Tutkimus tehtiin 2018–2021 etelänorjalaisessa Drammenin kaupungissa. Koealueet reunustivat nelikaistaista pääkatua, jolla liikkuu keskimäärin 21 000 ajoneuvoa päivässä. Kolmen metrin levyiset painanteet erottivat ajoväylän jalkakäytävästä ja molempien hulevedet ohjattiin kallistuksin painanteisiin. Talvikausina (marras-toukokuu) tulovirtaama ajoväylältä estettiin, koska kadun talvikunnossapidossa käytetään runsaasti tiesuolaa. Kasvualusta koostui pääasiassa hienosta ja keskikarkeasta hiekasta, jonka päälle levitettiin istutuksen yhteydessä 5–10 cm:n kerros kompostikatetta. Poutakausien varalta painanteisiin asennettiin tippukastelujärjestelmät.

Tutkituista kasveista osa oli sadepuutarhojen suunnitteluoppaissa suositeltuja lajeja, osa tutkijoiden muista syistä valitsemia. Mukana oli seitsemän heinälajia tai -lajiketta, yksi sara, yksi saniainen ja 22 perennaa astereista virginiantädykköön. Muutamista lajeista testattiin kahta tai kolmea lajiketta. Isojaloangervo, kivikkoalvejuuri ja lehtokielo istutettiin painanteeseen, joka jäi iltapäivällä rakennuksen varjoon. Muita koealueita varjostivat ainoastaan vastaistutetut puuntaimet. Kaikkia tutkittuja kasveja istutettiin painanteiden molemmille laidoille ja niiden keskiosaan, joka oli enimmillään noin 25 cm kadun pintaa alempana.

SADEPUUTARHOJEN KOLME VYÖHYKETTÄ

Kaikkein parhaiten hulevesipainanteiden olosuhteita kestivät päivänliljalajike ’Sovereign’ ja kuunlilja ’Sum & Substance’, joiden taimista yksikään ei kuollut. Kuolleisuuden lisäksi tutkijat seurasivat kasvien elinvoimaa, peittävyyttä ja pituuskasvua hulevesipainanteiden kolmella eri vyöhykkeellä. Kokeen päättyessä kasvit luokiteltiin kuolleisuuden ja kasvun perusteella kolmeen ryhmään: niihin, jotka menestyivät hyvin joka paikassa, niihin, jotka sopeutuivat sadepuutarhoihin kohtalaisesti tai menestyivät vain joillakin painanteiden kolmesta kasvuvyöhykkeestä sekä niihin, joita ei voi lainkaan suositella hulevesipainanteisiin kylmässä ilmastossa.

Ensimmäiseen ryhmään kuuluivat jo mainittujen kahden lajikkeen lisäksi tähtituiki, sinietelänherne, tupaskastikan lajike ’Overdam’, keltakurjenmiekka, päivänlilja ’Camden Gold Dollar’, keltapäivänlilja ja noropunatähkälajike ’Floristan Weiss’. Kaikki kolme tutkittua päivänliljataksonia menestyivät sadepuutarhoissa hyvin. Päivänliljalajikkeiden lehdissä näkyi jonkin verran tiesuolan aiheuttamaa nekroosia, mutta keltapäivänliljan lehdistö pysyi terveenä. Kuunliljalla ja noropunatähkällä lajikkeiden väliset erot olivat vielä selvempiä.

Kohtalaisesti hulevesipainanteissa menestyivät kuunliljalajikkeet ’Francee’ ja ’Striptease’, noropunatähkä ’Alba’, timanttikastikka, palmusara, hakoneheinä, lupikka, rantakukka ’Ziegeunerblut’, siniheinälajikkeet ’Moorhexe’ ja ’Overdam’ sekä lehtoasterilajike ’Twilight’. Palmusaraa, samoin kuin tutkittuja heinälajeja ja -lajikkeita voi norjalaistulosten perusteella suositella vain sellaisiin hulevesipainanteiden osiin, jotka eivät altistu tiesuolalle. Lehtoasteri kasvoi hyvin paitsi jalkakäytävän puoleisilla vyöhykkeillä, myös painanteiden pohjalla. Lehtoasteri leviää voimakkaasti sivusuunnassa, mikä on otettava suunnittelussa huomioon.

TIEYMPÄRISTÖN STRESSIT

Hulevesipainanteiden kasvualustasta mitattiin pH ja ravinnepitoisuuksia kokeen alussa ja ensimmäisen talven jälkeen. Tiesuolan vaikutukset näkyivät kasvualustassa selvästi: kompostikatteen pH ja natriumpitoisuus oli noussut jyrkästi samalla kun fosfori-, kalium- ja magnesiumpitoisuudet olivat laskeneet. Pintamaassa (0–20 cm) muutokset olivat samansuuntaisia, mutta eivät yhtä suuria kuin katteessa. Kompostin ja pintamaan pH oli jo kokeen alkaessa suomalaisiin suosituksiin verrattuna korkea (7.6 ja 8.1) ja ajoradan vierustalla pH-lukema nousi molemmissa 8.7:ään.

Tiesuola oli ilmeisin syy koekasvien kuolemiin ja heikkoon kasvuun. Kasvilajien, ja niin kuin norjalaistutkimus osoitti, myös lajikkeiden suolansietokyvyssä voi olla suuria eroja. Osasyynä heikkoon menestymiseen ja taimien kuolemiin saattoi olla elokuussa tapahtunut istutus. Jos taimet olisi istutettu keväällä, ne olisivat olleet hyvin juurtuneina paremmin valmistautuneita talven tuomiin stresseihin. Tutkijat epäilivät, että elokuinen istutus ei sopinut esimerkiksi metsäasterille, jonka taimista kuoli ensimmäisenä talvena 75 %, mutta sen jälkeen ei ensimmäistäkään. Koevuosiin ei sattunut mitään äärimmäisiä sääilmiöitä. Ensimmäinen talvi oli runsasluminen, mutta toisena ja kolmantena talvena iso osa sateista tuli vetenä, lämpötila sahasi nollan molemmin puolin ja sadepuutarhat olivat ajoittain jääkannen alla.

Hulevesipainanteet täyttävät esteettiset ja ekologiset tehtävänsä tieympäristössä parhaiten, kun niissä on peittävä kasvillisuus. Kasvien valinta ei ole helppo tehtävä, minkä norjalaistutkimuskin osoitti. Tutkimustietoa kadunvarsilta kylmätalvisissa olosuhteissa on toistaiseksi vähän. Suunnittelijan kannattaa seurata olemassa olevia sadepuutarhoja ja tehdä muistiinpanoja eri lajien ja lajikkeiden menestymisestä niissä. V

Teksti: LEENA LINDÉN, kuvat: ANITA TVEITEN, KIRSTINE LAUKLI JA EVA VIKE. Kirjoittaja työskentelee puutarhatieteen yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston maataloustieteiden osastolla.

Kirjoitus perustuu artikkeliin: Laukli, K., Vinje, H., Haraldsen, T. K. & Vike, E. 2022. Plant selection for roadside rain gardens in cold climates using real-scale studies of thirty-one herbaceous perennials. Urban Forestry & Urban Greening 78: 127759.

Tutkittujen kasvien menestyminen kadunvarren sadepuutarhojen eri osissa

Rasti kasvupaikka-sarakkeessa osoittaa, mille vyöhykkeelle kasvia suositellaan.

Kasvupaikat: A = jalkakäytävän vierus, B = painanteen syvin osa, C = ajoväylän vierus