Mitä puun juuristossa tapahtuu

Puiden kokonaisbiomassasta jopa 40 % sijaitsee maan alla ja juuristo on yksi puun tärkeimmistä elintoimintojen ylläpitäjistä. Ei olekaan yhdentekevää minkälaisessa kasvualustassa puu kasvaa ja kuinka paljon juuristolla on tilaa kasvaa.

Teksti ja kuvat: Emilia Marila 

Puun juurien tärkeimmät tehtävät ovat veden- ja ravinteidenotto sekä niiden varastointi ja kuljetus. Lisäksi juuristo ankkuroi puun tukevasti maahan ja juuriston muodostama tiheä maanlainen verkosto ehkäisee eroosiota. 

Juuret jaotellaan kokonsa ja tehtäviensä perusteella hieno- ja paksujuuriin. Veden- ja ravinteidenotosta vastaavat alle 2 millimetriä paksut hienojuuret ja sienijuuret. Sienijuuria kutsutaan myös mykorritsoiksi. Mykorritsat ovat hienojuurten ja sienien muodostama symbioosi, jota ilman puut eivät kykene elämään. Symbioosin seurauksena sieni ottaa maasta ravinteita ja vettä, jotka se luovuttaa puulle. Puu kuljettaa ravinteet paksummissa juurissaan ylös ja edelleen runkoa pitkin puun maanpäällisiin osiin ja käyttää niitä kasvuunsa. Sieni puolestaan saa puulta sokereita, jotka puu valmistaa yhteyttäessään, ja jotka se kuljettaa latvuksesta alaspäin juuristoon. Sienijuurisymbioosin tuloksena maan päälle voi syntyä itiöemiä, joista osa on metsissämme kasvavia tuttuja ruokasieniämme.   

Paksujuuret kasvavat suoraan rungosta alas päin ja sivuille, ja voivat ulottua parin metrin syvyyteen. Ne ankkuroivat puun tukevasti maahan. Hienojuuret ovat juurten kärkiä ja ne sijaitsevat yleensä kauimpana rungosta, mutta vain 10-40 senttimetrin syvyydessä, sillä vesi ja ravinteet ovat parhaiten saatavilla maan pintakerroksissa. Lisäksi hienojuuret tarvitsevat happea, jota ei syvällä maakerroksissa ole yhtä paljon kuin pintamaassa. Puun hienojuurten kärjet ulottuvat 2-3 kertaa kauemmas rungolta kuin latvus. Ne ovat suhteellisen lyhytikäisiä ja uusiutuvat noin vuoden välein, mutta ovat puulle elintärkeitä, minkä vuoksi juuriston kaivaminen ja juurten katkominen voivat olla puulle kohtalokkaita. 

Puiden hienojuuret alkavat kasvaa pituutta ja paksuutta kesä-heinäkuussa lehtien puhkeamisen jälkeen, ja kiivainta kasvu on vasta elo-syyskuussa. Juurten kasvua ohjaavat maan lämpötila, kosteus ja ravinteiden saatavuus. Juuret kasvavat vähäravinteisilla kasvupaikoilla enemmän kuin runsasravinteisilla paikoilla, minkä vuoksi puita ei ole syytä lannoittaa ylimääräisillä ravinnevalmisteilla, varsinkaan istuttamisen jälkeen – puu juurtuu paremmin, kun ravinteita ei ole liiaksi tarjolla suoraan istutuskuopassa. 

Juuret ovat tärkeässä osassa ilmastonmuutoksen hillinnässä, sillä niihin on sitoutunut yhteyttämisen seurauksena runsaasti hiiltä. Kuolleet juuret hajoavat hitaammin kuin puun maanpäälliset osat, minkä vuoksi niihin sitoutunut hiili pysyy maassa pitempään. Toisaalta, hienojuurien nopean elinkierron ja uusiutumisen vuoksi ne synnyttävät maahan juurikariketta, joka hajottajien toiminnan seurauksena vapauttaa maahan ravinteita kasvien käyttöön. Juurikarikkeen merkitys varsinkin rakennetuissa ympäristöissä on suuri, sillä maanpäällinen karike – pudonneet lehdet ja oksat, kerätään pois. Metsissä ravinnekierto toimii paremmin, sillä myös maanpäällinen karike on osallisena ravinnekierrossa. Metsässä kuolleet kasvinosat hajoavat maassa mikrobien toiminnan seurauksena ja vapauttavat niistä ravinteet uudelleen kasvien käyttöön. 

Puiden- ja muun kasvillisuuden juurilla on tärkeä tehtävä myös sade- ja sulamisvesien hallinnassa, sillä kaupunkiympäristöissä on runsaasti asfaltoituja pintoja, jotka eivät läpäise vettä. Läpäisemättömiltä pinnoilta vesi valuu suodattumattomana pintavesiin ja vesistöihin. Viheralueilta sadevesi puolestaan imeytyy maahan. Suuri puu voi ottaa maasta vettä jopa 500 litraa vuorokaudessa. Maasta juurien kautta ottamansa veden puu haihduttaa lehtien ilmarakojen kautta ilmakehään, missä haihtuva vesi säätelee pienilmastoa. Veden mukana puu ottaa maasta kasvuun ja elintoimintoihinsa tarvittavia ravinteita, jotka muuten saattaisivat kulkeutua ravinnepäästöinä pintaveteen ja vesistöihin aiheuttaen rehevöitymistä. Juurten vedenotolla ja haihdunnalla onkin tärkeä merkitys niin maan vesitalouden kuin ravinteiden suodattumisen kannalta.