Hyvät indikaattorit kestävyysmuutoksen ajureina

Ympäristöindikaattorit nosteessa

Hyvälle indikaattorille on esitetty paljon erilaisia laatukriteereitä. Keskeistä on mm. relevanssi, käyttökelpoisuus ja mitattavuus, mutta myös ymmärrettävyys ja kiinnostavuus. Indikaattorit voivat olla hyödyllisiä viestintävälineitä esimerkiksi päätöksentekijöille tai asukkaille, erityisesti jos ne esitetään visuaalisessa muodossa.

Pelkkä indikaattorin saama arvo ei sinänsä kerro paljoa, joten seurattavalle indikaattorille olisi syytä asettaa tavoite- tai raja-arvo, joka kertoo, ollaanko menossa oikeaan suuntaan vai onko tarve muuttaa jotakin. Tämä pätee toki myös toisin päin – asetettujen tavoitteiden seurannan tueksi tarvitaan mittareita.  Esimerkiksi monessa kunnassa on asetettu tavoitteeksi, että asukkailla olisi enintään 300 metrin etäisyys viheralueelle.

Ympäristöministeriö julkaisi vuonna 2022 Suomen ympäristökeskuksessa valmistellut kestävän kaupunkikehityksen avainindikaattorit, jotka tukevat kestävää kaupunkisuunnittelua ja päätöksentekoa. Näitä indikaattoreita testataan yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen, Motivan ja pilottikuntien kanssa tänä vuonna.

Tarvitaan toisiinsa kytkeytyviä indikaattoreita

Ympäristöindikaattoreista keskusteltaessa on tarpeen ymmärtää erilaiset luonnon systeemit, niiden dynaaminen luonne sekä indikaattoreiden muodostama kokonaisuus eri suunnittelutasoilla. Elävän ja jatkuvasti muuttuvan luonnon osalta keskeistä on varmistaa sekä luonnon että ihmisten välttämättömien tarpeiden toteutuminen. Tavoitteet voivat olla osin ristiriitaiset esimerkiksi ekologisten ja virkistyksellisten tarpeiden osalta sekä suhteessa toisiinsa. Tämä näkyy tyypillisesti muun muassa avoimien ja puustoisten alueiden sekä virkistyskäytön ja ekologisen verkoston kehittämisessä. 

Hyvä indikaattori huomioi mittakaavan, paikallisuuden ja paikan merkityksen laajemmassa kokonaisuudessa. Oikeiden indikaattoreiden tunnistaminen, hyödyntäminen ja soveltaminen eri suunnittelutasoilla ja mittakaavoissa varmistaa tavoitteiden toteutumisen. Eri vaiheissa tarvitaan siis erilaisia mutta toisiinsa kytkeytyviä indikaattoreita. Yleis- ja asemakaavoituksella mahdollistetaan hyvien ratkaisuiden toteutuminen yleis- ja toteutussuunnittelussa, joiden aikana huomioidaan muun muassa ylläpidon tarpeet ja mahdollisuudet. Mitä aikaisemmin tavoitteet otetaan huomioon sitä helpompaa, halvempaa ja vaikuttavampaa niiden huomioiminen on myöhemmin. Monissa kaupungeissa käytössä oleva viherkerroin tukee tavoitteiden toteutumista asemakaavatason ja tarkemman tason suunnittelussa. 

Hyvä indikaattori huomioi ja tukee dynaamista systeemiä. Kaupungit koostuvat useista eri verkostoista: rakennettu ympäristö mukaan lukien pientaloalueet ja yleiset alueet, siniverkosto, niittyverkosto ja avoimien alueiden verkosto, puustoinen verkosto, maaperä sekä ihmisen toiminta osana systeemiä.

Hyvä indikaattori tavoittaa ympäristöstä enemmän kuin yksittäinen muuttuja ja huomioi myös tavoitteiden ja suunnittelun ja toteutumisen ajallisen ulottuvuuden. Esimerkiksi puiden määrää lisäämällä ja niitä säilyttämällä voidaan parantaa paikasta riippuen luonnon monimuotoisuutta, veden kiertoa, eroosion suojaa, pienilmastoa ja viihtyisyyttä.

Tavoitteena Suomeen soveltuva  indikaattorisarja

Kaupungeissa ja kunnissa on tarve seurata kestävyyden eri osa-alueiden kehittymistä ja hyödyntää tätä tietoa oman toiminnan suunnittelussa ja tavoitteenasetannassa. Oman tilannekuvan lisäksi kiinnostavaa on mahdollisuus verrata omaa tilannetta muihin kuntiin. Kaupungistuminen on maailmanlaajuinen ilmiö, ja tämä seurannan tarve ilmenee monella maantieteellisellä tasolla, globaalista YK:n kaupunkikehitysagendasta (New Urban Agenda) aina korttelitasolle saakka.  

Ympäristöministeriön Kestävä kaupunki -ohjelmassa (2019–2023) toteutettiin hanke Kestävän kaupunkikehityksen avainindikaattorit (KEKANUA), jossa ensin koottiin Suomen osalta tiedot YK:n raportointia varten. Tätä työtä tehdessä havaittiin, että osa kansainvälisellä tasolla kerättävistä ja siihen tarkoitukseen hyödyllisistä indikaattoreista ei toiminut Suomen olosuhteissa. Tämän vuoksi seuraavaksi laadittiin avainindikaattorisarja (46 kpl) kestävän kaupunkikehityksen kansallisen seurannan ja edistämisen tueksi.  

Ehdotetut avainindikaattorit kuvaavat kaupungin sosiaalisten, taloudellisten ja ympäristöllisten ulottuvuuksien tilaa 14 ilmiön kautta (Taulukko 1) ja ne laadittiin tiiviissä yhteistyössä sidosryhmien kanssa. Tarkoitus ei ollut keksiä pyörää uudelleen, vaan hyödyntää mahdollisimman paljon eri aihepiireissä tehtyä hyvää indikaattorityötä kokonaisvaltaisen ja käyttökelpoisen kestävyyttä kuvaavan indikaattorikokoelman laatimiseksi. Kestävyyden eri osa-alueet liittyvät ja vaikuttavat toisiinsa: esimerkiksi viherympäristöllä on keskeinen rooli sekä luonnon monimuotoisuuden että ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin turvaamisessa.

Hankkeessa tehdyn työn tarkoituksena on kuvata tilannetta kuntatasolla, ja tuoda esiin asioita, joihin kunta voi itse vaikuttaa tai jotka vaikuttavat kunnan toimintaan – tämän lisäksi viherympäristöön liittyvä seuranta ja tavoitteet ovat aivan oleellisia sekä esimerkiksi korttelitasolla että laajemmilla alueilla.  

Avainindikaattorit käyttöön

Tällä hetkellä on meneillään avainindikaattorisarjan käytännön testaus yhdessä erikokoisten pilottikuntien kanssa. Suomen ympäristökeskuksen ja Motivan toteuttamassa hankkeessa ”Ilo irti indikaattoreista!” on tavoitteena integroida indikaattoreita kuntien johtamisen, suunnittelun ja seurannan prosesseihin. Osallistujien kanssa on käyty läpi ja tarkennettu indikaattoreiden kuvauksia, ja saatu arvokasta palautetta ja kommentteja niiden käytettävyydestä ja yhteyksistä kunnan toimintaan. Tunnistettuja haasteita indikaattorityössä ovat esimerkiksi datan saatavuus ja ajantasaisuus, seurannan jatkuvuuden varmistaminen ja osin myös tavoite- tai raja-arvojen asettaminen sekä toki resurssikysymykset erityisesti pienemmissä kunnissa. 

Seuraavaksi hankkeessa kootaan osallistujakuntien osalta indikaattoreita koskeva tieto yhteiseen tietokantaan. Kunnat voivat hyödyntää indikaattoreita valitsemallaan tavalla, esimerkiksi osana kunnan strategian ja ohjelmien valmistelua ja seurantaa. Jatkossa toiveena on, että seuranta vakiintuu ja laajenee kattamaan mahdollisimman suuren joukon suomalaisia kuntia.

Viheralalla tärkeä rooli  kestävyysmurroksen edistämisessä

Seuranta ja tavoitteet ovat oleellisia työkaluja pyrittäessä edistämään kestävää kaupunkikehitystä. Sanonta ”sitä johdetaan, mitä mitataan” on kulunut, mutta siinä on totuuden siemen. Mitä yhtenäisemmin asioita seurataan, sitä enemmän on mahdollista vertailla ja koota tietoja yhteen. Yhteisten mittareiden lisäksi on tärkeää mitata paikallisesti erityisen tärkeitä asioita. Lisäksi on tärkeää arvioida, mihin kunta tai muu toimija voi omilla toimillaan vaikuttaa. 

Ekologisen jälleenrakentamisen aikana viheralan ja ekologisen osaamisen merkitys kasvaa. Kestävyysmurrosta voidaan vauhdittaa lisäämällä ymmärrystä ja yhteistyötä ympäristöalan sisällä, mutta myös ja erityisesti sen ulkopuolella. Vastuu ja vaikutusmahdollisuudet ovat merkittäviä. Paremman seurannan ja tiedon jakamisen kautta saamme myös paremman kokonaiskuvan ja lisää vaikuttavuutta.

Artikkeli perustuu kirjoittajien esityksiin Viherpäivillä helmikuussa 2023.

Elina Kalliala on maisema-arkkitehti ja työskentelee globaalina kestävän kehityksen johtajana Rambollin infra- ja liikennetoimialalla. 
Nufar Finel on ympäristönsuojelutieteen ja kaupunkimaantieteen maisteri ja työskentelee Suomen ympäristökeskuksessa. Hän on ollut mukana useassa ympäristöministeriön Kestävä kaupunki -ohjelman hankkeessa.