönttöjä ei tarvittaisi, jos kolopuita olisi enemmän. Joillekin lajeille esimerkiksi valkoselkätikalla, pohjantikalle tai jo erittäin uhanalaiselle hömötiaiselle lahopuulla on tärkeä merkitys sekä pesänä että ravintolähteinä. Eikä pidä unohtaa myöskään suuria petolintuja, kuten kotkia, jotka tarvitsevat pesäpuukseen vahvaoksaisen vanhan puun. 

Lintujen kannalta yksittäiset suuret puut tai puuryhmät ovat peltoaukealla usein vähän ongelmallisia, koska ne toimivat varsinkin töyhtöhyyppien ja kuovien munia himoitsevien varisten tähystyspaikkoina, mutta eivät kelpaa vähentyneiden peltolajien pesimäpaikoiksi. Nykyään, kun pellot ovat maisemarakenteeltaan yksipuolisempia ja kovin avoimia, on suojaaville reunavyöhykkeille ja ojien varsille säästetyillä pajukoilla ja muilla pensailla sen sijaan tärkeä merkitys. Ne tarjoavat suojaa, ruokaa ja pesäpaikan monille vähentyneille maatalouslinnuille. Pienikin voi olla kaunista – ja luonnolle tärkeää.